Ihme maa

Löysin eilen uuden lempipaikan Singaporesta. Maan keski-pohjoisosassa on suurehko Nature Reserve, eli luonnonpuisto, jossa on kolme sadevedenkeräysallasta. Niitä sanotaan reservoir, ja pääosin ne muistuttavat järveä. Tämän Nature Reservoirin eteläisin osa on Macritchie Reservoir, jonne pääsee kampukselta alle tunnissa kahdella bussilla. Reservoir on kohtuullisen iso, ja sen ympäri menee polkuja. Tältä siellä näytti:



Kävelin päivän aikana noin 15 kilometriä pääosin sademetsässä meneviä selvästi merkittyjä polkuja. Osa meni ”järven” rantaa, osa metsän keskellä. Koska oli arkipäivä, poluilla näki sopivasti ihmisiä, ei lainkaan liikaa. Ja kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta siellä oli oikeasti hiljaista. Välistä kuului tuulen, lintujen tai sirkkojen ääniä, muttei mitään moottoreita tms. Paikasta riippuen polku kulki tien tai golfkentän reunaa, mutta suurin osa oli ihanan rauhallista. Sademetsän kasvillisuus on niin tiheää, että se on erittäin hyvä näkösuoja ja varmaan myös äänieristekin.

Sää oli täydellinen: pilvistä, muttei satanut. Siitä huolimatta hien määrä oli aivan käsittämätön… Sinne oli rakennettu Three top walk, eli riippusilta, joka oli puiden latvojen tasalla. Samoin kiipesin korkeaan torniin (120 porrasta), josta näki myös kauas.

Kunnon kävelyn, rauhallisen paikan sekä kauniiden näkymien lisäksi parasta olivat pienet marakatit, jotka kiipeilivät puissa, eivätkä kauheasti säikkyneet ihmistä. Ne olivat tosi suloisia ja niiden touhua oli hauska seurata, mutta ne saattavat kuulemma napata ruokaa varomattoman kulkijan käsistä. Siellä olisi voinut nähdä myös noin kaksimetrisiä liskoja, mutta ne pysyttelivät minun reitiltäni piilossa.

Ihmeellinen maa tämä Singapore siitä, että pienelle alueelle mahtuu miltei kaikkea mahdollista. Tuonne täytyy siis mennä uudelleenkin! :)

Päivällä oli pilvistä, muttei satanut. Sen sijaan illalla satoi, ja rankasti. Hieman palelsikin, kun istuttiin Girtelin kanssa ulkona katoksen alla ja vähän tuuli. Lämpötila oli varmaan noin 27 astetta.

Maanantaina jätehuolto-kurssilla vaihtui luennoitsija: vanha mies Kööpenhaminan yliopistosta. Hän on Singaporessa kuukauden ja työskennellyt aiemmin mm. YK:n hommissa kehitysmaissa. Hän kertoi aika paljon kehitysmaiden tilanteesta, ja välillä minusta puheesta paistoi hieman siirtomaaherra-asennetta. Luulisin, että yli puolet kurssin opiskelijoista on kotoisin kehitysmaasta, tosin heidän elintasonsa siellä taitaa olla suhteellisen hyvä.

Hänen englantiaan oli kuitenkin helppo ymmärtää, tosin muista en oikein tiedä, kun englannin osaaminen ei ole kovin hyvä kaikilla kurssin opiskelijoilla. Hieman puhuttiin ruotsia hänen kanssaan, tosin en oikein osannut ja kurssikaverit olivat ihmeissään, että onko se äidinkieleni. :)

Tänään ilmoitin minut ja Antin yliopiston vaellus-klubin järjestämälle vaellukselle Tanan Megarah –kansallispuistoon Malesiaan kesäkuun alussa. Laitan kuvia space-tilaani, koska blogger ei yleensä toimi, kun yritän liittää tekstin sekaan kuvia.