Keskiviikko aamun yritin käyttää mahdollisimman ahkerasti opiskeluhommien tekemiseen. Mutta pian pitikin jo lähteä uuden asuntomme kautta lentokentälle Anttia vastaan. Bussimatkaan tuhraantui paljon aikaa, kuten myös asunnolla käyntiin, joten olin hieman myöhässä lentokentällä. Ja lento oli ollut noin puolituntia etuajassa. Mutta oli kyllä ihana nähdä Anttia jälleen! :)
Taksilla sitten uuteen kotiin. Pyörittiin tämän asunnon ympärillä aika paljon, koska en muistanut yksisuuntaisia, enkä oikein autoreittiäkään. Lopulta päädyttiin kävelemään noin 50 metriä, josta taksikuski oli ihan ihmeissään. Singaporeen tulo oli Antilla hieman erilainen kuin äitillä ja isällä, koska tämä asuinalueemme ei ole ylisiisti ja –vihreä, kuten Bayview-hotellin turistiympäristö. Tämä muistuttanee enemmän muuta Aasiaa, mutta ei täällä silti mitenkään törkyistä ole.
Asuntomme ja huoneemme on kuitenkin kovin siisti ja hyväkuntoinen. Keskiviikkoiltana ei vielä lähdetty käymään ulkona. Sen vuoro koitti sitten torstai-aamuna, kun mentiin Vivo cityyn metrolla. Käytiin aamupalalla, ja Antti jäi viettämään siellä aikaansa tarkoituksena löytää sateenvarjo sekä mennä elokuviin. Nämä onnistuivatkin, kuten myös kotiin palaaminen, vaikka ostoskeskus on aika sokkeloinen.
Minulla oli koulua. Illan luennoilla aiheena oli jätehuolto, jossa sain taas kuunnella ihmeellisiä asioita. Tällä kertaa luennoitsija kertoi muutamissa yhteyksissä asioita Euroopasta, joiden perusteella meistä eurooppalaisista saanee aika ihmeellisen kuvan. Ensin mietittiin sitä, miksi Singaporessa tulee ruokajätettä aivan käsittämättömän paljon. Jätemäärä on suunnilleen sama kuin Euroopassa, mutta ruokajätteen osuus on 40 % Euroopan 10 % sijaan. Yksi syy lienee ulkona syöminen, joka on täällä huomattavan yleistä.
Sitten luennoitsija kertoi, että hän oli ollut tekemässä väitöskirjaansa Englannissa ja ohjaaja oli kutsunut hänet teelle. Tarjolla oli kuulemma ollut teetä ja jotain kakkua, pullaa tai teeleipää. Muut alkoivat nauraa tässä vaiheessa. Onneksi tätä sitten selitettiin hieman. Eli täällä on tapana, että vieraille tarjotaan ruokaa aivan ylenmäärin, siis siten, ettei sitä kaikkea pysty mitenkään syömään. Lieköhän loput päätyvät roskiin… Saattaahan meilläkin olla paljon ruokaa tarjolla, mutta se ei ole mikään välttämättömyys ja loput harvoin päätyvät roskiin. Voisikohan tässä olla kristinuskon vaikutusta, koska ruoka on sen mukaan arvokasta.
Toinen Euroopasta kerrottu asia oli siinä yhteydessä, kun kysyttiin puutteellisen jätteenkäsittelyn aiheuttamia sairauksia, joiden määräksi oli mainittu 22. Esimerkkisairaus tuli Euroopan mustasta surmasta. Eli noin 500 vuotta sitten musta surma tappoi noin puolet Euroopan väestöstä. Joo, paitsi: 700 vuotta sitten ja puolet suurimpien kaupunkien väestöstä. Ja vielä kuulemma Euroopan väkiluku on nyt vasta viime aikoina saavuttanut ruttoa edeltävän tason. Tätäkään en ihan usko ja sitten ajattelisin, että puutteelliseen jätteenkäsittelyn aiheuttamiin sairauksiin löytyisi parempia esimerkkejä täältä Aasiasta.
Lopuksi proffa kertoi muutaman varsin mielenkiintoisen asian Singaporen kaatopaikasta. Se on siis saari Singaporen eteläpuolella, joka koostuu useammasta altaasta, jotka sisältävät vettä. Sitten jätteenpolttolaitokselta tuotava tuhka kipataan näihin altaisiin ja vesi ilmeisesti väistyy tieltä. En oikein saanut selville, että kuinka tämä vesi käsitellään. Joitain kaatopaikkavesien (siis kaatopaikan läpivirranneita vesiä) pitoisuuksia oli luentomonisteessa, ja pitoisuudet olivat huikean korkeita! Sitten meille esiteltiin periaate kaatopaikan pohjarakenteista, mutta sitten kerrottiin, kuinka tuolla saari-kaatopaikalla ei niitä altaita olla päällystetty pohjia myöten. Altaan reunoilla siis on jokin muovieriste, mutta pohjaan asti sitä ei ole laitettu, koska ei kuulemma ole rahaa. Tätä luennoitsijakin vähän ihmetteli, että Singapore on muka kehittynyt valtio, mutta sitten ei varaa vuorata kaatopaikkaa kunnolla. Jätteenpolttolaitoksen tuhkista täällä epäilemättä liukenee huimia määriä esim. metalleja, joten mereen ne sieltä varmaan päätyvät.
Välistä aika masentavaa. Illan vietin sitten pgp:llä ja perjantaina aamulla kuskasin suurimman osan tavaroistani uuteen kotiin. Tavaraa oli paljon, mutta onneksi Saara tuli avuksi. Lähdettiin sitten Saaran ja Antin kanssa ostamaan bussilippuja Malesiaan ensi viikonlopuksi. Menemme sinne katsomaan formuloita, en ole tainnut tätä mainita aiemmin. Kyllä, formuloita, vaikka en ole alkanut niitä fanittaa (enkä edes seuraamaan) enkä toivottavasti tuonkaan reissun jälkeen. Samalla tulee nähtyä Kuala Lumpur.
Tilattiin formulalippuja porukalla kahdeksan kappaletta. Ne maksoivat noin 13 e /kpl toimituskuluineen ja dhl toimitti ne suoraan vastaanottajalle tai pgp:n toimistoon. Perjantaina lähdettiin sitten ostamaan bussilippuja Malesiaan ja havaittiin, että joku muukin on sinne matkalla. Ensin oli tarkoitus lähteä perjantaina aamulla, mutta perjantaiaamun ja torstai-illan kaikki paikat olivat kaikilla kysytyillä bussifirmoilla loppuunmyydyt. Päädyttiin siihen, että minä ja Antti mennään sinne to-aamuna bussilla, joka lähtee klo 7 ja Saara & Jouko tulevat perjantaina iltapäivällä. Minun pitäisi päästä takaisin jo su-iltana, mutta sitä matkaa täytyy kysellä sitten kl:ssä (Kuala Lumpur).
Onpa kyllä kiva päästä reissun! :) Käytiin vähän kiertelemässä kovin thaimaalaisessa ostoskeskuksessa, ostettiin jotain tavaraa, vietiin ne kämpille ja lähdettiin Bugis-ostoskeskukseen. Saara johdatti meitä ja näytti erilaisia paikkoja. Paikalliset olivat siellä ostamassa halpaa tavaraa. Kävimme myös noin kuusikerroksisessa elektroniikka-tavaratalossa, josta löytyi jatkopiuha sekä josta myöhemmin löytynee myös jonkinasteiset kaiuttimet. Sieltä me lähdettiin Antin kanssa kävelleen kotiin ja Saara metrolla pgp:lle.
Malesiasta varattiin hostelli kolmeksi yöksi, vaikka hostellit ja hotellit taitavat tuona viikonloppuna olla aika täynnä. Minulla oli illalla tyttöpartiolaisten 90-vuotisillallinen hienossa Condrad-hotellissa. Tästä läheltä meni bussi sinne aivan viereen. Oli ihan mukava nähdä niitä muutamaa tuttua, mutta pääosin illallisella oli vanhoja partiolaisia, jotka sitten näkivät vanhoja tuttujaan. Istuimme noin kymmenen hengen pyöreissä pöydissä ja ruokalajeja oli noin kahdeksan. Välistä oli hyvin suunniteltua ohjelmaa.
Ihmeellistä mielestäni oli se, että Singaporen presidentti osallistui myös illalliselle. Hän oli tietysti kunniavieras ja hänen saapuessa ja poistuessa noustiin seisomaan. Vaikea silti kuvitella, että presidentti on mukana tuollaisella tilaisuudessa, joka toki oli varsin juhlava ja hieno. Vieressä istuva singaporelainen rouva sanoi sen olevan vallan normaalia. Presidentti on kuulemma vain edustustehtäviä varten, varsinaisesti valta on pääministerillä ja muulla hallituksella.
Ruoka oli kyllä todella hyvää. Syötiin mm. ankkaa, kalaa, sieniä, vihanneksia, keittoa, kevätkääryleitä… Jälkiruuaksi oli pähkinäkastikkeessa riisipalloja, joiden sisällä oli seesaminsiemeniä. Hyvää, mutta erikoista. Hieno illallinen, hyvää ohjelmaa ja pöytäseuran kanssa oli ihan mukava jutella. Kotiin tuleminen oli sitten vähän vaikeampaa, kun ensin odotin taksia taksijonossa yli puolituntia, mutta se ei oikein edennyt. Yritin sitten soittamalla tilata taksin, jolloin hintaan lisätään 4 dollaria. Vapaita takseja ei kuulemma ollut. Sitten kävin hotellista kysymässä ja he järjestivät minulla taksin todella nopeasti. Kun saavuimme tänne alueelle, taksikuskin oli suunnattoman vaikea käsittää minun asuvan täällä. Hän kysyi sen noin kolme kertaa. Ilmeisesti hieman shokki, kun lähdettiin todella hienosta hotellista ja päädyttiin ei-niin-siistiin osaan Singaporea. :)
Saturday, March 31, 2007
Tuesday, March 27, 2007
Turistiviikon loppu
Jos et ole lukenut vielä turistiviikon alkua, kannattaa ensin lukea edellinen postaus.
Lauantaina oli eläintarha-päivä. Sovittiin tapaaminen Dhoby Ghaut –metroasemalle, jolta lähdettiin metrolla Ang Mo Kio –pysäkille. Sieltä sitten bussilla 138 Singaporen eläintarhaan. Eläintarhassa ostettiin samalla liput myös Night Safarille. Kierreltiin tarhassa, joka oli hyvin laitettu ja eläimet voivat varmaan ihan hyvin. Lukuun ottamatta ehkä jääkarhua, joka raukka uiskenteli altaassaan, kun muutoin saattoi olla aika kuuma. Sille oli tarjolla jäähdytetty huone, mutta kai sillä(kin) oli ikävä kunnon pakkasia.
Nähtiin myös mm. norsuja, kirahveja, sarvikuonoja, krokotiileja, Australian eläimiä, orankeja sekä seeproja. Päivä oli aika todella kuuma ja aurinkoinen, joten suurin osa eläimistä vain makasi varjossa; ihan ymmärrettävää. White tiger:tkin ensimmäisellä näkemisellä, mutta toisella kertaa ne kiertelivät alueellaan. Sellaiseen ei olisi kyllä mukava törmätä metsässä, mutta ne taitavat olla valitettavan uhanalaisia. Käytiin myös katsomassa käärmeitä, ja tällä kertaa viljakäärme ei lymyillyt aivan niin piilossa kuin Sydneyn eläintarhassa.
Muutama tunti kierreltyämme lähdimme lounaan jälkeen takaisin hotellille bussi & metro –yhdistelmällä. Hotellin ylätasanteella oli uima-allas, pieni kuntosali ja sauna. Päätimme lämmittää saunan, joka ei osoittautunut kovin helpoksi, kun lapuissa ei ohjeistettu pääkytkimen käyttöä. Lopulta hotellin henkilökunnasta yksi tuli vääntämään pääkytkimen päälle ja niin saatiin sauna lämpimäksi. Oli se kyllä ihanaa! :) Vaikka paikka esiteltiin suomalaisena saunana, oli siinä muutama hieman poikkeava asia: Lauteet olivat todella alhaalla, eli saunassa istuttiin normaali tuolien korkeudella. Löylynheittämismahdollisuutta ei oltu ajateltu, mutta me otimme roska-astiaan vettä ja heitettiin sitä tyhjällä juomapullolla. Toimi siis vallan hyvin, ja saunomisen jälkeen ulkolämpötila, noin 30 astetta, tuntui aika viileälle.
Sitten perinteisesti saunan jälkeen pitsalle, jota saatiin helposti läheisestä food courtista. Sieltä taksilla Night safarille. Ihmisiä oli aivan valtavasti, siis aivan valtavasti! Onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa lippuja, jotka oli ostettu jo päivällä. Sen sijaan ryhdyimme jonottamaan paikkaa junaan, jolla pääsi 45 minuutissa näkemään alueen kätevästi. Jono oli valtavan pitkä, mutta se eteni silti aika nopeasti (jonotusaika siis vain noin 30-45 minuuttia). Paikka oli suunniteltu käsittelemään niin valtavia ihmismääriä ja henkilökuntaa oli tarpeeksi opastamassa ja ohjailemassa. Netissä kerrottiin osuvasti, että Singaporessa on vallan normaalia jonottaa päästäkseen jonottamaan toiseen jonoon. Niin oikeastaan oli myös tuolla, kun ensin jonotettiin lippuja ja sitten jonotettiin paikkaa junaan.
Mutta jonottaminen kannatti, koska kiertoajelu oli vallan mukava. Mukana oli opas koko ajan selittämässä ja eläimiä nähtiin tasaisesti molemmin puolin. Lisäksi ne olivat aktiivisempia kuin päivisin, jolloin on todella kuuma. Nähtiin mm. leijona, hyeena, flamingoja, buffalo-härkiä, sarvikuono, virtahepo, muurahaiskarhu, norsuja ja tapiireja. Puistossa olisi päässyt kiertelemään myös kävellen merkittyjä reittejä pitkin. Ajelun jälkeen pääsimme taas jonottamaan. Tällä kertaa kohteena oli Creatures of the Night show.
Se pidettiin valtavan kokoisessa ulkoilma-auditoriossa, johon mahtunee noin 1500-2000 ihmistä. Ja paikka oli aivan täynnä, kuten ilmeisesti aiemmatkin kaksi esitystä olivat olleet. Niin, siellä siis oli väkeä… Esitys ei ollut niin loistokas, kuin olisi voinut odottaa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia käytettiin siihen, että ihmiset tajuaisivat olla käyttämättä salamaa. Kyllä niitä pari siitä huolimatta välkkyi. Kaksi jotain karvaista ja hännällistä noin ajokoiran kokoista ruskeaa eläintä (en tiedä nimeä) eteni köyttä pitkin aivan yleisön yläpuolella. Sen lisäksi esiteltiin jonkin kissaeläimen korkeaa, hieman alle kahteen metriin, ulottuvaa hyppyä. Sitten puolivälissä oli käärme-pelottelu, jossa python oli ensin muka hukassa ja sitten se löytyi jostain penkin alta. Ja sitten käärmettä pitelemään pyydettiin vapaaehtoinen yleisöstä. Ihmeellistä aina tuollainen, että niillä käärmeillä täytyy pelotella, vaikkei tuo ollut kuinkaan vaarallinen. Saati meidän suloinen Otso-käärmeemme, joka on nyt päässyt hoitoon Kajaaniin Villelle ja Helille.
Yleisö ”osallistui” show:n myös siten, että englantilainen pikkupoika piteli kädessään jotain, jonka jokin näätäeläin tunnisti hajun perusteella. Pöllö lenteli myös kahden ohjaajan väliä aivan yleisön yläpuolella. Sitten loppuun oli vielä muistaakseni fretin lajittelu-näytös. Eli eläin osasi lajitella muovit, pahvit ja tölkit oikein (tai ainakin suurimman osan). Me eurooppalaiset taidamme olla tottuneita tehokkuuteen, joten show:ssa käytettiin mielestämme aivan liikaa aikaa yleisön kosiskeluun ja turhanpäiväiseen jaarikointiin. Sydneyn eläintarhan lintu- ja hyljenäytökset olivat paljon parempia, kun niissä eläimet tekivät koko ajan jotain, eivätkä juontajat höpisseet väliin mitään turhanpäiväistä.
Hyvä kokemus joka tapauksessa. Loppuun päästiin vielä jonoon, kun odotettiin taksia. Sekin tosin sujui todella jouhevasti, ja kuski vei minut ensin pgp:lle ja sitten äitin ja isän keskustaan. Koko päivän oli ollut täydellinen sää, mutta illalla alkoi sitten sataa vettä. Siis silloin, kun olimme taksissa, vettä tuli aivan kaatamalla.
Sunnuntaina ahkera turistina olo jatkui. Menimme metrolla Little Indiaan, jossa olin käynyt aiemmin ensin Marian kanssa ja sitten katsomassa Thaipusam-festivaalia. Nyt kävimme Thaipusamin lähtötemppelillä sekä Mustafa-ostoskeskuksessa. Äiti löysi tuliaisia, mutta niistä ei sen enempää… Sitten kävimme mango-lassella kadunvarren ravintolassa. Ilmeisesti me länsimaiset vedämme toisiamme puoleemme, koska paikassa oli vain paikallisia meidän sinne mennessä. Tovin istuttuamme yksi seurue tuli ravintolaan syömään ja hetken kuluttua toinen. :)
Päivä oli taas tukalan kuuma, joten emme kierrelleet kaupunginosassa sen enempää vaan menimme hotellille. Isä jäi sinne lepäämään, kun me äitin kanssa mentiin läheisessä Fort Canning Parkissa olevaan spice gardeniin. Oltiin käyty siellä Marian kanssa aiemmin. Mausteita ja muita kasveja oli kiva katsella. Siellä esiteltiin myös joitain arkeologisia kaivauksia, ja saatiin kirjoittaa nimet vieraskirjaan. Sää oli kyllä tosi kuuma, niin kuuma, ettei äiti ehdottanut uima-altaalle menoa.
Mutta tovin ilmastoidussa hotellihuoneessa istuttuamme uima-allas tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja menimme sinne uimaan. Tällä kertaa ei saunottu. Sitten alettiinkin valmistautua ravintolaillallista varten. Olin varannut meille pöydän Equinox-ravintolasta, joka sijaitsee 70. kerroksessa Swisshotel:n yläkerrassa. Näissä varauksissa (tämä ja risteily) olen käyttänyt pelkästään etunimeä, koska Pietikäinen olisi aika hankala. Siljakin tuntuu olevan aika vaikea (ei niin paha kuin Kirsi, Jouko tai Girtel), kun j lausutaan englannissa eri tavalla. Käveltiin hotellille ja mentiin ihastelemaan näkymää hyvissä ajoin, vaikka pöytään päästiin vasta tasan seitsemältä.
Näkymä oli huikea, ensin valoisalla ja sitten pimeällä. Sen lisäksi ruokakin oli erinomaista. Alkupalaksi söin salaatin, äiti ja isä mausteisen keiton. Pääruokana isällä oli pihviä, äitillä ankkaa ja minulla kanaa. Erilaista oli se, ettei pääruokaan sisältynyt riisiä, perunaa, makaronia tms. vaan se oli lähes pelkästään lihaa. Hyvää kuitenkin. Jälkiruuaksi otettiin äitin kanssa jälkiruokabuffet, jossa oli noin 15 erilaista ja erinomaista jälkiruokaa. Siellä oli hedelmiä, suklaafondue, erilaisia hedelmäjälkiruokia sekä suklaata eri muodoissa. Nyt minulla ei ole enää hinkua Fullerton-hotellin suklaabuffettiin.
Loistavan illan jälkeen kävin hakemassa joitamia tavaroita hotellilta ja menin taksilla pgp:lle. Seuraavana aamuna olisi pitänyt mennä luennoille yhdeksältä, mutta tämän nuhan takia väsytti niin paljon, etten kyennyt. Sen sijaan sovin tapaavani Antin ja minun asunnon välittäjän, että saisin avaimet. Äiti ja isä luovuttivat hotellihuoneen, ja sen jälkeen lähdettiin käymään Lavenderissa. Huone oli laitettu ihan nätiksi, joten sinne oli mukava tulla. Aika pienihän sen silti on, mutta asunto lienee muuten ihan hyvä. Maksoin ensimmäisen kuukauden vuokran sekä välityspalkkion, tein vuokrasopimuksen ja sain avaimet. Netti tulee kuulemma vasta 10.4.
Sieltä menimme metrolla Raffles Place –asemalle, kävimme kahvilla ja äiti ja isä jatkoivat matkaa Asia Civilization museoon ja minä kämpille. Nyt ei minun täällä oleminen kuulemma huolestusta läheskään yhtä paljon kuin ennen. Singapore on oikeasti vallan siisti ja turvallinen. Oli kyllä niin ihana, kun äiti ja isä olivat käymässä! Vaikka turistiviikko on osuva kuvaus, he näkivät silti normi-Singaporeakin, kun kävivät täällä kampuksella, Lavenderin asunnolla sekä matkustivat paljon metrolla ja bussilla.
Illalla menin jätekurssin luennoille, jossa nyt on aiheena lietteet (jätevedenputsarilta). Tanskalainen professori on ihan hauska ja kurssille on hyvä saada eurooppalainenkin näkökulma. Jätepuolella viitattiin usein USA:n, mutta nyt kerrotaan myös Euroopasta ja siitä, että meillä ollaan ympäristöasioissa vielä tiukempia ja joillain aloilla (ehkä miltei kaikilla) edistyksellisempiäkin. Huvittavaa minusta oli, että proffa mainitsi jätteiden mereen dumppauksen sivulauseessa siten, että sitä tehtiin ennen, muttei onneksi enää. Ja sen jäteosion pitäjä laittoi kotitehtäviin mietittäväksi mereen dumppauksen järjestämisen. Luennoilla käytiin läpi lietteiden raja-arvoja sekä niiden perusteita. Mielenkiintoinen uusi asia oli kadmiumista (jota on tupakassa), että se kertyy ihmiselläkin munuaisiin ja aiheuttaa verenpaineen nousua, kun munuaiset eivät toimi kunnolla. Kasvit sitovat kadmiumia (myös muita raskasmetalleja) maasta, ja siihen vaikuttaa keskeisesti maatyyppi (savi ja hiekka) sekä maaperän pH. Mielenkiintoista uutta asiaa. Samoin proffa kertoi tauolla, että alkaa lähestyvästä eläkeiästä huolimatta tutkia sitä, kuinka kasvit sitovat ilmasta PAH-yhdisteitä (epätäydellisestä palamisesta) ja dioksiineja (esim. jätteenpoltosta). Kuulosti mielenkiintoiselta…
Tänään olen kirjoitellut blogia, pessyt pyykkiä ja tehnyt koulujuttuja. Kävin myös laskareissa, jossa kerroin yhdelle paikalliselle tytölle äitin & isän vierailusta. Hänen kanssaan olen jutellut aiemminkin. Tällä kertaa kyselin hänen valmistumisestaan kandiksi ja se lienee edessä todella pian. Hän heitti tulevansa opiskelemaan maisteri-vaiheen Suomeen. Kerrottuani sen olevan ilmaista, hänen täytyi kolmeen kertaan varmistaa, että ilmaistako. :) Tosin aika usein suomeksi, mutta ilmaista siitä huolimatta, ja englanniksi opiskelu onnistunee ainakin jollain tasolla.
Näiden lisäksi olen saanut seurata Antin matkaa tänne ja äitin & isän matkaa Kajaaniin tekstiviesteillä. Antti on täällä siis huomenna illalla vähän ennen kuutta, huippua! :)
Lauantaina oli eläintarha-päivä. Sovittiin tapaaminen Dhoby Ghaut –metroasemalle, jolta lähdettiin metrolla Ang Mo Kio –pysäkille. Sieltä sitten bussilla 138 Singaporen eläintarhaan. Eläintarhassa ostettiin samalla liput myös Night Safarille. Kierreltiin tarhassa, joka oli hyvin laitettu ja eläimet voivat varmaan ihan hyvin. Lukuun ottamatta ehkä jääkarhua, joka raukka uiskenteli altaassaan, kun muutoin saattoi olla aika kuuma. Sille oli tarjolla jäähdytetty huone, mutta kai sillä(kin) oli ikävä kunnon pakkasia.
Nähtiin myös mm. norsuja, kirahveja, sarvikuonoja, krokotiileja, Australian eläimiä, orankeja sekä seeproja. Päivä oli aika todella kuuma ja aurinkoinen, joten suurin osa eläimistä vain makasi varjossa; ihan ymmärrettävää. White tiger:tkin ensimmäisellä näkemisellä, mutta toisella kertaa ne kiertelivät alueellaan. Sellaiseen ei olisi kyllä mukava törmätä metsässä, mutta ne taitavat olla valitettavan uhanalaisia. Käytiin myös katsomassa käärmeitä, ja tällä kertaa viljakäärme ei lymyillyt aivan niin piilossa kuin Sydneyn eläintarhassa.
Muutama tunti kierreltyämme lähdimme lounaan jälkeen takaisin hotellille bussi & metro –yhdistelmällä. Hotellin ylätasanteella oli uima-allas, pieni kuntosali ja sauna. Päätimme lämmittää saunan, joka ei osoittautunut kovin helpoksi, kun lapuissa ei ohjeistettu pääkytkimen käyttöä. Lopulta hotellin henkilökunnasta yksi tuli vääntämään pääkytkimen päälle ja niin saatiin sauna lämpimäksi. Oli se kyllä ihanaa! :) Vaikka paikka esiteltiin suomalaisena saunana, oli siinä muutama hieman poikkeava asia: Lauteet olivat todella alhaalla, eli saunassa istuttiin normaali tuolien korkeudella. Löylynheittämismahdollisuutta ei oltu ajateltu, mutta me otimme roska-astiaan vettä ja heitettiin sitä tyhjällä juomapullolla. Toimi siis vallan hyvin, ja saunomisen jälkeen ulkolämpötila, noin 30 astetta, tuntui aika viileälle.
Sitten perinteisesti saunan jälkeen pitsalle, jota saatiin helposti läheisestä food courtista. Sieltä taksilla Night safarille. Ihmisiä oli aivan valtavasti, siis aivan valtavasti! Onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa lippuja, jotka oli ostettu jo päivällä. Sen sijaan ryhdyimme jonottamaan paikkaa junaan, jolla pääsi 45 minuutissa näkemään alueen kätevästi. Jono oli valtavan pitkä, mutta se eteni silti aika nopeasti (jonotusaika siis vain noin 30-45 minuuttia). Paikka oli suunniteltu käsittelemään niin valtavia ihmismääriä ja henkilökuntaa oli tarpeeksi opastamassa ja ohjailemassa. Netissä kerrottiin osuvasti, että Singaporessa on vallan normaalia jonottaa päästäkseen jonottamaan toiseen jonoon. Niin oikeastaan oli myös tuolla, kun ensin jonotettiin lippuja ja sitten jonotettiin paikkaa junaan.
Mutta jonottaminen kannatti, koska kiertoajelu oli vallan mukava. Mukana oli opas koko ajan selittämässä ja eläimiä nähtiin tasaisesti molemmin puolin. Lisäksi ne olivat aktiivisempia kuin päivisin, jolloin on todella kuuma. Nähtiin mm. leijona, hyeena, flamingoja, buffalo-härkiä, sarvikuono, virtahepo, muurahaiskarhu, norsuja ja tapiireja. Puistossa olisi päässyt kiertelemään myös kävellen merkittyjä reittejä pitkin. Ajelun jälkeen pääsimme taas jonottamaan. Tällä kertaa kohteena oli Creatures of the Night show.
Se pidettiin valtavan kokoisessa ulkoilma-auditoriossa, johon mahtunee noin 1500-2000 ihmistä. Ja paikka oli aivan täynnä, kuten ilmeisesti aiemmatkin kaksi esitystä olivat olleet. Niin, siellä siis oli väkeä… Esitys ei ollut niin loistokas, kuin olisi voinut odottaa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia käytettiin siihen, että ihmiset tajuaisivat olla käyttämättä salamaa. Kyllä niitä pari siitä huolimatta välkkyi. Kaksi jotain karvaista ja hännällistä noin ajokoiran kokoista ruskeaa eläintä (en tiedä nimeä) eteni köyttä pitkin aivan yleisön yläpuolella. Sen lisäksi esiteltiin jonkin kissaeläimen korkeaa, hieman alle kahteen metriin, ulottuvaa hyppyä. Sitten puolivälissä oli käärme-pelottelu, jossa python oli ensin muka hukassa ja sitten se löytyi jostain penkin alta. Ja sitten käärmettä pitelemään pyydettiin vapaaehtoinen yleisöstä. Ihmeellistä aina tuollainen, että niillä käärmeillä täytyy pelotella, vaikkei tuo ollut kuinkaan vaarallinen. Saati meidän suloinen Otso-käärmeemme, joka on nyt päässyt hoitoon Kajaaniin Villelle ja Helille.
Yleisö ”osallistui” show:n myös siten, että englantilainen pikkupoika piteli kädessään jotain, jonka jokin näätäeläin tunnisti hajun perusteella. Pöllö lenteli myös kahden ohjaajan väliä aivan yleisön yläpuolella. Sitten loppuun oli vielä muistaakseni fretin lajittelu-näytös. Eli eläin osasi lajitella muovit, pahvit ja tölkit oikein (tai ainakin suurimman osan). Me eurooppalaiset taidamme olla tottuneita tehokkuuteen, joten show:ssa käytettiin mielestämme aivan liikaa aikaa yleisön kosiskeluun ja turhanpäiväiseen jaarikointiin. Sydneyn eläintarhan lintu- ja hyljenäytökset olivat paljon parempia, kun niissä eläimet tekivät koko ajan jotain, eivätkä juontajat höpisseet väliin mitään turhanpäiväistä.
Hyvä kokemus joka tapauksessa. Loppuun päästiin vielä jonoon, kun odotettiin taksia. Sekin tosin sujui todella jouhevasti, ja kuski vei minut ensin pgp:lle ja sitten äitin ja isän keskustaan. Koko päivän oli ollut täydellinen sää, mutta illalla alkoi sitten sataa vettä. Siis silloin, kun olimme taksissa, vettä tuli aivan kaatamalla.
Sunnuntaina ahkera turistina olo jatkui. Menimme metrolla Little Indiaan, jossa olin käynyt aiemmin ensin Marian kanssa ja sitten katsomassa Thaipusam-festivaalia. Nyt kävimme Thaipusamin lähtötemppelillä sekä Mustafa-ostoskeskuksessa. Äiti löysi tuliaisia, mutta niistä ei sen enempää… Sitten kävimme mango-lassella kadunvarren ravintolassa. Ilmeisesti me länsimaiset vedämme toisiamme puoleemme, koska paikassa oli vain paikallisia meidän sinne mennessä. Tovin istuttuamme yksi seurue tuli ravintolaan syömään ja hetken kuluttua toinen. :)
Päivä oli taas tukalan kuuma, joten emme kierrelleet kaupunginosassa sen enempää vaan menimme hotellille. Isä jäi sinne lepäämään, kun me äitin kanssa mentiin läheisessä Fort Canning Parkissa olevaan spice gardeniin. Oltiin käyty siellä Marian kanssa aiemmin. Mausteita ja muita kasveja oli kiva katsella. Siellä esiteltiin myös joitain arkeologisia kaivauksia, ja saatiin kirjoittaa nimet vieraskirjaan. Sää oli kyllä tosi kuuma, niin kuuma, ettei äiti ehdottanut uima-altaalle menoa.
Mutta tovin ilmastoidussa hotellihuoneessa istuttuamme uima-allas tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja menimme sinne uimaan. Tällä kertaa ei saunottu. Sitten alettiinkin valmistautua ravintolaillallista varten. Olin varannut meille pöydän Equinox-ravintolasta, joka sijaitsee 70. kerroksessa Swisshotel:n yläkerrassa. Näissä varauksissa (tämä ja risteily) olen käyttänyt pelkästään etunimeä, koska Pietikäinen olisi aika hankala. Siljakin tuntuu olevan aika vaikea (ei niin paha kuin Kirsi, Jouko tai Girtel), kun j lausutaan englannissa eri tavalla. Käveltiin hotellille ja mentiin ihastelemaan näkymää hyvissä ajoin, vaikka pöytään päästiin vasta tasan seitsemältä.
Näkymä oli huikea, ensin valoisalla ja sitten pimeällä. Sen lisäksi ruokakin oli erinomaista. Alkupalaksi söin salaatin, äiti ja isä mausteisen keiton. Pääruokana isällä oli pihviä, äitillä ankkaa ja minulla kanaa. Erilaista oli se, ettei pääruokaan sisältynyt riisiä, perunaa, makaronia tms. vaan se oli lähes pelkästään lihaa. Hyvää kuitenkin. Jälkiruuaksi otettiin äitin kanssa jälkiruokabuffet, jossa oli noin 15 erilaista ja erinomaista jälkiruokaa. Siellä oli hedelmiä, suklaafondue, erilaisia hedelmäjälkiruokia sekä suklaata eri muodoissa. Nyt minulla ei ole enää hinkua Fullerton-hotellin suklaabuffettiin.
Loistavan illan jälkeen kävin hakemassa joitamia tavaroita hotellilta ja menin taksilla pgp:lle. Seuraavana aamuna olisi pitänyt mennä luennoille yhdeksältä, mutta tämän nuhan takia väsytti niin paljon, etten kyennyt. Sen sijaan sovin tapaavani Antin ja minun asunnon välittäjän, että saisin avaimet. Äiti ja isä luovuttivat hotellihuoneen, ja sen jälkeen lähdettiin käymään Lavenderissa. Huone oli laitettu ihan nätiksi, joten sinne oli mukava tulla. Aika pienihän sen silti on, mutta asunto lienee muuten ihan hyvä. Maksoin ensimmäisen kuukauden vuokran sekä välityspalkkion, tein vuokrasopimuksen ja sain avaimet. Netti tulee kuulemma vasta 10.4.
Sieltä menimme metrolla Raffles Place –asemalle, kävimme kahvilla ja äiti ja isä jatkoivat matkaa Asia Civilization museoon ja minä kämpille. Nyt ei minun täällä oleminen kuulemma huolestusta läheskään yhtä paljon kuin ennen. Singapore on oikeasti vallan siisti ja turvallinen. Oli kyllä niin ihana, kun äiti ja isä olivat käymässä! Vaikka turistiviikko on osuva kuvaus, he näkivät silti normi-Singaporeakin, kun kävivät täällä kampuksella, Lavenderin asunnolla sekä matkustivat paljon metrolla ja bussilla.
Illalla menin jätekurssin luennoille, jossa nyt on aiheena lietteet (jätevedenputsarilta). Tanskalainen professori on ihan hauska ja kurssille on hyvä saada eurooppalainenkin näkökulma. Jätepuolella viitattiin usein USA:n, mutta nyt kerrotaan myös Euroopasta ja siitä, että meillä ollaan ympäristöasioissa vielä tiukempia ja joillain aloilla (ehkä miltei kaikilla) edistyksellisempiäkin. Huvittavaa minusta oli, että proffa mainitsi jätteiden mereen dumppauksen sivulauseessa siten, että sitä tehtiin ennen, muttei onneksi enää. Ja sen jäteosion pitäjä laittoi kotitehtäviin mietittäväksi mereen dumppauksen järjestämisen. Luennoilla käytiin läpi lietteiden raja-arvoja sekä niiden perusteita. Mielenkiintoinen uusi asia oli kadmiumista (jota on tupakassa), että se kertyy ihmiselläkin munuaisiin ja aiheuttaa verenpaineen nousua, kun munuaiset eivät toimi kunnolla. Kasvit sitovat kadmiumia (myös muita raskasmetalleja) maasta, ja siihen vaikuttaa keskeisesti maatyyppi (savi ja hiekka) sekä maaperän pH. Mielenkiintoista uutta asiaa. Samoin proffa kertoi tauolla, että alkaa lähestyvästä eläkeiästä huolimatta tutkia sitä, kuinka kasvit sitovat ilmasta PAH-yhdisteitä (epätäydellisestä palamisesta) ja dioksiineja (esim. jätteenpoltosta). Kuulosti mielenkiintoiselta…
Tänään olen kirjoitellut blogia, pessyt pyykkiä ja tehnyt koulujuttuja. Kävin myös laskareissa, jossa kerroin yhdelle paikalliselle tytölle äitin & isän vierailusta. Hänen kanssaan olen jutellut aiemminkin. Tällä kertaa kyselin hänen valmistumisestaan kandiksi ja se lienee edessä todella pian. Hän heitti tulevansa opiskelemaan maisteri-vaiheen Suomeen. Kerrottuani sen olevan ilmaista, hänen täytyi kolmeen kertaan varmistaa, että ilmaistako. :) Tosin aika usein suomeksi, mutta ilmaista siitä huolimatta, ja englanniksi opiskelu onnistunee ainakin jollain tasolla.
Näiden lisäksi olen saanut seurata Antin matkaa tänne ja äitin & isän matkaa Kajaaniin tekstiviesteillä. Antti on täällä siis huomenna illalla vähän ennen kuutta, huippua! :)
Nuha ja turistiviikon alku
Päivityksissä tuli tosissaan pitkähkö tauko, mutta nyt on luvassa hieman kertomusta. :)
Toista kertaa täällä Singaporessa oloaikana (2,5 kk) minulla on nuha. Se johtunee ilmastoinnista, jolla usein jäädytetään sisätilat noin kahteenkymmeneen asteeseen, jolloin lämpötilaero on yli kymmenen astetta meidän arktisten alueiden asukkaiden mielestä väärään suuntaan. Sen lisäksi busseissa ilmastointi saattaa puhaltaa suoraan päähän / naamaan. Se, eikä luentosalien kylmyys, tunnu häiritsevän paikallisia lainkaan. Kuudesta luennoitsijasta kaksi on Euroopasta / jenkeistä, kumpikin ovat valitelleet ilmastointia, muut luennoitsijat eivät. Tähän nuhaisuuteen voi olla syynä myös mahdollinen kämpän homeisuus, huono ilmanlaatu ja huonontunut vastustuskyky (en ole syönyt valkosipulia täällä lainkaan…).
No niin, nyt asiaan: Äiti ja isä tulivat siis viikko sitten tiistaina ja olin lentokentällä heitä vastassa. Kone oli myöhässä yli puoli tuntia, mutta odottelu sujui seuratessa huvittuneena Euroopasta muilla koneilla tulevien matkustajien toppatakkeja ja muuta pukeutumista. Oli kyllä ihana nähdä äitiä ja isää jälleen! :) Hotellille päästiin taksilla heidän ihmetellessä Singaporen vihreyttä. City Bayview – hotelli oli hyvä. Illalla juteltiin, sovittiin seuraavasta päivästä, käytiin vähän syömässä ja käveltiin hieman ennen sateen alkamista.
Illalla minulla oli Skypen välityksellä peruskirja-uudistuskokous. Siinä meni aika myöhään, vaikken ollutkaan kokouksen loppuun saakka, kun asioita käsiteltiin varsin perusteellisesti. Se on ehkä tuollaiselle ryhmälle suunnattoman tärkeää, kun peruskirjaa tehtäessä täytyy jaksaa viilata sanamuotoja ja pilkun paikkoja täydellisyyteen saakka. Keskiviikkona minun oli tarkoitus mennä hotellille aamiaiselle, mutta matkustamiseen meni aikaa yli tunti, joten myöhästyin sieltä ansiokkaasti. Hieman ärtyneenä ja väsyneenä sain kuitenkin aamupalaa läheisestä food courtista.
Sitten lähdettiinkin bussilla Botanic Gardenseille. Päivä oli kuuma ja puutarha todella ihana. Kasveja oli lukuisia, mutta edes äiti, joka siis Suomessa tuntee latinankielisiä nimiä myöten lukuisia kasveja, ei näitä täällä juuri tiennyt. Joitain meille tuttuja huonekasveja näkyi, mutta muutoin saimme lähinnä vain ihastella. Kävimme myös orchid gardens, jossa oli lukuisia erilaisia orkideoita. Singaporen tapaan paikat olivat todella kunnossa ja jatkuvasti puutarhasta pidettiin huolta.
Sitten minun piti jo lähteä valmistautumaan illan luennoille. Soitin myös Suomeen tv-lupavirastoon Skypellä, kun minulle oli tullut tv-maksuista perintäkirje. Asia selvisi siten, että ilmoittaessani toisen television paikaksi Kuopion asunnon, virkailija olikin tehnyt osoitteenmuutoksen. Tällöin laskut olivat menneet Kuopioon. Onneksi minun ei tarvinnut maksaa perintäkuluja ja asia on nyt kunnossa. Skypellä soittaminen lankanumeroon toimi todella hyvin ja maksoi vain noin 2,5 snt minuutti.
Illan water treatment –luennoilla oli välikoe, joka meni kohtalaisesti. Tehtävät olivat suhteellisen vaikeita, ja kieli vielä vaikeutti hieman lisää. Lohdutuksena se, etteivät muutkaan varmaan kauhean hyvin osanneet. Äiti ja isä olivat ansiokkaasti osanneet käyttää metroa ja menneet sillä Chinatown-kaupunginosaan. Siellä oli vieläkin kuulemma koristeita ja kojuja, vaikka kiinalaisesta uudesta vuodesta on kulunut kuukausi. Ruokapaikka kuulemma löytyi myös.
Seuraavana aamuna tsemppasin ja ehdin hyvin aamiaiselle hotellille. Sitten olikin vuorossa asuntolani / huoneeni sekä kampuksen esittely. Tultiin tänne normaalia reittiäni ja havaittiin sen olevan aika hiostava ja kuuma keskipäivän auringossa. Kuvien katselun ja ihmettelyn jälkeen lähdettiin ilmaisella kampusbussilla engineering-tilojen lähelle. Sieltä löytyi heille kahvila ja minä lähdin luennoille. Taksi hotellille oli kuulemma löytynyt vaivatta ja sen jälkeen oli vuorossa Singapore museum. Se oli kuulemma hyvä, joten täytyy käydä siellä esimerkiksi Antin kanssa. Sen jälkeen he kävivät erinomaisessa japanilaisessa ravintolassa, jota kumpikin kehui kilpaa seuraavana päivänä.
Minun iltani sujui luennoilla ja kavereiden kanssa jutellessa. Environmental technology –luennoilla kerrottiin jätevedenpuhdistamisesta ja tällä kertaa keskityttiin typen ja fosforin poistoon. Luennoista paistaa selvästi läpi professorin mikrobiologi-tausta, sillä hän usein puhuu vain kemiallisista yhdisteistä, mutta mikrobien kohdalla mainitaan niiden nimiä ym. Typenpoistoprosessina esiteltiin biologinen prosessi, jossa nitrofikaatio-bakteerit muuttavat ammoniumtypen ensin nitraatiksi ja sen jälkeen denitrifikaatio-bakteerit muuttavat sen ilman typeksi. Helsingin veden sivuilla esitellyssä typenpoistoprosessissa vaiheet ovat toisin päin. Ja käytetäänköhän siinä lainkaan bakteereita. Nyt kiinnostaisi tietää, kuinka tämä Suomessa opetetaan / toteutetaan.
Fosforinpoisto jätevesistä on Suomessa pakollista, koska se on vesistöjemme minimiravinne. Se toteutettaneen yleensä lisäämällä jäteveteen rauta- tai alumiinisuolaa, joka saostaa fosforin ja sen pystyy sitten poistamaan laskeuttamalla tai suodattamalla (näin olen ymmärtänyt). Näillä luennoilla esiteltiin fosforin biologinen poistoprosessi, ja saostaminen mainittiin toisena, mutta kalliina, vaihtoehtona. En ole koskaan kuullutkaan fosforin poistosta biologisesti, opetetaankohan sitä Oulun luennoilla? Väistämättä aloin miettiä tämän maan energiahuoltoa, kun sitten jätevesien käsittelyn yhteydessä esitettiin yhtenä vaihtoehtona membraanisuodatus, joka tapahtuu imemällä jätevettä tyhjiön avulla suodattimen läpi. Eli rauta- ja alumiinikemikaalit ovat kalliita, mutta tuollaisen todella energiaa kuluttavan puhdistusmenetelmän käyttäminen esiteltiin. Ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja, kun membraanisuodatusta käytettäisiin vasta typen- ja fosforinpoiston jälkeen, mutta mainittiin silti tässä yhteydessä.
Takaisin turismiin: Perjantaiaamun tapaaminen oli sovittu Harbour Front –metroasemalle. Sieltä lähdettiin Singapore Cruise Centeriin, josta 2,5 tunnin risteily lähti. Päästiin siis laivalla kiertämään hieman Sinagaporen eteläosaa, näkemään satamaa ja laivoja. Pieni maa, mutta maailman suurin konttisatama; käytännössä Singaporen etelärannikko on aivan täynnä erilaisia laivoja valtavista konttilaivoista pienehköihin proomuihin. Risteilyn näkyminä olivat joko laivat Singaporen teollisuussaaren edustalla tai keinotekoiset turistisaaret. Väistämättä tuli mieleen, että jos tämä maa päättäisi päihittää esimerkiksi Euroopan ympäristöystävällisyydessä ja ympäristöasioiden huomioimisessa, se onnistuisi siinä varmasti. Mutta koska hallitus haluaa talouskasvua (miltei hinnalla millä hyvänsä), ei pienessä kaupunkivaltiossa huomioida ympäristöasioita pakkoa enempää. Laivojen pakokaasut olivat muuten aika mustia, kuten täällä olevien työkoneiden ja hyötyajoneuvojenkin.
Joka tapauksessa risteily oli mukava kokemus. Sieltä jäätiin Harbour frontiin, josta pienen empimisen jälkeen uskaltauduttiin menemään Sentosalle kaapelihissillä (cable car). Se oli aika korkealla ja sieltä näki loistavasti ympärille. Sentosalla kierreltiin hieman, käytiin kävelemässä rannalla ja päädyttiin Fort Silosoon, eli entiseen linnoitukseen. Toisen maailmansodan aikana Singapore (vai englannin armeija) oli varautunut japanilaisten hyökkäykseen mereltä (etelästä). Mutta japanilaiset etenivätkin nopeasti koko Malesian läpi ja hyökkäsivät tänne saaren pohjoispuolelta. Sen lisäksi väärien tiedustelutietojen vuoksi kaksi laivaa ajatettiin suoraan japanilaisten ”syliin”. Japanilaiset miehittivät tätä paikkaa muutaman vuoden ja siitä on jäänyt Singaporelaisille huonot muistot, koska miehittäjät taisivat olla aika raakoja.
Sitä olen täällä, perjantainakin, kovin ihmetellyt, että kuinka sotimaan lähetetyt sotilaat selviytyvät täysin erilaisessa maastossa ja ilmastossa. Mutta eikös Vietnamin sodassa jenkkiarmeijalla juuri siinä ollut ongelmia. Ja saksalaisilla Venäjän kovissa pakkasissa. Sodassa on kyllä monta muutakin käsittämätöntä asiaa, mutta yksittäistä sotilasta ajatellen hikoileminen Aasian viidakoissa voi olla aika epätoivoista / -miellyttävää. Sentosalla oli suhteellisen rauhallista perjantaina, koska päivä oli pilvinen ja hieman satoikin. Tultiin saarelta pois monoraililla, eli junalla, joka kulki muutaman metrin maanpinnan yläpuolella. Sitten Vivo cityn food courtiin, jossa oli puikoillasyöntiesitys (siis minä söin puikoilla) ja tarjolla kanaa riisillä sekä lihakeittoa.
Saatettuani vanhukset metroasemalle lähdin vaihtamaan vaatteita kämpille. Illalla mentiin Raffles hotelliin Singapore slingeille. Paikka on kyllä hieno ja ne drinkit ovat oikeasti ihan hyviä. Taidan tähän nyt keskeyttää kirjoittamisen ja jatkaa la-ma-osiosta myöhemmin. Kuvia on tarkoitus laittaa space-tilaan, tosin niitä ei hirvittävän paljoa ole otettu.
Toista kertaa täällä Singaporessa oloaikana (2,5 kk) minulla on nuha. Se johtunee ilmastoinnista, jolla usein jäädytetään sisätilat noin kahteenkymmeneen asteeseen, jolloin lämpötilaero on yli kymmenen astetta meidän arktisten alueiden asukkaiden mielestä väärään suuntaan. Sen lisäksi busseissa ilmastointi saattaa puhaltaa suoraan päähän / naamaan. Se, eikä luentosalien kylmyys, tunnu häiritsevän paikallisia lainkaan. Kuudesta luennoitsijasta kaksi on Euroopasta / jenkeistä, kumpikin ovat valitelleet ilmastointia, muut luennoitsijat eivät. Tähän nuhaisuuteen voi olla syynä myös mahdollinen kämpän homeisuus, huono ilmanlaatu ja huonontunut vastustuskyky (en ole syönyt valkosipulia täällä lainkaan…).
No niin, nyt asiaan: Äiti ja isä tulivat siis viikko sitten tiistaina ja olin lentokentällä heitä vastassa. Kone oli myöhässä yli puoli tuntia, mutta odottelu sujui seuratessa huvittuneena Euroopasta muilla koneilla tulevien matkustajien toppatakkeja ja muuta pukeutumista. Oli kyllä ihana nähdä äitiä ja isää jälleen! :) Hotellille päästiin taksilla heidän ihmetellessä Singaporen vihreyttä. City Bayview – hotelli oli hyvä. Illalla juteltiin, sovittiin seuraavasta päivästä, käytiin vähän syömässä ja käveltiin hieman ennen sateen alkamista.
Illalla minulla oli Skypen välityksellä peruskirja-uudistuskokous. Siinä meni aika myöhään, vaikken ollutkaan kokouksen loppuun saakka, kun asioita käsiteltiin varsin perusteellisesti. Se on ehkä tuollaiselle ryhmälle suunnattoman tärkeää, kun peruskirjaa tehtäessä täytyy jaksaa viilata sanamuotoja ja pilkun paikkoja täydellisyyteen saakka. Keskiviikkona minun oli tarkoitus mennä hotellille aamiaiselle, mutta matkustamiseen meni aikaa yli tunti, joten myöhästyin sieltä ansiokkaasti. Hieman ärtyneenä ja väsyneenä sain kuitenkin aamupalaa läheisestä food courtista.
Sitten lähdettiinkin bussilla Botanic Gardenseille. Päivä oli kuuma ja puutarha todella ihana. Kasveja oli lukuisia, mutta edes äiti, joka siis Suomessa tuntee latinankielisiä nimiä myöten lukuisia kasveja, ei näitä täällä juuri tiennyt. Joitain meille tuttuja huonekasveja näkyi, mutta muutoin saimme lähinnä vain ihastella. Kävimme myös orchid gardens, jossa oli lukuisia erilaisia orkideoita. Singaporen tapaan paikat olivat todella kunnossa ja jatkuvasti puutarhasta pidettiin huolta.
Sitten minun piti jo lähteä valmistautumaan illan luennoille. Soitin myös Suomeen tv-lupavirastoon Skypellä, kun minulle oli tullut tv-maksuista perintäkirje. Asia selvisi siten, että ilmoittaessani toisen television paikaksi Kuopion asunnon, virkailija olikin tehnyt osoitteenmuutoksen. Tällöin laskut olivat menneet Kuopioon. Onneksi minun ei tarvinnut maksaa perintäkuluja ja asia on nyt kunnossa. Skypellä soittaminen lankanumeroon toimi todella hyvin ja maksoi vain noin 2,5 snt minuutti.
Illan water treatment –luennoilla oli välikoe, joka meni kohtalaisesti. Tehtävät olivat suhteellisen vaikeita, ja kieli vielä vaikeutti hieman lisää. Lohdutuksena se, etteivät muutkaan varmaan kauhean hyvin osanneet. Äiti ja isä olivat ansiokkaasti osanneet käyttää metroa ja menneet sillä Chinatown-kaupunginosaan. Siellä oli vieläkin kuulemma koristeita ja kojuja, vaikka kiinalaisesta uudesta vuodesta on kulunut kuukausi. Ruokapaikka kuulemma löytyi myös.
Seuraavana aamuna tsemppasin ja ehdin hyvin aamiaiselle hotellille. Sitten olikin vuorossa asuntolani / huoneeni sekä kampuksen esittely. Tultiin tänne normaalia reittiäni ja havaittiin sen olevan aika hiostava ja kuuma keskipäivän auringossa. Kuvien katselun ja ihmettelyn jälkeen lähdettiin ilmaisella kampusbussilla engineering-tilojen lähelle. Sieltä löytyi heille kahvila ja minä lähdin luennoille. Taksi hotellille oli kuulemma löytynyt vaivatta ja sen jälkeen oli vuorossa Singapore museum. Se oli kuulemma hyvä, joten täytyy käydä siellä esimerkiksi Antin kanssa. Sen jälkeen he kävivät erinomaisessa japanilaisessa ravintolassa, jota kumpikin kehui kilpaa seuraavana päivänä.
Minun iltani sujui luennoilla ja kavereiden kanssa jutellessa. Environmental technology –luennoilla kerrottiin jätevedenpuhdistamisesta ja tällä kertaa keskityttiin typen ja fosforin poistoon. Luennoista paistaa selvästi läpi professorin mikrobiologi-tausta, sillä hän usein puhuu vain kemiallisista yhdisteistä, mutta mikrobien kohdalla mainitaan niiden nimiä ym. Typenpoistoprosessina esiteltiin biologinen prosessi, jossa nitrofikaatio-bakteerit muuttavat ammoniumtypen ensin nitraatiksi ja sen jälkeen denitrifikaatio-bakteerit muuttavat sen ilman typeksi. Helsingin veden sivuilla esitellyssä typenpoistoprosessissa vaiheet ovat toisin päin. Ja käytetäänköhän siinä lainkaan bakteereita. Nyt kiinnostaisi tietää, kuinka tämä Suomessa opetetaan / toteutetaan.
Fosforinpoisto jätevesistä on Suomessa pakollista, koska se on vesistöjemme minimiravinne. Se toteutettaneen yleensä lisäämällä jäteveteen rauta- tai alumiinisuolaa, joka saostaa fosforin ja sen pystyy sitten poistamaan laskeuttamalla tai suodattamalla (näin olen ymmärtänyt). Näillä luennoilla esiteltiin fosforin biologinen poistoprosessi, ja saostaminen mainittiin toisena, mutta kalliina, vaihtoehtona. En ole koskaan kuullutkaan fosforin poistosta biologisesti, opetetaankohan sitä Oulun luennoilla? Väistämättä aloin miettiä tämän maan energiahuoltoa, kun sitten jätevesien käsittelyn yhteydessä esitettiin yhtenä vaihtoehtona membraanisuodatus, joka tapahtuu imemällä jätevettä tyhjiön avulla suodattimen läpi. Eli rauta- ja alumiinikemikaalit ovat kalliita, mutta tuollaisen todella energiaa kuluttavan puhdistusmenetelmän käyttäminen esiteltiin. Ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja, kun membraanisuodatusta käytettäisiin vasta typen- ja fosforinpoiston jälkeen, mutta mainittiin silti tässä yhteydessä.
Takaisin turismiin: Perjantaiaamun tapaaminen oli sovittu Harbour Front –metroasemalle. Sieltä lähdettiin Singapore Cruise Centeriin, josta 2,5 tunnin risteily lähti. Päästiin siis laivalla kiertämään hieman Sinagaporen eteläosaa, näkemään satamaa ja laivoja. Pieni maa, mutta maailman suurin konttisatama; käytännössä Singaporen etelärannikko on aivan täynnä erilaisia laivoja valtavista konttilaivoista pienehköihin proomuihin. Risteilyn näkyminä olivat joko laivat Singaporen teollisuussaaren edustalla tai keinotekoiset turistisaaret. Väistämättä tuli mieleen, että jos tämä maa päättäisi päihittää esimerkiksi Euroopan ympäristöystävällisyydessä ja ympäristöasioiden huomioimisessa, se onnistuisi siinä varmasti. Mutta koska hallitus haluaa talouskasvua (miltei hinnalla millä hyvänsä), ei pienessä kaupunkivaltiossa huomioida ympäristöasioita pakkoa enempää. Laivojen pakokaasut olivat muuten aika mustia, kuten täällä olevien työkoneiden ja hyötyajoneuvojenkin.
Joka tapauksessa risteily oli mukava kokemus. Sieltä jäätiin Harbour frontiin, josta pienen empimisen jälkeen uskaltauduttiin menemään Sentosalle kaapelihissillä (cable car). Se oli aika korkealla ja sieltä näki loistavasti ympärille. Sentosalla kierreltiin hieman, käytiin kävelemässä rannalla ja päädyttiin Fort Silosoon, eli entiseen linnoitukseen. Toisen maailmansodan aikana Singapore (vai englannin armeija) oli varautunut japanilaisten hyökkäykseen mereltä (etelästä). Mutta japanilaiset etenivätkin nopeasti koko Malesian läpi ja hyökkäsivät tänne saaren pohjoispuolelta. Sen lisäksi väärien tiedustelutietojen vuoksi kaksi laivaa ajatettiin suoraan japanilaisten ”syliin”. Japanilaiset miehittivät tätä paikkaa muutaman vuoden ja siitä on jäänyt Singaporelaisille huonot muistot, koska miehittäjät taisivat olla aika raakoja.
Sitä olen täällä, perjantainakin, kovin ihmetellyt, että kuinka sotimaan lähetetyt sotilaat selviytyvät täysin erilaisessa maastossa ja ilmastossa. Mutta eikös Vietnamin sodassa jenkkiarmeijalla juuri siinä ollut ongelmia. Ja saksalaisilla Venäjän kovissa pakkasissa. Sodassa on kyllä monta muutakin käsittämätöntä asiaa, mutta yksittäistä sotilasta ajatellen hikoileminen Aasian viidakoissa voi olla aika epätoivoista / -miellyttävää. Sentosalla oli suhteellisen rauhallista perjantaina, koska päivä oli pilvinen ja hieman satoikin. Tultiin saarelta pois monoraililla, eli junalla, joka kulki muutaman metrin maanpinnan yläpuolella. Sitten Vivo cityn food courtiin, jossa oli puikoillasyöntiesitys (siis minä söin puikoilla) ja tarjolla kanaa riisillä sekä lihakeittoa.
Saatettuani vanhukset metroasemalle lähdin vaihtamaan vaatteita kämpille. Illalla mentiin Raffles hotelliin Singapore slingeille. Paikka on kyllä hieno ja ne drinkit ovat oikeasti ihan hyviä. Taidan tähän nyt keskeyttää kirjoittamisen ja jatkaa la-ma-osiosta myöhemmin. Kuvia on tarkoitus laittaa space-tilaan, tosin niitä ei hirvittävän paljoa ole otettu.
Tuesday, March 20, 2007
Huone ja vanhempien tulo
Äiti ja isä eivät vielä ole täällä. Olen kohta lähdössä kentälle heitä vastaan. Ajattelin kirjoittaa varoitusvietin, että päivityksissä saattaa olla pieni tauko. :)
Vuokrasin minulle ja Antille kolmeksi kuukaudeksi huoneen Lavender-metroaseman läheltä. Täällä asunnon sijasta vuokrataan huoneita isommasta asunnosta. Meidän huoneemme on aika pieni, mutta siellä on kalusteet patjaa myöten valmiina sekä oma kylppäri. Kämppiksista tiedän sen verran, että yksi filippiiniläinen työssäkäyvä mies ja yksi amerikkalainen. Asunto vaikutti ihan siistiltä ja mukavalta. Alueesta en oikein tiedä, mutten usko Singaporessa juuri missään olevan kovin turvatonta.
Sunnuntai ja maanantai menivät aika lailla koulujuttuja tehdessä. Huomenna on "välikoe" yhdestä kurssista ja saman kurssin kotitehtävää piti tehdä. Mutta nyt taitaa päästä turistiksi taas oikein kunnolla. Ja sitten Antin kanssa uudelleen! :)
Vuokrasin minulle ja Antille kolmeksi kuukaudeksi huoneen Lavender-metroaseman läheltä. Täällä asunnon sijasta vuokrataan huoneita isommasta asunnosta. Meidän huoneemme on aika pieni, mutta siellä on kalusteet patjaa myöten valmiina sekä oma kylppäri. Kämppiksista tiedän sen verran, että yksi filippiiniläinen työssäkäyvä mies ja yksi amerikkalainen. Asunto vaikutti ihan siistiltä ja mukavalta. Alueesta en oikein tiedä, mutten usko Singaporessa juuri missään olevan kovin turvatonta.
Sunnuntai ja maanantai menivät aika lailla koulujuttuja tehdessä. Huomenna on "välikoe" yhdestä kurssista ja saman kurssin kotitehtävää piti tehdä. Mutta nyt taitaa päästä turistiksi taas oikein kunnolla. Ja sitten Antin kanssa uudelleen! :)
Saturday, March 17, 2007
Vierailuun valmistautumista ja Newater
Äitin ja isän tuloon on enää muutama päivä, joten perjantaina kävin pikaisesti kävelemässä Botanic Gardens:lla. Paikka vaikutti tosi ihanalta ja pääsin sinne vielä ilmaiseksi kampuksen sisäisellä bussilla, koska oikeustieteellinen on aivan puutarhan vieressä. Kauaa en aikaa siellä kuitenkaan viettänyt. Sieltä Orchad Roadin turisti-infojen kautta sitten kämpille. Turisti-infoista kysyin mahdollisuutta nähdä konttisatamien toimintaa. Parhaiten se kuulemma onnistuisi menemällä järjestetylle risteilylle, koska satama-alueelle ei päästetä ketä tahansa.
Illalla menin Marie-Lys:n, Nicolan, Sid:n sekä helsinkiläisten Pekan & Inkan kanssa illalliselle erääseen suureen ja hyvään food courtiin nimeltään Newton Circus Hawker Center. Kojuja oli valtavasti ja pääasiassa valmistivat ruokaa merenelävistä. Tämä oli ensimmäinen food court / hawker center, jossa oli sisäänheittäjiä tai oman kojun mainostajia. Minusta se on niin rasittavaa! Saatiin kuitenkin tilattua ruokaa. Minä tilasin tiger prawn, eli joitain tosi isoja katkarapuja. Niiden hinta-laatusuhde ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen. Muut tilasivat nuudeli-seafood-seosta, osterimunakasta tai carrot cake (valkoista porkkanaa paistettu kananmunan kanssa).
Jälkiruuan vuoro: ”perinteinen” singaporelainen jälkiruoka on nimeltään ice kachang, joka on suuri keko ilmavaa jäätä, joka on maustettu eri tavoin. Space-tilaan ilmestynee kuvia, kun tätä on hieman haastavaa selittää. Keon päällä on jotain kastiketta (mansikka, mango, durian) ja kupin pohjalla imelää lientä, jossa on myös joitain ”karkkeja”. Keko oli todella hyvää, mutta sitä oli aivan valtavan paljon. Pohjalla olevat karkit olivat aivan liian imeliä, mutta pääasiassa hyvä jälkiruoka, joskin annos oli valtava (= liian suuri).
Ehdottomasti täytyy käydä uudelleenkin ja se on todella lähellä Orchad Roadia. Bussilla / metrolla kestää noin tunti asunnoltani.
Tänään aamulla lähdin omasta mielestäni hyvissä ajoin matkaan, kun tarkoituksena oli päästä Singaporen itäosassa olevalle metroasemalle. No, ensin odotin kampusbussia miltei 15 min ja sitten metroasemalle menevää bussia miltei toiset 15 min. Matkat eivät ole kovinkaan pitkiä ja olisivat hyvin käveltävissä, mutta täällä kävely on oikeasti aika hikistä hommaa. Pääsin kuitenkin määränpää-metroasemalle vain muutaman minuutin myöhässä.
Yliopiston kemian opiskelijoiden yhdistys / klubi järjesti tutustumiskäynnin Newater visitors centeriin. Newater on jätevedestä puhdistettua vettä ja visitors centerissä kerrotaan veden puhdistamisesta. Tyypilliseen singaporelaiseen tapaan, ajoissa oli alle puolet porukasta, joten odottelimme noin puoli tuntia kaikkien saapumista. Myöhästelyn ymmärtää oikeastaan vallan hyvin, kun bussimatka voi kestää 15-45 minuuttia riippuen siitä, joutuuko bussia odottamaan ja millainen liikenne on.
Visitors centeriin pääsee sisäisellä bussilla, joka kulkee metroaseman ja keskuksen väliä noin viisi kertaa päivässä. Luulin meneväni suunnilleen tehdasvierailulle, mutta paikka osoittautuikin vallan hyvin myös lapsille soveltuvaksi imagonrakennuspaikaksi. Eli toisin sanoen, meille kerrottiin, kuinka tärkeää vesi on, kuinka sitä voidaan säästää, mistä singaporessa käytettävä vesi on peräisin ym. Sen lisäksi newater vedenpuhdistusprosessi esitettiin vallan tarkkaan, se oli positiivista.
Tilat olivat hienot, ja kierros suunniteltu tarkasti ja toteutettu juuri ohjeiden mukaan. Kysymyksille ei oikein annettu tilaisuutta ja esittely oli aika yksinkertaista (ryhmässä oli noin 10/40 lasta). Tuollainen ei oikein sovellu suomalaiselle / eurooppalaiselle, koska vaikka meillä tehdään asiat hyvin, voidaan me myös kertoa negatiivisistakin asioista. Olin siis ennemminkin ihmeissäni koko paikasta ja asian esittämistavasta kuin hienosta teknologiasta. Varsin kiinnostavaa oli siis huomata, että he käyttävät paljon resursseja markkinoidakseen newateria tavallisille ihmisille.
Muutama kerrottu asia: Käytännössähän monissa paikoissa juodaan käsiteltyä jätevettä, kun yläjuoksulla oleva kaupunki laskee (toivottavasti puhdistetut) jätevetensä jokeen, josta alajuoksulla oleva kaupunki ottaa raakavetensä vedenkäsittelyyn. Näin Oulussakin, kun vesi tulee Oulujoesta, mutta Oulujärven ja –joen luontainen puhdistuskyky lienee aika suuri. Newater puhdistetaan täällä ensin membraanisuodattimilla, joissa vettä imetään alipaineen avulla suodattimen läpi, johon jäävät bakteerit ja suurin osa viruksista. Käänteisellä osmoosilla vedestä poistetaan hormonit ym. muut suurehkot kemikaalit. Sitten vesi vielä desinfioidaan UV-säteilyllä. Singapore saa vetensä tällä tavoin, tuomalla Malesiasta, puhdistamalla merivedestä ja puhdistamalla reservoir (sadevedenkeräysallas) vettä. Suurimman osan newaterista käyttää teollisuus, mutta osa sekoitetaan reservoir-veteen.
Sitten ei-kerrottuja asioita: Veden puhdistaminen tuolla tavoin kuluttaa käsittämättömän paljon energiaa. Kuinkahan se energia tuotetaan ja kuinka paljon sitä kuluu esim. puhdistettua kuutiometriä kohti. Ymmärsin, että hanavedeksi menevä osa ohjataan reservoir:iin, jolloin se menisi uudelleen vesienkäsittelyprosessiin. Täällä reservoir-vedet ovat niin likaisia, että ne täytyy puhdistaa, joten puhdas vesi (newater) puhdistettaisiin toiseen kertaan. Aika tuhlaukselta kuulostaa. Käänteisosmoosin kerrottiin poistavan hormonit ym. kemikaalit, mutta poistaako se varmasti kaikki haitalliset pienikokoiset yhdisteet.
Minuun ei propaganda ihan niin hyvin uponnut, että mielestäni suomalainen pohjavesi (ja kyllä oikeastaan käsitelty pintavesikin) on kaikista parasta!
Nyt täytyisi opiskella ahkerasti äitin ja isän tuloon saakka, jottei sinä aikana ole kauheasti hommia rästissä. Antti tulee 28.3 ja olen nyt katsellut meille hieman asuntoa. Ei vielä mitään kummoisia löytöjä, mutta eiköhän jokin asunto (jostain päin Singaporea) järjesty.
Illalla menin Marie-Lys:n, Nicolan, Sid:n sekä helsinkiläisten Pekan & Inkan kanssa illalliselle erääseen suureen ja hyvään food courtiin nimeltään Newton Circus Hawker Center. Kojuja oli valtavasti ja pääasiassa valmistivat ruokaa merenelävistä. Tämä oli ensimmäinen food court / hawker center, jossa oli sisäänheittäjiä tai oman kojun mainostajia. Minusta se on niin rasittavaa! Saatiin kuitenkin tilattua ruokaa. Minä tilasin tiger prawn, eli joitain tosi isoja katkarapuja. Niiden hinta-laatusuhde ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen. Muut tilasivat nuudeli-seafood-seosta, osterimunakasta tai carrot cake (valkoista porkkanaa paistettu kananmunan kanssa).
Jälkiruuan vuoro: ”perinteinen” singaporelainen jälkiruoka on nimeltään ice kachang, joka on suuri keko ilmavaa jäätä, joka on maustettu eri tavoin. Space-tilaan ilmestynee kuvia, kun tätä on hieman haastavaa selittää. Keon päällä on jotain kastiketta (mansikka, mango, durian) ja kupin pohjalla imelää lientä, jossa on myös joitain ”karkkeja”. Keko oli todella hyvää, mutta sitä oli aivan valtavan paljon. Pohjalla olevat karkit olivat aivan liian imeliä, mutta pääasiassa hyvä jälkiruoka, joskin annos oli valtava (= liian suuri).
Ehdottomasti täytyy käydä uudelleenkin ja se on todella lähellä Orchad Roadia. Bussilla / metrolla kestää noin tunti asunnoltani.
Tänään aamulla lähdin omasta mielestäni hyvissä ajoin matkaan, kun tarkoituksena oli päästä Singaporen itäosassa olevalle metroasemalle. No, ensin odotin kampusbussia miltei 15 min ja sitten metroasemalle menevää bussia miltei toiset 15 min. Matkat eivät ole kovinkaan pitkiä ja olisivat hyvin käveltävissä, mutta täällä kävely on oikeasti aika hikistä hommaa. Pääsin kuitenkin määränpää-metroasemalle vain muutaman minuutin myöhässä.
Yliopiston kemian opiskelijoiden yhdistys / klubi järjesti tutustumiskäynnin Newater visitors centeriin. Newater on jätevedestä puhdistettua vettä ja visitors centerissä kerrotaan veden puhdistamisesta. Tyypilliseen singaporelaiseen tapaan, ajoissa oli alle puolet porukasta, joten odottelimme noin puoli tuntia kaikkien saapumista. Myöhästelyn ymmärtää oikeastaan vallan hyvin, kun bussimatka voi kestää 15-45 minuuttia riippuen siitä, joutuuko bussia odottamaan ja millainen liikenne on.
Visitors centeriin pääsee sisäisellä bussilla, joka kulkee metroaseman ja keskuksen väliä noin viisi kertaa päivässä. Luulin meneväni suunnilleen tehdasvierailulle, mutta paikka osoittautuikin vallan hyvin myös lapsille soveltuvaksi imagonrakennuspaikaksi. Eli toisin sanoen, meille kerrottiin, kuinka tärkeää vesi on, kuinka sitä voidaan säästää, mistä singaporessa käytettävä vesi on peräisin ym. Sen lisäksi newater vedenpuhdistusprosessi esitettiin vallan tarkkaan, se oli positiivista.
Tilat olivat hienot, ja kierros suunniteltu tarkasti ja toteutettu juuri ohjeiden mukaan. Kysymyksille ei oikein annettu tilaisuutta ja esittely oli aika yksinkertaista (ryhmässä oli noin 10/40 lasta). Tuollainen ei oikein sovellu suomalaiselle / eurooppalaiselle, koska vaikka meillä tehdään asiat hyvin, voidaan me myös kertoa negatiivisistakin asioista. Olin siis ennemminkin ihmeissäni koko paikasta ja asian esittämistavasta kuin hienosta teknologiasta. Varsin kiinnostavaa oli siis huomata, että he käyttävät paljon resursseja markkinoidakseen newateria tavallisille ihmisille.
Muutama kerrottu asia: Käytännössähän monissa paikoissa juodaan käsiteltyä jätevettä, kun yläjuoksulla oleva kaupunki laskee (toivottavasti puhdistetut) jätevetensä jokeen, josta alajuoksulla oleva kaupunki ottaa raakavetensä vedenkäsittelyyn. Näin Oulussakin, kun vesi tulee Oulujoesta, mutta Oulujärven ja –joen luontainen puhdistuskyky lienee aika suuri. Newater puhdistetaan täällä ensin membraanisuodattimilla, joissa vettä imetään alipaineen avulla suodattimen läpi, johon jäävät bakteerit ja suurin osa viruksista. Käänteisellä osmoosilla vedestä poistetaan hormonit ym. muut suurehkot kemikaalit. Sitten vesi vielä desinfioidaan UV-säteilyllä. Singapore saa vetensä tällä tavoin, tuomalla Malesiasta, puhdistamalla merivedestä ja puhdistamalla reservoir (sadevedenkeräysallas) vettä. Suurimman osan newaterista käyttää teollisuus, mutta osa sekoitetaan reservoir-veteen.
Sitten ei-kerrottuja asioita: Veden puhdistaminen tuolla tavoin kuluttaa käsittämättömän paljon energiaa. Kuinkahan se energia tuotetaan ja kuinka paljon sitä kuluu esim. puhdistettua kuutiometriä kohti. Ymmärsin, että hanavedeksi menevä osa ohjataan reservoir:iin, jolloin se menisi uudelleen vesienkäsittelyprosessiin. Täällä reservoir-vedet ovat niin likaisia, että ne täytyy puhdistaa, joten puhdas vesi (newater) puhdistettaisiin toiseen kertaan. Aika tuhlaukselta kuulostaa. Käänteisosmoosin kerrottiin poistavan hormonit ym. kemikaalit, mutta poistaako se varmasti kaikki haitalliset pienikokoiset yhdisteet.
Minuun ei propaganda ihan niin hyvin uponnut, että mielestäni suomalainen pohjavesi (ja kyllä oikeastaan käsitelty pintavesikin) on kaikista parasta!
Nyt täytyisi opiskella ahkerasti äitin ja isän tuloon saakka, jottei sinä aikana ole kauheasti hommia rästissä. Antti tulee 28.3 ja olen nyt katsellut meille hieman asuntoa. Ei vielä mitään kummoisia löytöjä, mutta eiköhän jokin asunto (jostain päin Singaporea) järjesty.
Wednesday, March 14, 2007
Ihme maa
Löysin eilen uuden lempipaikan Singaporesta. Maan keski-pohjoisosassa on suurehko Nature Reserve, eli luonnonpuisto, jossa on kolme sadevedenkeräysallasta. Niitä sanotaan reservoir, ja pääosin ne muistuttavat järveä. Tämän Nature Reservoirin eteläisin osa on Macritchie Reservoir, jonne pääsee kampukselta alle tunnissa kahdella bussilla. Reservoir on kohtuullisen iso, ja sen ympäri menee polkuja. Tältä siellä näytti:
Kävelin päivän aikana noin 15 kilometriä pääosin sademetsässä meneviä selvästi merkittyjä polkuja. Osa meni ”järven” rantaa, osa metsän keskellä. Koska oli arkipäivä, poluilla näki sopivasti ihmisiä, ei lainkaan liikaa. Ja kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta siellä oli oikeasti hiljaista. Välistä kuului tuulen, lintujen tai sirkkojen ääniä, muttei mitään moottoreita tms. Paikasta riippuen polku kulki tien tai golfkentän reunaa, mutta suurin osa oli ihanan rauhallista. Sademetsän kasvillisuus on niin tiheää, että se on erittäin hyvä näkösuoja ja varmaan myös äänieristekin.
Sää oli täydellinen: pilvistä, muttei satanut. Siitä huolimatta hien määrä oli aivan käsittämätön… Sinne oli rakennettu Three top walk, eli riippusilta, joka oli puiden latvojen tasalla. Samoin kiipesin korkeaan torniin (120 porrasta), josta näki myös kauas.
Kunnon kävelyn, rauhallisen paikan sekä kauniiden näkymien lisäksi parasta olivat pienet marakatit, jotka kiipeilivät puissa, eivätkä kauheasti säikkyneet ihmistä. Ne olivat tosi suloisia ja niiden touhua oli hauska seurata, mutta ne saattavat kuulemma napata ruokaa varomattoman kulkijan käsistä. Siellä olisi voinut nähdä myös noin kaksimetrisiä liskoja, mutta ne pysyttelivät minun reitiltäni piilossa.
Ihmeellinen maa tämä Singapore siitä, että pienelle alueelle mahtuu miltei kaikkea mahdollista. Tuonne täytyy siis mennä uudelleenkin! :)
Päivällä oli pilvistä, muttei satanut. Sen sijaan illalla satoi, ja rankasti. Hieman palelsikin, kun istuttiin Girtelin kanssa ulkona katoksen alla ja vähän tuuli. Lämpötila oli varmaan noin 27 astetta.
Maanantaina jätehuolto-kurssilla vaihtui luennoitsija: vanha mies Kööpenhaminan yliopistosta. Hän on Singaporessa kuukauden ja työskennellyt aiemmin mm. YK:n hommissa kehitysmaissa. Hän kertoi aika paljon kehitysmaiden tilanteesta, ja välillä minusta puheesta paistoi hieman siirtomaaherra-asennetta. Luulisin, että yli puolet kurssin opiskelijoista on kotoisin kehitysmaasta, tosin heidän elintasonsa siellä taitaa olla suhteellisen hyvä.
Hänen englantiaan oli kuitenkin helppo ymmärtää, tosin muista en oikein tiedä, kun englannin osaaminen ei ole kovin hyvä kaikilla kurssin opiskelijoilla. Hieman puhuttiin ruotsia hänen kanssaan, tosin en oikein osannut ja kurssikaverit olivat ihmeissään, että onko se äidinkieleni. :)
Tänään ilmoitin minut ja Antin yliopiston vaellus-klubin järjestämälle vaellukselle Tanan Megarah –kansallispuistoon Malesiaan kesäkuun alussa. Laitan kuvia space-tilaani, koska blogger ei yleensä toimi, kun yritän liittää tekstin sekaan kuvia.
Kävelin päivän aikana noin 15 kilometriä pääosin sademetsässä meneviä selvästi merkittyjä polkuja. Osa meni ”järven” rantaa, osa metsän keskellä. Koska oli arkipäivä, poluilla näki sopivasti ihmisiä, ei lainkaan liikaa. Ja kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta siellä oli oikeasti hiljaista. Välistä kuului tuulen, lintujen tai sirkkojen ääniä, muttei mitään moottoreita tms. Paikasta riippuen polku kulki tien tai golfkentän reunaa, mutta suurin osa oli ihanan rauhallista. Sademetsän kasvillisuus on niin tiheää, että se on erittäin hyvä näkösuoja ja varmaan myös äänieristekin.
Sää oli täydellinen: pilvistä, muttei satanut. Siitä huolimatta hien määrä oli aivan käsittämätön… Sinne oli rakennettu Three top walk, eli riippusilta, joka oli puiden latvojen tasalla. Samoin kiipesin korkeaan torniin (120 porrasta), josta näki myös kauas.
Kunnon kävelyn, rauhallisen paikan sekä kauniiden näkymien lisäksi parasta olivat pienet marakatit, jotka kiipeilivät puissa, eivätkä kauheasti säikkyneet ihmistä. Ne olivat tosi suloisia ja niiden touhua oli hauska seurata, mutta ne saattavat kuulemma napata ruokaa varomattoman kulkijan käsistä. Siellä olisi voinut nähdä myös noin kaksimetrisiä liskoja, mutta ne pysyttelivät minun reitiltäni piilossa.
Ihmeellinen maa tämä Singapore siitä, että pienelle alueelle mahtuu miltei kaikkea mahdollista. Tuonne täytyy siis mennä uudelleenkin! :)
Päivällä oli pilvistä, muttei satanut. Sen sijaan illalla satoi, ja rankasti. Hieman palelsikin, kun istuttiin Girtelin kanssa ulkona katoksen alla ja vähän tuuli. Lämpötila oli varmaan noin 27 astetta.
Maanantaina jätehuolto-kurssilla vaihtui luennoitsija: vanha mies Kööpenhaminan yliopistosta. Hän on Singaporessa kuukauden ja työskennellyt aiemmin mm. YK:n hommissa kehitysmaissa. Hän kertoi aika paljon kehitysmaiden tilanteesta, ja välillä minusta puheesta paistoi hieman siirtomaaherra-asennetta. Luulisin, että yli puolet kurssin opiskelijoista on kotoisin kehitysmaasta, tosin heidän elintasonsa siellä taitaa olla suhteellisen hyvä.
Hänen englantiaan oli kuitenkin helppo ymmärtää, tosin muista en oikein tiedä, kun englannin osaaminen ei ole kovin hyvä kaikilla kurssin opiskelijoilla. Hieman puhuttiin ruotsia hänen kanssaan, tosin en oikein osannut ja kurssikaverit olivat ihmeissään, että onko se äidinkieleni. :)
Tänään ilmoitin minut ja Antin yliopiston vaellus-klubin järjestämälle vaellukselle Tanan Megarah –kansallispuistoon Malesiaan kesäkuun alussa. Laitan kuvia space-tilaani, koska blogger ei yleensä toimi, kun yritän liittää tekstin sekaan kuvia.
Sunday, March 11, 2007
Homeinen partiopaita ja muslimi-kierros
Ennen kuin selitän kummastakaan huomaan kävijämäärän juuri ylittäneen 1000 kävijää! :) Tätä on niin ilo kirjoittaa, kun joku näyttää lukevankin.
Perjantaina iltapäivällä meillä oli jätehuolto-kurssiin liittyvän projektin palaveri. Ryhmämme oli ajoissa ja miltei kokonaan paikalla, mutta englanti ei taida olla kenenkään ensimmäinen kieli, joten kommunikointi oli paikoin vaikeaa. Toisaalta on ehkä helpompi osata ei-niin-täydellisesti kieltä, jos ryhmän muut jäsenet ovat samantasoisia. Saatiin kuitenkin jonkinlainen sisällysluettelo tehtyä ja päätimme rajata aiheen elektroniikkajätteen kierrättämiseen. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että nämä etsivät mieluiten ensin tietoa, ja kirjoittavat siitä, mitä ovat löytäneet. Kun minusta ensin mietitään, mitä halutaan kertoa, ja sitten etsitään tietoa. Esimerkiksi singaporelainen poika ehdotti, että lisätään raporttiin kohtia, jos löydetään jotain lisää tietoa. Toki näin joissain tapauksissa kannattaa menetellä, mutta mielestäni lähtökohta ei saa olla tuollainen. Emme kuinkaan lainkaan väitelleet asiasta, ja palaverimme sujui vallan hyvin.
Sitten huomio englannista: Äkkiä kieltä oppii käyttämään siten, ettei tarvitse kaikkea mielessä kääntää suomeksi. Koska tuppaan ajatella paljon asioita, mietin myös usein teitä siellä Suomessa. Usein saatan miettiä sanovani jollekin suomalaiselle jotain, ja sanon sen mielessäni usein englanniksi, kunnes hoksaan, että hei, voin puhua suomea. :) Uniani en muista, joten niiden kielestä en tiedä. Sen sijaan, kirjoitin sähköpostia, jossa vastasin Skype-kokousta koskevaan asiaan. Suomessa kokous alkaa klo 18.00, joten minun piti kirjoittaa, että täällä on silloin midnight. ”Luontevasti” käänsin, että täällä on silloin puoliyö. Hetken tuijotin sanaa, ja mietin, että tuo ei ehkä kuulosta oikealta suomelta, kunnes muistin keskiyö-sanan.
Perjantai-iltana pääsimme syömään suomalaista/eurooppalaista ruokaa. Saara ja Jouko olivat ihanasti hankkineet ainekset salaattiin sekä voileipiin. Koska Girtelin keittiö oli varattu, kokoonnuimme minun solun keittiöön. Meitä oli täällä loppujen lopuksi minun, Saaran, Joukon ja Girtelin lisäksi Migel (Sveitsistä, osaa puhua suomea, kuten Girtelkin), Juha, Jarno sekä Tuomas (viimeiset kolme Oulusta). Teimme kreikkalaista salaattia (siinä oli myös tomaattia :) ) sekä paahdoimme leipää, jonka päälle oli margariinin lisäksi kinkkua ja erilaisia juustoja. Lisäksi oli karkkeja Ikeasta sekä viinirypäleitä. Kyllä oli hyvää! :)
Lauantaina oli vuorossa muslimien yhteen moskeijaan tutustuminen sekä Singapore Discovery Center. Tämän kierroksen järjesti jokin opiskelijaunioni, ja oli täysin ilmainen, emme edes maksaneet Discovery Centerin sisäänpääsyä. Ensin ajettiin Bishan-kaupunginosaan, aivan tyttöpartiolaisten päämajan viereen. Siellä on Harmony centeriksi kutsuttu paikka, jossa on muslimi-”näyttely”. Muutamassa ryhmässä kiersimme hyvin tehtyä näyttelyä ja kuulimme heidän uskonnostaan. Heitä ilmeisesti häiritsee suunnattomasti äärimuslimit, koska yrittivät kovasti selittää, kuinka rauhanomainen uskonto islam on.
Periaatteessa tiesin islamista aika paljon, mutta olin unohtanut suurimman osan. 90 % heistä on sunnimuslimeita, joita Singaporessakin ollaan. Heillä on viisi pääasiaa: almut, paasto, pyhiinvaellus, rukoilu ja todistus (uskon todistaminen). Allah on jumalan nimi ja hänen profeettansa on Muhammed. Muita profeettoja ovat meille Raamatusta tutut Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus, joiden jälkeen tuli Muhammed. Koraani on heidän pyhä kirjansa, josta myös löytää paljon hyviä elämänviisauksia.
Esittelijöiltä, jotka tietysti olivat muslimeja, kyseltiin mm. moniavioisuudesta ja naisten asemasta. Jos aviomies saattuu olemaan juoppo tai väkivaltainen, voi nainen hakea eroa ja saakin sen luultavasti aika helposti. Mies voi ottaa useamman vaimon, vaikka ensimmäinen (tai muut) vaimo(t) eivät siitä juuri pitäisi. Naisilla vaikutti olevan sellainen asenne, että jos he eivät miellytä miestä tarpeeksi, niin ehkä hän tarvitsee toisen vaimon. Miksi naisen pitäisi miellyttää miestä, minusta sen täytyy kyllä olla ihan molemminpuolista?
Käynti oli kuitenkin varsin hyvä ja avartava sekä esittelijät erinomaisia. Sieltä jatkettiin matkaa Singapore Discovery Centeriin, joka oli kyllä täysin Singapore-propaganda paikka. Keskus oli kuten näyttely, jossa oli myös pelejä ym. muita aktiviteetteja lapsille. Muutoinkin paikka oli enemmän suunniteltu lapsille. Ensin pääsimme katsomaan valtavalta valkokankaalta elokuvaa, joka kertoi Ranskan ympäriajosta ja siihen osallistuneesta australialaisesta miehestä, joka kolarissa satutti niskansa tosi pahasti, mutta jatkoi silti matkaa. Tuollaiset huippu-urheilijoita ihannoivat elokuvat / dokumentit pistävät aina miettimään, että onko oikeasti sen arvoista ”uhrata” parikymmentä vuotta omasta elämästään miltei pelkkään urheiluun. Ei se tietenkään ihan noin mustavalkoista ole: urheilijoilla on totta kai myös oma elämänsä; usein perhe ja opiskelut tai työ. Olen siis vain niin tyytyväinen omaan elämääni. :)
Elokuvan jälkeen saimme opastetun kierroksen näyttelytiloihin. Vaikka Singapore on kooltaan pieni, se voi silti olla iso. Ja että maan ainoa resurssi on ihmiset; joka kyllä varsin pitää paikkansa. Keskuksessa oli paljon armeija-juttuja sekä sellainen ”teatteri”, jossa näytettiin metroräjähdys ja sen seurauksia. Lopussa luki, että annatko sinä tällaista tapahtua Singaporessa. Metroissa ja asemilla pyörii usein sellainen video, jossa jokin epäilyttävä tyyppi jättää kassinsa metroon, mutta onneksi neuvokkaat ihmiset huomaavat, hälyttävät apua ja metro evakuoidaan. Ne vaikuttavat hieman huvittavilta, mutta ovat varmasti aivan paikallaan. Täällä on niin paljon ihmisiä (käyttävät metroa) ja maa on vielä USA:n kaveri.
Discovery centerissä oli ihan mukava käydä, mutta ei se kyllä kovinkaan kummoinen paikka ollut. Lauantaina illalla en tehnyt muuta kuin kotitehtäviä, koska sunnuntaina täytyi herätä aikaisin. Tänään siis lähdin tyttöpartiolaisten koulutustapahtumaan, joka pidettiin heidän kurssikeskuksessa Singaporen luoteisosassa. Ihmeellinen maa, kun tänne niin pienelle alalle mahtuu kuitenkin niin paljon erilaisia asioita. Pääsin sinne erään kouluttajan kyydissä, ja matkalla näkyi varsin sankkaa metsää ja jopa lintupuiston ja maitotilan kyltit. Tyttö- ja poikapartiolaisten leirialueet ovat aivan vierivieressä.
Tyttöjen leirialueen nimi oli Camp Christine, ja alueelle oli rakennettu kaksikerroksisia asuintaloja noin neljä ja yksi salitila. Muu alue oli pääosin nurmikkoa muutamine suurine puineen. Pääasiassa seurasin ja hieman osallistuinkin laumanjohtajien (brownie leader) koulutukseen, jossa ensimmäisenä päivänä kerrottiin leireilystä, leikeistä ja jonkin verran ohjelmasta. Alueella oli myös guide leader –koulutus ja he opettelivat outdoor cooking sekä solmuja. Kirjoitin siksi englanniksi, että he sytyttävät nuotion ja laittavat sillä ruokaa, vaikka Suomessa useimmiten kokataan trangialla.
Koko yhteiskunnan, ei pelkästään partiolaisten, ominaispiirre on se, että täällä kaikki ohjeistetaan todella tarkkaan. Miltei kaikista asioista pitää sanoa / viestittää, eikä ihmisten oman ajattelun varaan uskalleta jättää mitään. Joten, partiotaidotkin ja koulutus oli varsin ohjeistettua ja hirvittävän tarkkaa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole mitenkään tosikkoja, vaan ystävällisiä. Outdoor cooking –sessiossa kerrottiin ensin, kuinka kuokalla kaivetaan tietyn kokoinen aukko maahan ja kuinka kaivettu maa siirretään pressun päälle. Sitten nuotiota sytytettäessä tilitikun täytyy olla 45 asteen kulmassa ja raapaistaan itsestä poispäin. Juuri näin! :)
No, joka tapauksessa on erittäin hyvä, että toimivat edes tällä tavoin luonnossa. Monet singaporelaiset eivät taida juuri kaivata päivittäiseen elämäänsä muuta kuin työn, asunnon, ostoskeskuksen. Lopputuloksena guide leaderit tekivät pitsaa, jota pääsin hieman maistamaan ja joka oli suunnattoman hyvää! Laumanjohtajien koulutukseen osallistuin siten, että kerroin hieman suomalaisesta leirielämästä. Minulla on täällä partiopaita mukana, vaikkei sitä todellakaan ole suunniteltu käytettäväksi trooppisessa ilmastossa. Onkohan partioaktiivisuuteni jotenkin hiipunut, kun se oli oikeasti alkanut homehtua. :) Se on ollut tuolla kaapissa noin 1,5 kuukautta ja siihen oli alkanut kertyä jotain harmaata, joka kuitenkin suunnilleen lähti hankaamalla pois.
Täällä partiossa toimivat johtajat ovat pääasiassa opettajia, eikä Suomessa niin yleistä ja toimivaa luottamushenkilö-käytäntöä ole täällä lainkaan. Erittäin positiivista Singaporessa muutoinkin on se, että täällä kaikki rodut, uskonnot ja kansat voivat elää rauhassa ja tulla toimeen keskenään. Partiossakin on mukana kaikenlaisia ihmisiä. Utelin heiltä uskonnosta, mutta se ei lainkaan mukana partiotoiminnassa johtuen monista uskonnoista. Näinhän sen pitääkin olla, ettei uskonto (tai muukaan) syy ole este partiotoimintaan osallistumiselle.
Paikalla oli kaksi nuorempaa tyttöä, jotka molemmat olivat noin 20-vuotiaita. Toinen heistä opiskeli Singapore Polytechnic –koulussa. Kun hieman kyselin koulutussysteemistä lisää, kuulin, että ensin on primary school, sitten secondary school, joka päättyy noin 17-vuotiaana. Tämän jälkeen mennään joko high school (lukio), vocational institute (amis) tai polytechnic. Näiden jälkeen (pääasiassa high school tai polytechnic) voidaan mennä yliopistoon. Tämän jälkeen ymmärrän huomattavasti paremmin, miksi suomen AMK:t haluavat muuttaa nimensä University of applied science. Millaisiahan Antin kurssit ja opiskelukaverit ovat…
Suomen partiosta ja leirielämästä kerroin, että meitä on paljon ja että johtajamme ovat vapaaehtoisia ja paikoin nuoria. Koska meillä on leirejä vähän miten sattuu (eri organisoija, eri mittaisia, eri paikoissa) yritin suhteellisen yksinkertaisesti selittää asiaa. Myös sp-piiri-lpk-jako täytyi jotenkin selittää. Kun kerroin olevani meidän koulutusvaliokuntamme jäsen, olivat he suunnattoman yllättyneitä kertoessani, etten oikeastaan sen pestin puitteissa kouluta mitään. Epätoivoisesti yritin selittää, että suunnittelemme, arvioimme ja kehitämme koulutusjärjestelmäämme ja että siinä on oikeasti tekemistä. No, kyllähän sitä tuplapestien puitteissa pääsee sitten oikeasti kouluttamaankin. :) Heidän toimintansa todellakin vaikuttaa jonkin meidän suuren piirin toiminnalta, koska aika äkkiä olen tainnut tavata kaikki oleellisimmat henkilöt. Ihmiset ovat kuitenkin mukavia, joten innolla odotan maaliskuun viimeisen perjantain Anniversary Dinner:ä, jota 90-vuotisen partioinnin kunniaksi. (Ilmeisesti Singaporen partiotytöt täyttävät 90 vuotta, täytyy selvittää ennen illallista…)
Varsin mukava päivä. Loppuun vielä lehtiostoksen kommentointia. Ostin siis paikallisen hesaria vastaavan lehden ja siinä oli juttu laihdutuslääkkeiden myynnistä, joka on Singaporessa viidenneksi suurinta maailmassa. Vaikka täällä ihmiset ovat todella pieniä ja laihoja ja vaikka Singaporen obesity rate (liikalihavuusaste) on vain 1.6 % (USA 39.2 %). Ja täällä vaatekoot ovat Suomeen verrattuna noin 2-3 pykälää pienempiä. Minun vaatekokoni täällä on noin XL-XXL, Suomessa sen pari pykälää pienempi.
Huh, tulipas kirjoitettua, mutta ilmeisesti te jaksatte myös lukea! :)
Perjantaina iltapäivällä meillä oli jätehuolto-kurssiin liittyvän projektin palaveri. Ryhmämme oli ajoissa ja miltei kokonaan paikalla, mutta englanti ei taida olla kenenkään ensimmäinen kieli, joten kommunikointi oli paikoin vaikeaa. Toisaalta on ehkä helpompi osata ei-niin-täydellisesti kieltä, jos ryhmän muut jäsenet ovat samantasoisia. Saatiin kuitenkin jonkinlainen sisällysluettelo tehtyä ja päätimme rajata aiheen elektroniikkajätteen kierrättämiseen. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että nämä etsivät mieluiten ensin tietoa, ja kirjoittavat siitä, mitä ovat löytäneet. Kun minusta ensin mietitään, mitä halutaan kertoa, ja sitten etsitään tietoa. Esimerkiksi singaporelainen poika ehdotti, että lisätään raporttiin kohtia, jos löydetään jotain lisää tietoa. Toki näin joissain tapauksissa kannattaa menetellä, mutta mielestäni lähtökohta ei saa olla tuollainen. Emme kuinkaan lainkaan väitelleet asiasta, ja palaverimme sujui vallan hyvin.
Sitten huomio englannista: Äkkiä kieltä oppii käyttämään siten, ettei tarvitse kaikkea mielessä kääntää suomeksi. Koska tuppaan ajatella paljon asioita, mietin myös usein teitä siellä Suomessa. Usein saatan miettiä sanovani jollekin suomalaiselle jotain, ja sanon sen mielessäni usein englanniksi, kunnes hoksaan, että hei, voin puhua suomea. :) Uniani en muista, joten niiden kielestä en tiedä. Sen sijaan, kirjoitin sähköpostia, jossa vastasin Skype-kokousta koskevaan asiaan. Suomessa kokous alkaa klo 18.00, joten minun piti kirjoittaa, että täällä on silloin midnight. ”Luontevasti” käänsin, että täällä on silloin puoliyö. Hetken tuijotin sanaa, ja mietin, että tuo ei ehkä kuulosta oikealta suomelta, kunnes muistin keskiyö-sanan.
Perjantai-iltana pääsimme syömään suomalaista/eurooppalaista ruokaa. Saara ja Jouko olivat ihanasti hankkineet ainekset salaattiin sekä voileipiin. Koska Girtelin keittiö oli varattu, kokoonnuimme minun solun keittiöön. Meitä oli täällä loppujen lopuksi minun, Saaran, Joukon ja Girtelin lisäksi Migel (Sveitsistä, osaa puhua suomea, kuten Girtelkin), Juha, Jarno sekä Tuomas (viimeiset kolme Oulusta). Teimme kreikkalaista salaattia (siinä oli myös tomaattia :) ) sekä paahdoimme leipää, jonka päälle oli margariinin lisäksi kinkkua ja erilaisia juustoja. Lisäksi oli karkkeja Ikeasta sekä viinirypäleitä. Kyllä oli hyvää! :)
Lauantaina oli vuorossa muslimien yhteen moskeijaan tutustuminen sekä Singapore Discovery Center. Tämän kierroksen järjesti jokin opiskelijaunioni, ja oli täysin ilmainen, emme edes maksaneet Discovery Centerin sisäänpääsyä. Ensin ajettiin Bishan-kaupunginosaan, aivan tyttöpartiolaisten päämajan viereen. Siellä on Harmony centeriksi kutsuttu paikka, jossa on muslimi-”näyttely”. Muutamassa ryhmässä kiersimme hyvin tehtyä näyttelyä ja kuulimme heidän uskonnostaan. Heitä ilmeisesti häiritsee suunnattomasti äärimuslimit, koska yrittivät kovasti selittää, kuinka rauhanomainen uskonto islam on.
Periaatteessa tiesin islamista aika paljon, mutta olin unohtanut suurimman osan. 90 % heistä on sunnimuslimeita, joita Singaporessakin ollaan. Heillä on viisi pääasiaa: almut, paasto, pyhiinvaellus, rukoilu ja todistus (uskon todistaminen). Allah on jumalan nimi ja hänen profeettansa on Muhammed. Muita profeettoja ovat meille Raamatusta tutut Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus, joiden jälkeen tuli Muhammed. Koraani on heidän pyhä kirjansa, josta myös löytää paljon hyviä elämänviisauksia.
Esittelijöiltä, jotka tietysti olivat muslimeja, kyseltiin mm. moniavioisuudesta ja naisten asemasta. Jos aviomies saattuu olemaan juoppo tai väkivaltainen, voi nainen hakea eroa ja saakin sen luultavasti aika helposti. Mies voi ottaa useamman vaimon, vaikka ensimmäinen (tai muut) vaimo(t) eivät siitä juuri pitäisi. Naisilla vaikutti olevan sellainen asenne, että jos he eivät miellytä miestä tarpeeksi, niin ehkä hän tarvitsee toisen vaimon. Miksi naisen pitäisi miellyttää miestä, minusta sen täytyy kyllä olla ihan molemminpuolista?
Käynti oli kuitenkin varsin hyvä ja avartava sekä esittelijät erinomaisia. Sieltä jatkettiin matkaa Singapore Discovery Centeriin, joka oli kyllä täysin Singapore-propaganda paikka. Keskus oli kuten näyttely, jossa oli myös pelejä ym. muita aktiviteetteja lapsille. Muutoinkin paikka oli enemmän suunniteltu lapsille. Ensin pääsimme katsomaan valtavalta valkokankaalta elokuvaa, joka kertoi Ranskan ympäriajosta ja siihen osallistuneesta australialaisesta miehestä, joka kolarissa satutti niskansa tosi pahasti, mutta jatkoi silti matkaa. Tuollaiset huippu-urheilijoita ihannoivat elokuvat / dokumentit pistävät aina miettimään, että onko oikeasti sen arvoista ”uhrata” parikymmentä vuotta omasta elämästään miltei pelkkään urheiluun. Ei se tietenkään ihan noin mustavalkoista ole: urheilijoilla on totta kai myös oma elämänsä; usein perhe ja opiskelut tai työ. Olen siis vain niin tyytyväinen omaan elämääni. :)
Elokuvan jälkeen saimme opastetun kierroksen näyttelytiloihin. Vaikka Singapore on kooltaan pieni, se voi silti olla iso. Ja että maan ainoa resurssi on ihmiset; joka kyllä varsin pitää paikkansa. Keskuksessa oli paljon armeija-juttuja sekä sellainen ”teatteri”, jossa näytettiin metroräjähdys ja sen seurauksia. Lopussa luki, että annatko sinä tällaista tapahtua Singaporessa. Metroissa ja asemilla pyörii usein sellainen video, jossa jokin epäilyttävä tyyppi jättää kassinsa metroon, mutta onneksi neuvokkaat ihmiset huomaavat, hälyttävät apua ja metro evakuoidaan. Ne vaikuttavat hieman huvittavilta, mutta ovat varmasti aivan paikallaan. Täällä on niin paljon ihmisiä (käyttävät metroa) ja maa on vielä USA:n kaveri.
Discovery centerissä oli ihan mukava käydä, mutta ei se kyllä kovinkaan kummoinen paikka ollut. Lauantaina illalla en tehnyt muuta kuin kotitehtäviä, koska sunnuntaina täytyi herätä aikaisin. Tänään siis lähdin tyttöpartiolaisten koulutustapahtumaan, joka pidettiin heidän kurssikeskuksessa Singaporen luoteisosassa. Ihmeellinen maa, kun tänne niin pienelle alalle mahtuu kuitenkin niin paljon erilaisia asioita. Pääsin sinne erään kouluttajan kyydissä, ja matkalla näkyi varsin sankkaa metsää ja jopa lintupuiston ja maitotilan kyltit. Tyttö- ja poikapartiolaisten leirialueet ovat aivan vierivieressä.
Tyttöjen leirialueen nimi oli Camp Christine, ja alueelle oli rakennettu kaksikerroksisia asuintaloja noin neljä ja yksi salitila. Muu alue oli pääosin nurmikkoa muutamine suurine puineen. Pääasiassa seurasin ja hieman osallistuinkin laumanjohtajien (brownie leader) koulutukseen, jossa ensimmäisenä päivänä kerrottiin leireilystä, leikeistä ja jonkin verran ohjelmasta. Alueella oli myös guide leader –koulutus ja he opettelivat outdoor cooking sekä solmuja. Kirjoitin siksi englanniksi, että he sytyttävät nuotion ja laittavat sillä ruokaa, vaikka Suomessa useimmiten kokataan trangialla.
Koko yhteiskunnan, ei pelkästään partiolaisten, ominaispiirre on se, että täällä kaikki ohjeistetaan todella tarkkaan. Miltei kaikista asioista pitää sanoa / viestittää, eikä ihmisten oman ajattelun varaan uskalleta jättää mitään. Joten, partiotaidotkin ja koulutus oli varsin ohjeistettua ja hirvittävän tarkkaa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole mitenkään tosikkoja, vaan ystävällisiä. Outdoor cooking –sessiossa kerrottiin ensin, kuinka kuokalla kaivetaan tietyn kokoinen aukko maahan ja kuinka kaivettu maa siirretään pressun päälle. Sitten nuotiota sytytettäessä tilitikun täytyy olla 45 asteen kulmassa ja raapaistaan itsestä poispäin. Juuri näin! :)
No, joka tapauksessa on erittäin hyvä, että toimivat edes tällä tavoin luonnossa. Monet singaporelaiset eivät taida juuri kaivata päivittäiseen elämäänsä muuta kuin työn, asunnon, ostoskeskuksen. Lopputuloksena guide leaderit tekivät pitsaa, jota pääsin hieman maistamaan ja joka oli suunnattoman hyvää! Laumanjohtajien koulutukseen osallistuin siten, että kerroin hieman suomalaisesta leirielämästä. Minulla on täällä partiopaita mukana, vaikkei sitä todellakaan ole suunniteltu käytettäväksi trooppisessa ilmastossa. Onkohan partioaktiivisuuteni jotenkin hiipunut, kun se oli oikeasti alkanut homehtua. :) Se on ollut tuolla kaapissa noin 1,5 kuukautta ja siihen oli alkanut kertyä jotain harmaata, joka kuitenkin suunnilleen lähti hankaamalla pois.
Täällä partiossa toimivat johtajat ovat pääasiassa opettajia, eikä Suomessa niin yleistä ja toimivaa luottamushenkilö-käytäntöä ole täällä lainkaan. Erittäin positiivista Singaporessa muutoinkin on se, että täällä kaikki rodut, uskonnot ja kansat voivat elää rauhassa ja tulla toimeen keskenään. Partiossakin on mukana kaikenlaisia ihmisiä. Utelin heiltä uskonnosta, mutta se ei lainkaan mukana partiotoiminnassa johtuen monista uskonnoista. Näinhän sen pitääkin olla, ettei uskonto (tai muukaan) syy ole este partiotoimintaan osallistumiselle.
Paikalla oli kaksi nuorempaa tyttöä, jotka molemmat olivat noin 20-vuotiaita. Toinen heistä opiskeli Singapore Polytechnic –koulussa. Kun hieman kyselin koulutussysteemistä lisää, kuulin, että ensin on primary school, sitten secondary school, joka päättyy noin 17-vuotiaana. Tämän jälkeen mennään joko high school (lukio), vocational institute (amis) tai polytechnic. Näiden jälkeen (pääasiassa high school tai polytechnic) voidaan mennä yliopistoon. Tämän jälkeen ymmärrän huomattavasti paremmin, miksi suomen AMK:t haluavat muuttaa nimensä University of applied science. Millaisiahan Antin kurssit ja opiskelukaverit ovat…
Suomen partiosta ja leirielämästä kerroin, että meitä on paljon ja että johtajamme ovat vapaaehtoisia ja paikoin nuoria. Koska meillä on leirejä vähän miten sattuu (eri organisoija, eri mittaisia, eri paikoissa) yritin suhteellisen yksinkertaisesti selittää asiaa. Myös sp-piiri-lpk-jako täytyi jotenkin selittää. Kun kerroin olevani meidän koulutusvaliokuntamme jäsen, olivat he suunnattoman yllättyneitä kertoessani, etten oikeastaan sen pestin puitteissa kouluta mitään. Epätoivoisesti yritin selittää, että suunnittelemme, arvioimme ja kehitämme koulutusjärjestelmäämme ja että siinä on oikeasti tekemistä. No, kyllähän sitä tuplapestien puitteissa pääsee sitten oikeasti kouluttamaankin. :) Heidän toimintansa todellakin vaikuttaa jonkin meidän suuren piirin toiminnalta, koska aika äkkiä olen tainnut tavata kaikki oleellisimmat henkilöt. Ihmiset ovat kuitenkin mukavia, joten innolla odotan maaliskuun viimeisen perjantain Anniversary Dinner:ä, jota 90-vuotisen partioinnin kunniaksi. (Ilmeisesti Singaporen partiotytöt täyttävät 90 vuotta, täytyy selvittää ennen illallista…)
Varsin mukava päivä. Loppuun vielä lehtiostoksen kommentointia. Ostin siis paikallisen hesaria vastaavan lehden ja siinä oli juttu laihdutuslääkkeiden myynnistä, joka on Singaporessa viidenneksi suurinta maailmassa. Vaikka täällä ihmiset ovat todella pieniä ja laihoja ja vaikka Singaporen obesity rate (liikalihavuusaste) on vain 1.6 % (USA 39.2 %). Ja täällä vaatekoot ovat Suomeen verrattuna noin 2-3 pykälää pienempiä. Minun vaatekokoni täällä on noin XL-XXL, Suomessa sen pari pykälää pienempi.
Huh, tulipas kirjoitettua, mutta ilmeisesti te jaksatte myös lukea! :)
Friday, March 9, 2007
Äänestys ja durian
Aloitetaan kuitenkin keskiviikosta: Tapasin suomalaisen Pekan, joka asuu tyttöystävänsä kanssa off-campus. Ajateltiin alustavasti Antin kanssa asua täällä yhdessä, ja sainkin häneltä paljon hyvää tietoa. Täällä on aika hyvin saatavilla kohtuuhintaisia huoneita. Yleensä vuokrattavana on huone isommasta huoneistosta, kuitenkin siten, että jokaisella on oma wc / kylppäri. Huoneet on yleensä kalustettu ja niitä voi saada hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja vuokrata vaikka vain pariksi viikoksi. Ja onneksi täällä muuttaminen on aika vaivatonta, kun tavaraa on vain hieman yli matkalaukullinen. :)
Illan vesien käsittely –kurssilla sain ensimmäisen arvostellun ”työn” takaisin. Kotitehtävälaskuista olin saanut pisteitä 4.9/5.0, tosin suuri osa sen ansiota, että vertailtiin vastauksia yhden kiinalaisen väitöskirjaa tekevän tytön kanssa. Minulla oli niin paljon pieniä laskuvirheitä. Illalla lähdettiin vielä baariin, samaan paikkaan, jossa olin Girtelin ja Saaran kanssa lauantaina. Ilta meni rattoisasti pääasiassa tanssiessa.
Sitten torstaina virkeänä äänestämään Saaran ja Joukon kanssa. Lähdettiin pgp:ltä 9.30 ja noin tunnin päästä oltiin Suomen suurlähetystössä. Kuten Perussakin, suurlähetystöön mentiin kahden oven kautta, joista jälkimmäistä ei saanut auki ennen ensimmäisen menemistä kiinni. Ja tietysti ovet olivat ensin lukossa. Siellä oli aika hiljaista, mutta äänestyspaikka oli valmiina.
Seinillä (kuten kuvasta näkyy) oli ehdokaslistat vaalipiireittäin. Kopissa kirjoitettiin numero äänestyslappuun, joka laitettiin leimattuna kirjekuoreen. Sitten kirjoitettiin paperille nimemme, syntymäaikamme ja osoitteemme sekä Oulun keskusvaalilautakunnan osoite. Tämä paperi ja äänestyslappu kirjekuoressa laitettiin yhteen kirjekuoreen, joka sitten tiputettiin vaaliuurnaan. Tässä kuvassa Jouko ja vaalivirkailijat.
Ja tässä minä ja Saara hyvin äänestettyämme suurlähetystön ulkopuolella.
Illalle järjestyi yllättäen ohjelmaa, kun Environmental Technology –kurssilla Mary Anne ja Merina olivat menossa illalliselle johonkin hawker’s centeriin ja pyysivät mukaan. Olin heidän kanssa silloin siellä Pulau Ubinilla. Ensin oli puhe sammakon jalkojen syömisestä, mutta kuultuani sammakoiden kohtalosta, päätin kalan olevan parempi vaihtoehto. Sammakot tainnutetaan lyömälle ne esim. pöydänkulmaa vasten ja vielä elossa olevia sammakoita aletaan nylkeä.
Illallinen oli kuin kalakeittoa, tosin perunoiden sijasta oli spagettia. Ruoka oli vallan hyvää ja puikoilla syöminen onnistuu jo lähes loistavasti. Koska en vieläkään ollut syönyt duriania, paikallista pahanmakuista ja –hajuista (kuulemma) hedelmää, lähdettiin erään parkkipaikan kulmalla olevalle durian-kojulle.
Hedelmä on hieman appelsiinia isompi, mutta syötävää siinä on aika vähän. Suurten siemenien ympärillä on syötävä hedelmäliha. Durianin hajun olen haistanut aiemminkin, ei se minusta mitenkään kamalan kuvottava ole. Ja pahasta mausta olen kuullut ja lukenut… Hedelmän maku ei minusta ollut lainkaan paha, se maistui hieman erittäin vanhalle ja pehmeälle sipulille. Hieman makea, ei mitenkään liian voimakas. Mary-Anne, joka rakastaa duriania, kertoi, että suuren määrän syömisestä voi tulla kuumetta ja kurkkukipeäksi. En siis ensimmäisellä kerralla syönyt enempää.
Mary-Anne selitti myös, että jing&jang-periaatteen mukaan kuuman durianin kanssa tarvitaan syötäväksi jotain kylmää, jona meillä oli mangosteem-hedelmä. Se oli erittäin makeaa ja hyvää. Paikalliset kuulemma juovat duriania syödessään suolavettä, jolla on myös viilentävä ominaisuus.
Vallan mukava ilta! Viikonlopun ohjelmassa on kotitehtävien lisäksi: tänään perjantaina ainakin Girtelin, Saaran ja Joukon kanssa pidetään eurooppalainen ruokailta, huomenna on moskeijaan sekä Singapore Discovery Centeriin tutustuminen ja sunnuntaina menen päiväksi tyttöpartiolaisten laumanjohtajien kurssille, joka pidetään niiden kurssikeskuksessa.
Illan vesien käsittely –kurssilla sain ensimmäisen arvostellun ”työn” takaisin. Kotitehtävälaskuista olin saanut pisteitä 4.9/5.0, tosin suuri osa sen ansiota, että vertailtiin vastauksia yhden kiinalaisen väitöskirjaa tekevän tytön kanssa. Minulla oli niin paljon pieniä laskuvirheitä. Illalla lähdettiin vielä baariin, samaan paikkaan, jossa olin Girtelin ja Saaran kanssa lauantaina. Ilta meni rattoisasti pääasiassa tanssiessa.
Sitten torstaina virkeänä äänestämään Saaran ja Joukon kanssa. Lähdettiin pgp:ltä 9.30 ja noin tunnin päästä oltiin Suomen suurlähetystössä. Kuten Perussakin, suurlähetystöön mentiin kahden oven kautta, joista jälkimmäistä ei saanut auki ennen ensimmäisen menemistä kiinni. Ja tietysti ovet olivat ensin lukossa. Siellä oli aika hiljaista, mutta äänestyspaikka oli valmiina.
Seinillä (kuten kuvasta näkyy) oli ehdokaslistat vaalipiireittäin. Kopissa kirjoitettiin numero äänestyslappuun, joka laitettiin leimattuna kirjekuoreen. Sitten kirjoitettiin paperille nimemme, syntymäaikamme ja osoitteemme sekä Oulun keskusvaalilautakunnan osoite. Tämä paperi ja äänestyslappu kirjekuoressa laitettiin yhteen kirjekuoreen, joka sitten tiputettiin vaaliuurnaan. Tässä kuvassa Jouko ja vaalivirkailijat.
Ja tässä minä ja Saara hyvin äänestettyämme suurlähetystön ulkopuolella.
Illalle järjestyi yllättäen ohjelmaa, kun Environmental Technology –kurssilla Mary Anne ja Merina olivat menossa illalliselle johonkin hawker’s centeriin ja pyysivät mukaan. Olin heidän kanssa silloin siellä Pulau Ubinilla. Ensin oli puhe sammakon jalkojen syömisestä, mutta kuultuani sammakoiden kohtalosta, päätin kalan olevan parempi vaihtoehto. Sammakot tainnutetaan lyömälle ne esim. pöydänkulmaa vasten ja vielä elossa olevia sammakoita aletaan nylkeä.
Illallinen oli kuin kalakeittoa, tosin perunoiden sijasta oli spagettia. Ruoka oli vallan hyvää ja puikoilla syöminen onnistuu jo lähes loistavasti. Koska en vieläkään ollut syönyt duriania, paikallista pahanmakuista ja –hajuista (kuulemma) hedelmää, lähdettiin erään parkkipaikan kulmalla olevalle durian-kojulle.
Hedelmä on hieman appelsiinia isompi, mutta syötävää siinä on aika vähän. Suurten siemenien ympärillä on syötävä hedelmäliha. Durianin hajun olen haistanut aiemminkin, ei se minusta mitenkään kamalan kuvottava ole. Ja pahasta mausta olen kuullut ja lukenut… Hedelmän maku ei minusta ollut lainkaan paha, se maistui hieman erittäin vanhalle ja pehmeälle sipulille. Hieman makea, ei mitenkään liian voimakas. Mary-Anne, joka rakastaa duriania, kertoi, että suuren määrän syömisestä voi tulla kuumetta ja kurkkukipeäksi. En siis ensimmäisellä kerralla syönyt enempää.
Mary-Anne selitti myös, että jing&jang-periaatteen mukaan kuuman durianin kanssa tarvitaan syötäväksi jotain kylmää, jona meillä oli mangosteem-hedelmä. Se oli erittäin makeaa ja hyvää. Paikalliset kuulemma juovat duriania syödessään suolavettä, jolla on myös viilentävä ominaisuus.
Vallan mukava ilta! Viikonlopun ohjelmassa on kotitehtävien lisäksi: tänään perjantaina ainakin Girtelin, Saaran ja Joukon kanssa pidetään eurooppalainen ruokailta, huomenna on moskeijaan sekä Singapore Discovery Centeriin tutustuminen ja sunnuntaina menen päiväksi tyttöpartiolaisten laumanjohtajien kurssille, joka pidetään niiden kurssikeskuksessa.
Tuesday, March 6, 2007
Jätteenpolttoa, vesienkäsittelyä ja maanjäristys
Blogin kävijämäärä jaksaa aina ilahduttaa. :) Vaikka minä käyn katsomassa blogia noin kerran päivässä, Antti ehkä kahdesti ja äiti ehkä kerran, ei siitä kerry kuin 4*60 = 240 käyntiä. Nyt siis otsikon asioihin:
Indonesian Sumatran saarella sattui tänään aamupäivällä 5.8 Richterin asteikon maanjäristys. Järistyskeskuksesta on matkaa Singaporeen noin 430 km ja täällä evakuoitiin joitain korkeita toimistotaloja. Minä en havainnut järistystä lainkaan, kuulin siitä kurssikaverilta ja huolestuneelta äitiltäni sekä myöhemmin luin netistä uutisia.
Tänään oli Sludge and Solid Waste Management –kurssin puitteissa vierailut jätteenpolttolaitokseen sekä jätevesienkäsittelylaitokseen. Ensin matkalla juttelin erään indonesialaisen pojan kanssa (hän juuri tiesi järistyksestä) ja hänen Suomi-tietonsa olivat käsittämättömät. Meillä on tuhansia järviä; entinen presidenttimme (nimeä hän ei heti muistanut) on ollut sovittelemassa Aceh-maakunnan separatistien ja Indonesian hallituksen välejä; Suomessa pidettiin kesäolympialaiset 1952 ja lentoyhtiömme nimi on Finnair.
Päivän aikana sain taas muutamaan otteeseen kertoa Suomen säästä. Joko –20 asteen lämpötilaa ihmetellään valtavasti tai sitä ei oikein ymmärretä. Koska täällä ei oikein ole vuodenaikoja, niin sitten on vaikea ymmärtää, että Suomessa voi myös olla miltei yhtä lämmin kuin täällä. Pimeydestä / valoisuudesta ja lumesta pääsee myös selittämään sekä siitä, että kylmyydestä huolimatta talvisin on todella kaunista. Yhden kiinalaisen naisen (hän työskentelee yo:lla ja opiskelee samalla) oli vaikea ymmärtää, että meillä on oma kielemme, jota käytämme pääasiallisesti aina. Epäilemättä englantini on niin hyvää. :)
Nyt jätteenpolttoon: Täällä on neljä jätteenpolttolaitosta ja yhtä uutta ollaan rakentamassa. Jätteitä poltetaan vain ja ainoastaan siksi, että niin niiden tilavuus pienenee huomattavasti (jopa 90 %). Tutustumislaitoksemme, TUAS South Incineration Plant, on laitoksista uusin, se on avattu vuonna 2000. Laitoksessa käytetään arinapolttotekniikkaa, jossa jäte palaa hitaasti liikkuvan arinan päällä noin tunnin verran. En ole kunnolla saanut selville Singaporessa jätteiden lajittelu- / kierrätysastetta, mutta luulisin, että suurin osa jätteestä menee lajittelemattomana polttoon.
Tämä laitos polttaa pääasiassa teollisuuden jätteitä, jotka tuodaan paikalle kuorma-autoilla ja kaadetaan isoon säiliöön. Tarvittaessa jätteet murskataan. Sieltä suuri kauha nostaa jätteitä arinalle poltettavaksi. Palamislämpötila on noin 800-1000 astetta. Prosessissa on lämmönvaihtimia, jotka ottavat lämmön talteen ja se muutetaan generaattorien avulla sähköksi. Kuulemma laitoksen sähköntarve on niin suuri, ettei sähköä juuri voida myydä ulos. Ja lämpöähän täällä ei tarvita.
Savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella (hiukkaset) sekä pesurilla (rikin oksidit ja kloori-yhdisteet). Hiukkasista kuulemma tarkkaillaan vain massapitoisuutta, eikä pienimpiä hiukkasia huomioida lainkaan, vaikka ne ovat terveydelle haitallisimpia. Tosin ei Suomessakaan juuri kiinnitetä hiukkasten kokoon huomiota.
Jätteenpolton tuhka jäähdytetään vedellä ja viedään sitten laivalla kaatopaikalle. Kaatopaikka on saari Singaporen eteläpuolella, noin 15 km pääsaaresta etelään. Kaatopaikan rakenteet on tehty ilmeisen hyvin, mutta tuhka sisältänee aika paljon mm. raskasmetalleja. Kun täällä saatetaan polttaa esimerkiksi pattereita. Tuhkajäähdytyksen jätevedestä mitataan pH, ja tehdään toimenpiteitä ainoastaan sen mukaan. Eli toisin sanoen viemäriin voin hyvin päätyä raskasmetalleja ja muita yhdisteitä, jotka eivät muuta veden pH:ta.
Laitos puhdistaa itse lämmönvaihtimissa käytettävän veden varsin huolellisesti. Sitä osaa laitoksesta meille esiteltiin, vaikka jätteenpolttopuoli olisi ollut kiinnostavampi. Pääsimme siis katsomaan vain jätteiden tyhjennyspaikkaa, muutoin meitä ei jätteenpolttoprosessissa kierrätetty. Esittelijät olivat varsin hyviä, heidän englannistaan sai erinomaisesti selvää ja he osasivat vastailla kysymyksiimme varsin hyvin. Täällä on siis tapana esittää aktiivisesti kysymyksiä, joka on mielestäni erinomainen tapa. Ei meidän Suomessa pitäisi niin paljoa pelätä, jos satumme kysymään jotain tyhmää.
Sieltä jatkoimme matkaa Ulu Pandan Water Reclamation Plant eli toisin sanoen yhdelle noin kahdeksasta jätevedenputsarista. Tosin täällä ei puhuta jätevedestä (waste water) vaan käytetystä vedestä (used water), koska vettä oikeasti kierrätetään. Noin 10 % hanavedestä on kuulemma puhdistettu jätevedestä. Loput puhdistetaan sadevesialtaisiin (reservoir) kerätystä vedestä tai tuodaan Malesiasta. Tämä jätevedenputsari sisälsi ainoastaan biologisen prosessin, jossa puhdistetaan jätevedestä kiintoaines.
Lietteet käsitellään myös noin putsarin alueella (koko noin 50 ha). Ne mädätetään, jolloin tuotetaan biokaasua, jota myös myydään. Ensimmäistä kertaa kuulin jätevedenputsarilla puhuttavan sivutuotteista, joita tässä tapauksessa olivat muodostuva kaasu, puhdistettu vesi ja liete, jota käytetään maarakentamisessa. Ravinteiden poistoa heillä ei ole. Eli jätevedestä ei poisteta fosforia eikä typpeä. Suomessahan lähes kaikista jätevesistä poistetaan fosfori saostamalla se kemikaalilla, ja typenpoistosta keskustellaan parhaillaan. Tosin Suomen vesistöt ovat aika herkkiä liialliselle ravinnekuormalle.
Putsari sijaitsi keskellä Singaporea, sen ympärillä oli pääosin teollisuusaluetta, mutta yksi metrolinja kulki aivan vierestä. Kaikki altaat oli peitetty, koska kuulemma haju oli kulkeutunut metroon. Nykyisin ilma kerätään halleista ja puhdistetaan: ammoniakki-yhdisteet poistetaan rikkihapolla, rikkivety natriumhypokloriitilla ja vielä lopuksi käytetään aktiivihiiltä.
Vielä joitain lukuja, en nyt tähän hätään etsi Suomen vastaavia: biologinen hapen kulutus (BOD) jätevedessä 240-300 mg/l ja puhdistetussa vedessä 15-20 mg/l (raja-arvo 20), kiintoaine (suspended solid) 260-350 mg/l aluksi ja puhdistuksen jälkeen 22-30 mg/l (raja-arvo 30). Laitos käsittelee 1.7 miljoonan ihmisen jätevedet, jota kertyy noin 361 000 kuutio-metriä päivässä. Yhteensä Singaporessa syntyy päivässä noin 1.4 miljoonaa kuutio-metriä jätevettä.
Tämäkin esittely oli varsin hyvä ja kattava. Kävimme yhden mädättämön päällä ottamassa valokuvia. Emme täälläkään päässeet kiertelemään prosessissa. Tässä näkymä peitetyille vedenpuhdistusaltaille.
Jätevedestä tehtävä vesi puhdistetaan varsin huolellisesti: se suodatetaan moneen kertaan ja lisäksi puhdistetaan vielä käänteisosmoosilla. Täällä siitä puhutaan nimellä NEWater. Vaikka kuinka tieteellisesti vesi olisi kuinka hyvää, pidän silti suomalaista pohjavettä parempana. Nyt olen käynyt jätevedenputsarilla Kuopiossa, Helsingissä, Singaporessa, Tallinnassa ja Punossa (Peru).
Erittäin mukava ja mielenkiintoinen päivä! Lisäksi juttelin iranilaisen ja myanmarilaisen tytön kanssa. Kurssin ensimmäisen osan (solid waste management) luennoista on vastannut kiinalainen nainen, josta olen tainnutkin aiemmin kertoa. Nyt muutaman kerran luentoja pitää tanskalainen professori, joka oli myös näillä tutustumiskäynneillä mukana. Vaikka erotunkin joukosta suunnattoman selvästi, se ei haittaa lainkaan, koska suurin osa tuonkin kurssin opiskelijoista on tullut Singaporeen jostain muualta. Opiskelijajoukko on siis varsin kansainvälinen, joka on minusta ilahduttavaa. Miltei kaikki taitavat olla kotoisin Aasiasta, tosin eri maista.
Indonesian Sumatran saarella sattui tänään aamupäivällä 5.8 Richterin asteikon maanjäristys. Järistyskeskuksesta on matkaa Singaporeen noin 430 km ja täällä evakuoitiin joitain korkeita toimistotaloja. Minä en havainnut järistystä lainkaan, kuulin siitä kurssikaverilta ja huolestuneelta äitiltäni sekä myöhemmin luin netistä uutisia.
Tänään oli Sludge and Solid Waste Management –kurssin puitteissa vierailut jätteenpolttolaitokseen sekä jätevesienkäsittelylaitokseen. Ensin matkalla juttelin erään indonesialaisen pojan kanssa (hän juuri tiesi järistyksestä) ja hänen Suomi-tietonsa olivat käsittämättömät. Meillä on tuhansia järviä; entinen presidenttimme (nimeä hän ei heti muistanut) on ollut sovittelemassa Aceh-maakunnan separatistien ja Indonesian hallituksen välejä; Suomessa pidettiin kesäolympialaiset 1952 ja lentoyhtiömme nimi on Finnair.
Päivän aikana sain taas muutamaan otteeseen kertoa Suomen säästä. Joko –20 asteen lämpötilaa ihmetellään valtavasti tai sitä ei oikein ymmärretä. Koska täällä ei oikein ole vuodenaikoja, niin sitten on vaikea ymmärtää, että Suomessa voi myös olla miltei yhtä lämmin kuin täällä. Pimeydestä / valoisuudesta ja lumesta pääsee myös selittämään sekä siitä, että kylmyydestä huolimatta talvisin on todella kaunista. Yhden kiinalaisen naisen (hän työskentelee yo:lla ja opiskelee samalla) oli vaikea ymmärtää, että meillä on oma kielemme, jota käytämme pääasiallisesti aina. Epäilemättä englantini on niin hyvää. :)
Nyt jätteenpolttoon: Täällä on neljä jätteenpolttolaitosta ja yhtä uutta ollaan rakentamassa. Jätteitä poltetaan vain ja ainoastaan siksi, että niin niiden tilavuus pienenee huomattavasti (jopa 90 %). Tutustumislaitoksemme, TUAS South Incineration Plant, on laitoksista uusin, se on avattu vuonna 2000. Laitoksessa käytetään arinapolttotekniikkaa, jossa jäte palaa hitaasti liikkuvan arinan päällä noin tunnin verran. En ole kunnolla saanut selville Singaporessa jätteiden lajittelu- / kierrätysastetta, mutta luulisin, että suurin osa jätteestä menee lajittelemattomana polttoon.
Tämä laitos polttaa pääasiassa teollisuuden jätteitä, jotka tuodaan paikalle kuorma-autoilla ja kaadetaan isoon säiliöön. Tarvittaessa jätteet murskataan. Sieltä suuri kauha nostaa jätteitä arinalle poltettavaksi. Palamislämpötila on noin 800-1000 astetta. Prosessissa on lämmönvaihtimia, jotka ottavat lämmön talteen ja se muutetaan generaattorien avulla sähköksi. Kuulemma laitoksen sähköntarve on niin suuri, ettei sähköä juuri voida myydä ulos. Ja lämpöähän täällä ei tarvita.
Savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella (hiukkaset) sekä pesurilla (rikin oksidit ja kloori-yhdisteet). Hiukkasista kuulemma tarkkaillaan vain massapitoisuutta, eikä pienimpiä hiukkasia huomioida lainkaan, vaikka ne ovat terveydelle haitallisimpia. Tosin ei Suomessakaan juuri kiinnitetä hiukkasten kokoon huomiota.
Jätteenpolton tuhka jäähdytetään vedellä ja viedään sitten laivalla kaatopaikalle. Kaatopaikka on saari Singaporen eteläpuolella, noin 15 km pääsaaresta etelään. Kaatopaikan rakenteet on tehty ilmeisen hyvin, mutta tuhka sisältänee aika paljon mm. raskasmetalleja. Kun täällä saatetaan polttaa esimerkiksi pattereita. Tuhkajäähdytyksen jätevedestä mitataan pH, ja tehdään toimenpiteitä ainoastaan sen mukaan. Eli toisin sanoen viemäriin voin hyvin päätyä raskasmetalleja ja muita yhdisteitä, jotka eivät muuta veden pH:ta.
Laitos puhdistaa itse lämmönvaihtimissa käytettävän veden varsin huolellisesti. Sitä osaa laitoksesta meille esiteltiin, vaikka jätteenpolttopuoli olisi ollut kiinnostavampi. Pääsimme siis katsomaan vain jätteiden tyhjennyspaikkaa, muutoin meitä ei jätteenpolttoprosessissa kierrätetty. Esittelijät olivat varsin hyviä, heidän englannistaan sai erinomaisesti selvää ja he osasivat vastailla kysymyksiimme varsin hyvin. Täällä on siis tapana esittää aktiivisesti kysymyksiä, joka on mielestäni erinomainen tapa. Ei meidän Suomessa pitäisi niin paljoa pelätä, jos satumme kysymään jotain tyhmää.
Sieltä jatkoimme matkaa Ulu Pandan Water Reclamation Plant eli toisin sanoen yhdelle noin kahdeksasta jätevedenputsarista. Tosin täällä ei puhuta jätevedestä (waste water) vaan käytetystä vedestä (used water), koska vettä oikeasti kierrätetään. Noin 10 % hanavedestä on kuulemma puhdistettu jätevedestä. Loput puhdistetaan sadevesialtaisiin (reservoir) kerätystä vedestä tai tuodaan Malesiasta. Tämä jätevedenputsari sisälsi ainoastaan biologisen prosessin, jossa puhdistetaan jätevedestä kiintoaines.
Lietteet käsitellään myös noin putsarin alueella (koko noin 50 ha). Ne mädätetään, jolloin tuotetaan biokaasua, jota myös myydään. Ensimmäistä kertaa kuulin jätevedenputsarilla puhuttavan sivutuotteista, joita tässä tapauksessa olivat muodostuva kaasu, puhdistettu vesi ja liete, jota käytetään maarakentamisessa. Ravinteiden poistoa heillä ei ole. Eli jätevedestä ei poisteta fosforia eikä typpeä. Suomessahan lähes kaikista jätevesistä poistetaan fosfori saostamalla se kemikaalilla, ja typenpoistosta keskustellaan parhaillaan. Tosin Suomen vesistöt ovat aika herkkiä liialliselle ravinnekuormalle.
Putsari sijaitsi keskellä Singaporea, sen ympärillä oli pääosin teollisuusaluetta, mutta yksi metrolinja kulki aivan vierestä. Kaikki altaat oli peitetty, koska kuulemma haju oli kulkeutunut metroon. Nykyisin ilma kerätään halleista ja puhdistetaan: ammoniakki-yhdisteet poistetaan rikkihapolla, rikkivety natriumhypokloriitilla ja vielä lopuksi käytetään aktiivihiiltä.
Vielä joitain lukuja, en nyt tähän hätään etsi Suomen vastaavia: biologinen hapen kulutus (BOD) jätevedessä 240-300 mg/l ja puhdistetussa vedessä 15-20 mg/l (raja-arvo 20), kiintoaine (suspended solid) 260-350 mg/l aluksi ja puhdistuksen jälkeen 22-30 mg/l (raja-arvo 30). Laitos käsittelee 1.7 miljoonan ihmisen jätevedet, jota kertyy noin 361 000 kuutio-metriä päivässä. Yhteensä Singaporessa syntyy päivässä noin 1.4 miljoonaa kuutio-metriä jätevettä.
Tämäkin esittely oli varsin hyvä ja kattava. Kävimme yhden mädättämön päällä ottamassa valokuvia. Emme täälläkään päässeet kiertelemään prosessissa. Tässä näkymä peitetyille vedenpuhdistusaltaille.
Jätevedestä tehtävä vesi puhdistetaan varsin huolellisesti: se suodatetaan moneen kertaan ja lisäksi puhdistetaan vielä käänteisosmoosilla. Täällä siitä puhutaan nimellä NEWater. Vaikka kuinka tieteellisesti vesi olisi kuinka hyvää, pidän silti suomalaista pohjavettä parempana. Nyt olen käynyt jätevedenputsarilla Kuopiossa, Helsingissä, Singaporessa, Tallinnassa ja Punossa (Peru).
Erittäin mukava ja mielenkiintoinen päivä! Lisäksi juttelin iranilaisen ja myanmarilaisen tytön kanssa. Kurssin ensimmäisen osan (solid waste management) luennoista on vastannut kiinalainen nainen, josta olen tainnutkin aiemmin kertoa. Nyt muutaman kerran luentoja pitää tanskalainen professori, joka oli myös näillä tutustumiskäynneillä mukana. Vaikka erotunkin joukosta suunnattoman selvästi, se ei haittaa lainkaan, koska suurin osa tuonkin kurssin opiskelijoista on tullut Singaporeen jostain muualta. Opiskelijajoukko on siis varsin kansainvälinen, joka on minusta ilahduttavaa. Miltei kaikki taitavat olla kotoisin Aasiasta, tosin eri maista.
Saturday, March 3, 2007
Sateista arkea
Loistavan matkan jälkeen Singaporessa arjen eläminen on ollut hieman opettelua. Ensimmäiset 1,5 kuukautta olin täällä kuin turisti ja kaikki oli uutta ja hienoa. Nyt pitäisi jaksaa opiskella ja elää miltei samalla tavalla päivästä toiseen. Lisäksi joka päivä on satanut paljon: perjantaina oli aamupäivä aurinkoista, mutta iltapäivällä satoi taas useampi tunti. Australia muistutti Suomea huomattavan paljon enemmän kuin Singapore (ylläri :) ). 
Ehkä siitä syystä on nyt jonkinasteinen Suomi-kaipaus. Ei koti-ikävää eikä varsinaista kulttuuriahdistustakaan, vaan ikävä Suomen hyviä puolia: vuodenaikoja, kesän valoisuutta, ruokaa ja kulttuurin tuntemista sekä tietysti hieman ihmisiä. Olen täällä edelleenkin vallan mielelläni, mutta koko aikaa ei taida voida olla sellainen jee-täällä-on-huippua-olla –olo.
Aluksi food courtien ja hawker centereiden ruokatarjonta vaikutti vallan monipuoliselta ja mahdottomalta sellainen ajatus, että siihen saattaisi kyllästyä. Nyt kuitenkin aamuisin syön täällä mahdollisimman tummaa kokojyväleipää margariinin ja juuston kera, juon appelsiinimehua ja joskus aamiaiseen kuuluu myös jogurtti. Marialta sain mukaan instant-puuroa, jota yllätyksekseni löysin myös paikallisesta ruokakaupasta.
Kävin eilen Antin sukulaisen, Pirjon, luona kylässä. Ehkä se turistiolo täällä Singaporessakin saa vielä jatkua, kun Pirjo kertoili paikkoja, joissa kannattaa käydä. Sen lisäksi syötiin illalliseksi perunamuusia ja lihapullia sekä puolukkahilloa. Lihapullia ja puolukkahilloa saa kuulemma Ikeasta, olisikohan siinä syy käydä Ikeassa täällä, kun Suomessa sille ei ole ollut tarvetta; eikä kyllä haluakaan.
Antin työhommat selvisivät vihdoin siten, että se on tulossa tänne maaliskuun 28. päivä. Ja äiti ja isä tulevat käymään juuri sitä ennen, ovat täällä 20.-26 (tai 27).3. Onpa kiva! :)
Minulla on vihdoin alkanut opiskelutkin siten, että täytyy ihan oikeasti tehdä joitain assignment-tehtäviä. Ne ovat yleensä laskuja, joskus myös vastauksena ”essee”. Välistä voi olla hieman haastavaa vastata essee-kysymyksiin oikein, koska Suomessa asiat ovat niin eri tavoilla. Esimerkiksi kysymyksenä on, että kannattaako raakavesilähteenä käyttää ennemmin jokea vai järveä. Oikea vastaus on, että järveä, koska jokien vesi on likaisempaa. Uskoisin, että vaihtarina saan aika paljon anteeksi, jos perustelen vastaukset kunnolla.
Keskiviikon luennoilla puhuttiin juomaveden klooraamisesta ja luennoitsija kertoi amerikkalaisten ajattelevan Singaporen hanavedessä olevan liian vähän klooria, koska eivät haista tai maista sitä. Minusta hanavettä ei ole mukava juoda, koska siinä haisee ja maistuu kloori niin selvästi! :) Onneksi kampus-alueella on sellaisia vedenkylmennysautomaatteja, joiden vedessä ei voi aistia klooria ja ei kuitenkaan tarvitse ostaa vettä pulloissa.
Tänään, lauantaina, on jätehuolto-kurssin luennot, koska ne oli peruttu maanantailta. Luentojen jälkeen meidän kierrätys-projektiryhmämme pitää ensimmäisen kokouksen. Ensi viikon tiistaina saman kurssin puitteissa järjestetään tutustumiskäynti jätteenpolttolaitokseen sekä johonkin vedenkäsittelylaitokseen (water reclamation plant).
Sateisen sään huomattava positiivinen puoli muuten on, ettei täällä silloin ole tukalan kuuma. Sen sijaan voi hieman jo palellakin, kun lämpötila on noin 25 astetta. :) Laitan tähän loppuun vielä kuvan Pulau Ubin –saarelta, jossa siis kävin paikallisten opiskelijoiden kanssa pyöräilemässä ennen lomaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)