Homeinen partiopaita ja muslimi-kierros

Ennen kuin selitän kummastakaan huomaan kävijämäärän juuri ylittäneen 1000 kävijää! :) Tätä on niin ilo kirjoittaa, kun joku näyttää lukevankin.

Perjantaina iltapäivällä meillä oli jätehuolto-kurssiin liittyvän projektin palaveri. Ryhmämme oli ajoissa ja miltei kokonaan paikalla, mutta englanti ei taida olla kenenkään ensimmäinen kieli, joten kommunikointi oli paikoin vaikeaa. Toisaalta on ehkä helpompi osata ei-niin-täydellisesti kieltä, jos ryhmän muut jäsenet ovat samantasoisia. Saatiin kuitenkin jonkinlainen sisällysluettelo tehtyä ja päätimme rajata aiheen elektroniikkajätteen kierrättämiseen. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että nämä etsivät mieluiten ensin tietoa, ja kirjoittavat siitä, mitä ovat löytäneet. Kun minusta ensin mietitään, mitä halutaan kertoa, ja sitten etsitään tietoa. Esimerkiksi singaporelainen poika ehdotti, että lisätään raporttiin kohtia, jos löydetään jotain lisää tietoa. Toki näin joissain tapauksissa kannattaa menetellä, mutta mielestäni lähtökohta ei saa olla tuollainen. Emme kuinkaan lainkaan väitelleet asiasta, ja palaverimme sujui vallan hyvin.

Sitten huomio englannista: Äkkiä kieltä oppii käyttämään siten, ettei tarvitse kaikkea mielessä kääntää suomeksi. Koska tuppaan ajatella paljon asioita, mietin myös usein teitä siellä Suomessa. Usein saatan miettiä sanovani jollekin suomalaiselle jotain, ja sanon sen mielessäni usein englanniksi, kunnes hoksaan, että hei, voin puhua suomea. :) Uniani en muista, joten niiden kielestä en tiedä. Sen sijaan, kirjoitin sähköpostia, jossa vastasin Skype-kokousta koskevaan asiaan. Suomessa kokous alkaa klo 18.00, joten minun piti kirjoittaa, että täällä on silloin midnight. ”Luontevasti” käänsin, että täällä on silloin puoliyö. Hetken tuijotin sanaa, ja mietin, että tuo ei ehkä kuulosta oikealta suomelta, kunnes muistin keskiyö-sanan.

Perjantai-iltana pääsimme syömään suomalaista/eurooppalaista ruokaa. Saara ja Jouko olivat ihanasti hankkineet ainekset salaattiin sekä voileipiin. Koska Girtelin keittiö oli varattu, kokoonnuimme minun solun keittiöön. Meitä oli täällä loppujen lopuksi minun, Saaran, Joukon ja Girtelin lisäksi Migel (Sveitsistä, osaa puhua suomea, kuten Girtelkin), Juha, Jarno sekä Tuomas (viimeiset kolme Oulusta). Teimme kreikkalaista salaattia (siinä oli myös tomaattia :) ) sekä paahdoimme leipää, jonka päälle oli margariinin lisäksi kinkkua ja erilaisia juustoja. Lisäksi oli karkkeja Ikeasta sekä viinirypäleitä. Kyllä oli hyvää! :)

Lauantaina oli vuorossa muslimien yhteen moskeijaan tutustuminen sekä Singapore Discovery Center. Tämän kierroksen järjesti jokin opiskelijaunioni, ja oli täysin ilmainen, emme edes maksaneet Discovery Centerin sisäänpääsyä. Ensin ajettiin Bishan-kaupunginosaan, aivan tyttöpartiolaisten päämajan viereen. Siellä on Harmony centeriksi kutsuttu paikka, jossa on muslimi-”näyttely”. Muutamassa ryhmässä kiersimme hyvin tehtyä näyttelyä ja kuulimme heidän uskonnostaan. Heitä ilmeisesti häiritsee suunnattomasti äärimuslimit, koska yrittivät kovasti selittää, kuinka rauhanomainen uskonto islam on.

Periaatteessa tiesin islamista aika paljon, mutta olin unohtanut suurimman osan. 90 % heistä on sunnimuslimeita, joita Singaporessakin ollaan. Heillä on viisi pääasiaa: almut, paasto, pyhiinvaellus, rukoilu ja todistus (uskon todistaminen). Allah on jumalan nimi ja hänen profeettansa on Muhammed. Muita profeettoja ovat meille Raamatusta tutut Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus, joiden jälkeen tuli Muhammed. Koraani on heidän pyhä kirjansa, josta myös löytää paljon hyviä elämänviisauksia.

Esittelijöiltä, jotka tietysti olivat muslimeja, kyseltiin mm. moniavioisuudesta ja naisten asemasta. Jos aviomies saattuu olemaan juoppo tai väkivaltainen, voi nainen hakea eroa ja saakin sen luultavasti aika helposti. Mies voi ottaa useamman vaimon, vaikka ensimmäinen (tai muut) vaimo(t) eivät siitä juuri pitäisi. Naisilla vaikutti olevan sellainen asenne, että jos he eivät miellytä miestä tarpeeksi, niin ehkä hän tarvitsee toisen vaimon. Miksi naisen pitäisi miellyttää miestä, minusta sen täytyy kyllä olla ihan molemminpuolista?

Käynti oli kuitenkin varsin hyvä ja avartava sekä esittelijät erinomaisia. Sieltä jatkettiin matkaa Singapore Discovery Centeriin, joka oli kyllä täysin Singapore-propaganda paikka. Keskus oli kuten näyttely, jossa oli myös pelejä ym. muita aktiviteetteja lapsille. Muutoinkin paikka oli enemmän suunniteltu lapsille. Ensin pääsimme katsomaan valtavalta valkokankaalta elokuvaa, joka kertoi Ranskan ympäriajosta ja siihen osallistuneesta australialaisesta miehestä, joka kolarissa satutti niskansa tosi pahasti, mutta jatkoi silti matkaa. Tuollaiset huippu-urheilijoita ihannoivat elokuvat / dokumentit pistävät aina miettimään, että onko oikeasti sen arvoista ”uhrata” parikymmentä vuotta omasta elämästään miltei pelkkään urheiluun. Ei se tietenkään ihan noin mustavalkoista ole: urheilijoilla on totta kai myös oma elämänsä; usein perhe ja opiskelut tai työ. Olen siis vain niin tyytyväinen omaan elämääni. :)

Elokuvan jälkeen saimme opastetun kierroksen näyttelytiloihin. Vaikka Singapore on kooltaan pieni, se voi silti olla iso. Ja että maan ainoa resurssi on ihmiset; joka kyllä varsin pitää paikkansa. Keskuksessa oli paljon armeija-juttuja sekä sellainen ”teatteri”, jossa näytettiin metroräjähdys ja sen seurauksia. Lopussa luki, että annatko sinä tällaista tapahtua Singaporessa. Metroissa ja asemilla pyörii usein sellainen video, jossa jokin epäilyttävä tyyppi jättää kassinsa metroon, mutta onneksi neuvokkaat ihmiset huomaavat, hälyttävät apua ja metro evakuoidaan. Ne vaikuttavat hieman huvittavilta, mutta ovat varmasti aivan paikallaan. Täällä on niin paljon ihmisiä (käyttävät metroa) ja maa on vielä USA:n kaveri.

Discovery centerissä oli ihan mukava käydä, mutta ei se kyllä kovinkaan kummoinen paikka ollut. Lauantaina illalla en tehnyt muuta kuin kotitehtäviä, koska sunnuntaina täytyi herätä aikaisin. Tänään siis lähdin tyttöpartiolaisten koulutustapahtumaan, joka pidettiin heidän kurssikeskuksessa Singaporen luoteisosassa. Ihmeellinen maa, kun tänne niin pienelle alalle mahtuu kuitenkin niin paljon erilaisia asioita. Pääsin sinne erään kouluttajan kyydissä, ja matkalla näkyi varsin sankkaa metsää ja jopa lintupuiston ja maitotilan kyltit. Tyttö- ja poikapartiolaisten leirialueet ovat aivan vierivieressä.

Tyttöjen leirialueen nimi oli Camp Christine, ja alueelle oli rakennettu kaksikerroksisia asuintaloja noin neljä ja yksi salitila. Muu alue oli pääosin nurmikkoa muutamine suurine puineen. Pääasiassa seurasin ja hieman osallistuinkin laumanjohtajien (brownie leader) koulutukseen, jossa ensimmäisenä päivänä kerrottiin leireilystä, leikeistä ja jonkin verran ohjelmasta. Alueella oli myös guide leader –koulutus ja he opettelivat outdoor cooking sekä solmuja. Kirjoitin siksi englanniksi, että he sytyttävät nuotion ja laittavat sillä ruokaa, vaikka Suomessa useimmiten kokataan trangialla.

Koko yhteiskunnan, ei pelkästään partiolaisten, ominaispiirre on se, että täällä kaikki ohjeistetaan todella tarkkaan. Miltei kaikista asioista pitää sanoa / viestittää, eikä ihmisten oman ajattelun varaan uskalleta jättää mitään. Joten, partiotaidotkin ja koulutus oli varsin ohjeistettua ja hirvittävän tarkkaa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole mitenkään tosikkoja, vaan ystävällisiä. Outdoor cooking –sessiossa kerrottiin ensin, kuinka kuokalla kaivetaan tietyn kokoinen aukko maahan ja kuinka kaivettu maa siirretään pressun päälle. Sitten nuotiota sytytettäessä tilitikun täytyy olla 45 asteen kulmassa ja raapaistaan itsestä poispäin. Juuri näin! :)

No, joka tapauksessa on erittäin hyvä, että toimivat edes tällä tavoin luonnossa. Monet singaporelaiset eivät taida juuri kaivata päivittäiseen elämäänsä muuta kuin työn, asunnon, ostoskeskuksen. Lopputuloksena guide leaderit tekivät pitsaa, jota pääsin hieman maistamaan ja joka oli suunnattoman hyvää! Laumanjohtajien koulutukseen osallistuin siten, että kerroin hieman suomalaisesta leirielämästä. Minulla on täällä partiopaita mukana, vaikkei sitä todellakaan ole suunniteltu käytettäväksi trooppisessa ilmastossa. Onkohan partioaktiivisuuteni jotenkin hiipunut, kun se oli oikeasti alkanut homehtua. :) Se on ollut tuolla kaapissa noin 1,5 kuukautta ja siihen oli alkanut kertyä jotain harmaata, joka kuitenkin suunnilleen lähti hankaamalla pois.

Täällä partiossa toimivat johtajat ovat pääasiassa opettajia, eikä Suomessa niin yleistä ja toimivaa luottamushenkilö-käytäntöä ole täällä lainkaan. Erittäin positiivista Singaporessa muutoinkin on se, että täällä kaikki rodut, uskonnot ja kansat voivat elää rauhassa ja tulla toimeen keskenään. Partiossakin on mukana kaikenlaisia ihmisiä. Utelin heiltä uskonnosta, mutta se ei lainkaan mukana partiotoiminnassa johtuen monista uskonnoista. Näinhän sen pitääkin olla, ettei uskonto (tai muukaan) syy ole este partiotoimintaan osallistumiselle.

Paikalla oli kaksi nuorempaa tyttöä, jotka molemmat olivat noin 20-vuotiaita. Toinen heistä opiskeli Singapore Polytechnic –koulussa. Kun hieman kyselin koulutussysteemistä lisää, kuulin, että ensin on primary school, sitten secondary school, joka päättyy noin 17-vuotiaana. Tämän jälkeen mennään joko high school (lukio), vocational institute (amis) tai polytechnic. Näiden jälkeen (pääasiassa high school tai polytechnic) voidaan mennä yliopistoon. Tämän jälkeen ymmärrän huomattavasti paremmin, miksi suomen AMK:t haluavat muuttaa nimensä University of applied science. Millaisiahan Antin kurssit ja opiskelukaverit ovat…

Suomen partiosta ja leirielämästä kerroin, että meitä on paljon ja että johtajamme ovat vapaaehtoisia ja paikoin nuoria. Koska meillä on leirejä vähän miten sattuu (eri organisoija, eri mittaisia, eri paikoissa) yritin suhteellisen yksinkertaisesti selittää asiaa. Myös sp-piiri-lpk-jako täytyi jotenkin selittää. Kun kerroin olevani meidän koulutusvaliokuntamme jäsen, olivat he suunnattoman yllättyneitä kertoessani, etten oikeastaan sen pestin puitteissa kouluta mitään. Epätoivoisesti yritin selittää, että suunnittelemme, arvioimme ja kehitämme koulutusjärjestelmäämme ja että siinä on oikeasti tekemistä. No, kyllähän sitä tuplapestien puitteissa pääsee sitten oikeasti kouluttamaankin. :) Heidän toimintansa todellakin vaikuttaa jonkin meidän suuren piirin toiminnalta, koska aika äkkiä olen tainnut tavata kaikki oleellisimmat henkilöt. Ihmiset ovat kuitenkin mukavia, joten innolla odotan maaliskuun viimeisen perjantain Anniversary Dinner:ä, jota 90-vuotisen partioinnin kunniaksi. (Ilmeisesti Singaporen partiotytöt täyttävät 90 vuotta, täytyy selvittää ennen illallista…)

Varsin mukava päivä. Loppuun vielä lehtiostoksen kommentointia. Ostin siis paikallisen hesaria vastaavan lehden ja siinä oli juttu laihdutuslääkkeiden myynnistä, joka on Singaporessa viidenneksi suurinta maailmassa. Vaikka täällä ihmiset ovat todella pieniä ja laihoja ja vaikka Singaporen obesity rate (liikalihavuusaste) on vain 1.6 % (USA 39.2 %). Ja täällä vaatekoot ovat Suomeen verrattuna noin 2-3 pykälää pienempiä. Minun vaatekokoni täällä on noin XL-XXL, Suomessa sen pari pykälää pienempi.

Huh, tulipas kirjoitettua, mutta ilmeisesti te jaksatte myös lukea! :)