Vierailuun valmistautumista ja Newater

Äitin ja isän tuloon on enää muutama päivä, joten perjantaina kävin pikaisesti kävelemässä Botanic Gardens:lla. Paikka vaikutti tosi ihanalta ja pääsin sinne vielä ilmaiseksi kampuksen sisäisellä bussilla, koska oikeustieteellinen on aivan puutarhan vieressä. Kauaa en aikaa siellä kuitenkaan viettänyt. Sieltä Orchad Roadin turisti-infojen kautta sitten kämpille. Turisti-infoista kysyin mahdollisuutta nähdä konttisatamien toimintaa. Parhaiten se kuulemma onnistuisi menemällä järjestetylle risteilylle, koska satama-alueelle ei päästetä ketä tahansa.

Illalla menin Marie-Lys:n, Nicolan, Sid:n sekä helsinkiläisten Pekan & Inkan kanssa illalliselle erääseen suureen ja hyvään food courtiin nimeltään Newton Circus Hawker Center. Kojuja oli valtavasti ja pääasiassa valmistivat ruokaa merenelävistä. Tämä oli ensimmäinen food court / hawker center, jossa oli sisäänheittäjiä tai oman kojun mainostajia. Minusta se on niin rasittavaa! Saatiin kuitenkin tilattua ruokaa. Minä tilasin tiger prawn, eli joitain tosi isoja katkarapuja. Niiden hinta-laatusuhde ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen. Muut tilasivat nuudeli-seafood-seosta, osterimunakasta tai carrot cake (valkoista porkkanaa paistettu kananmunan kanssa).

Jälkiruuan vuoro: ”perinteinen” singaporelainen jälkiruoka on nimeltään ice kachang, joka on suuri keko ilmavaa jäätä, joka on maustettu eri tavoin. Space-tilaan ilmestynee kuvia, kun tätä on hieman haastavaa selittää. Keon päällä on jotain kastiketta (mansikka, mango, durian) ja kupin pohjalla imelää lientä, jossa on myös joitain ”karkkeja”. Keko oli todella hyvää, mutta sitä oli aivan valtavan paljon. Pohjalla olevat karkit olivat aivan liian imeliä, mutta pääasiassa hyvä jälkiruoka, joskin annos oli valtava (= liian suuri).

Ehdottomasti täytyy käydä uudelleenkin ja se on todella lähellä Orchad Roadia. Bussilla / metrolla kestää noin tunti asunnoltani.

Tänään aamulla lähdin omasta mielestäni hyvissä ajoin matkaan, kun tarkoituksena oli päästä Singaporen itäosassa olevalle metroasemalle. No, ensin odotin kampusbussia miltei 15 min ja sitten metroasemalle menevää bussia miltei toiset 15 min. Matkat eivät ole kovinkaan pitkiä ja olisivat hyvin käveltävissä, mutta täällä kävely on oikeasti aika hikistä hommaa. Pääsin kuitenkin määränpää-metroasemalle vain muutaman minuutin myöhässä.

Yliopiston kemian opiskelijoiden yhdistys / klubi järjesti tutustumiskäynnin Newater visitors centeriin. Newater on jätevedestä puhdistettua vettä ja visitors centerissä kerrotaan veden puhdistamisesta. Tyypilliseen singaporelaiseen tapaan, ajoissa oli alle puolet porukasta, joten odottelimme noin puoli tuntia kaikkien saapumista. Myöhästelyn ymmärtää oikeastaan vallan hyvin, kun bussimatka voi kestää 15-45 minuuttia riippuen siitä, joutuuko bussia odottamaan ja millainen liikenne on.

Visitors centeriin pääsee sisäisellä bussilla, joka kulkee metroaseman ja keskuksen väliä noin viisi kertaa päivässä. Luulin meneväni suunnilleen tehdasvierailulle, mutta paikka osoittautuikin vallan hyvin myös lapsille soveltuvaksi imagonrakennuspaikaksi. Eli toisin sanoen, meille kerrottiin, kuinka tärkeää vesi on, kuinka sitä voidaan säästää, mistä singaporessa käytettävä vesi on peräisin ym. Sen lisäksi newater vedenpuhdistusprosessi esitettiin vallan tarkkaan, se oli positiivista.

Tilat olivat hienot, ja kierros suunniteltu tarkasti ja toteutettu juuri ohjeiden mukaan. Kysymyksille ei oikein annettu tilaisuutta ja esittely oli aika yksinkertaista (ryhmässä oli noin 10/40 lasta). Tuollainen ei oikein sovellu suomalaiselle / eurooppalaiselle, koska vaikka meillä tehdään asiat hyvin, voidaan me myös kertoa negatiivisistakin asioista. Olin siis ennemminkin ihmeissäni koko paikasta ja asian esittämistavasta kuin hienosta teknologiasta. Varsin kiinnostavaa oli siis huomata, että he käyttävät paljon resursseja markkinoidakseen newateria tavallisille ihmisille.

Muutama kerrottu asia: Käytännössähän monissa paikoissa juodaan käsiteltyä jätevettä, kun yläjuoksulla oleva kaupunki laskee (toivottavasti puhdistetut) jätevetensä jokeen, josta alajuoksulla oleva kaupunki ottaa raakavetensä vedenkäsittelyyn. Näin Oulussakin, kun vesi tulee Oulujoesta, mutta Oulujärven ja –joen luontainen puhdistuskyky lienee aika suuri. Newater puhdistetaan täällä ensin membraanisuodattimilla, joissa vettä imetään alipaineen avulla suodattimen läpi, johon jäävät bakteerit ja suurin osa viruksista. Käänteisellä osmoosilla vedestä poistetaan hormonit ym. muut suurehkot kemikaalit. Sitten vesi vielä desinfioidaan UV-säteilyllä. Singapore saa vetensä tällä tavoin, tuomalla Malesiasta, puhdistamalla merivedestä ja puhdistamalla reservoir (sadevedenkeräysallas) vettä. Suurimman osan newaterista käyttää teollisuus, mutta osa sekoitetaan reservoir-veteen.

Sitten ei-kerrottuja asioita: Veden puhdistaminen tuolla tavoin kuluttaa käsittämättömän paljon energiaa. Kuinkahan se energia tuotetaan ja kuinka paljon sitä kuluu esim. puhdistettua kuutiometriä kohti. Ymmärsin, että hanavedeksi menevä osa ohjataan reservoir:iin, jolloin se menisi uudelleen vesienkäsittelyprosessiin. Täällä reservoir-vedet ovat niin likaisia, että ne täytyy puhdistaa, joten puhdas vesi (newater) puhdistettaisiin toiseen kertaan. Aika tuhlaukselta kuulostaa. Käänteisosmoosin kerrottiin poistavan hormonit ym. kemikaalit, mutta poistaako se varmasti kaikki haitalliset pienikokoiset yhdisteet.

Minuun ei propaganda ihan niin hyvin uponnut, että mielestäni suomalainen pohjavesi (ja kyllä oikeastaan käsitelty pintavesikin) on kaikista parasta!

Nyt täytyisi opiskella ahkerasti äitin ja isän tuloon saakka, jottei sinä aikana ole kauheasti hommia rästissä. Antti tulee 28.3 ja olen nyt katsellut meille hieman asuntoa. Ei vielä mitään kummoisia löytöjä, mutta eiköhän jokin asunto (jostain päin Singaporea) järjesty.