Äänestys ja durian

Aloitetaan kuitenkin keskiviikosta: Tapasin suomalaisen Pekan, joka asuu tyttöystävänsä kanssa off-campus. Ajateltiin alustavasti Antin kanssa asua täällä yhdessä, ja sainkin häneltä paljon hyvää tietoa. Täällä on aika hyvin saatavilla kohtuuhintaisia huoneita. Yleensä vuokrattavana on huone isommasta huoneistosta, kuitenkin siten, että jokaisella on oma wc / kylppäri. Huoneet on yleensä kalustettu ja niitä voi saada hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja vuokrata vaikka vain pariksi viikoksi. Ja onneksi täällä muuttaminen on aika vaivatonta, kun tavaraa on vain hieman yli matkalaukullinen. :)

Illan vesien käsittely –kurssilla sain ensimmäisen arvostellun ”työn” takaisin. Kotitehtävälaskuista olin saanut pisteitä 4.9/5.0, tosin suuri osa sen ansiota, että vertailtiin vastauksia yhden kiinalaisen väitöskirjaa tekevän tytön kanssa. Minulla oli niin paljon pieniä laskuvirheitä. Illalla lähdettiin vielä baariin, samaan paikkaan, jossa olin Girtelin ja Saaran kanssa lauantaina. Ilta meni rattoisasti pääasiassa tanssiessa.

Sitten torstaina virkeänä äänestämään Saaran ja Joukon kanssa. Lähdettiin pgp:ltä 9.30 ja noin tunnin päästä oltiin Suomen suurlähetystössä. Kuten Perussakin, suurlähetystöön mentiin kahden oven kautta, joista jälkimmäistä ei saanut auki ennen ensimmäisen menemistä kiinni. Ja tietysti ovet olivat ensin lukossa. Siellä oli aika hiljaista, mutta äänestyspaikka oli valmiina.

Seinillä (kuten kuvasta näkyy) oli ehdokaslistat vaalipiireittäin. Kopissa kirjoitettiin numero äänestyslappuun, joka laitettiin leimattuna kirjekuoreen. Sitten kirjoitettiin paperille nimemme, syntymäaikamme ja osoitteemme sekä Oulun keskusvaalilautakunnan osoite. Tämä paperi ja äänestyslappu kirjekuoressa laitettiin yhteen kirjekuoreen, joka sitten tiputettiin vaaliuurnaan. Tässä kuvassa Jouko ja vaalivirkailijat.



Ja tässä minä ja Saara hyvin äänestettyämme suurlähetystön ulkopuolella.



Illalle järjestyi yllättäen ohjelmaa, kun Environmental Technology –kurssilla Mary Anne ja Merina olivat menossa illalliselle johonkin hawker’s centeriin ja pyysivät mukaan. Olin heidän kanssa silloin siellä Pulau Ubinilla. Ensin oli puhe sammakon jalkojen syömisestä, mutta kuultuani sammakoiden kohtalosta, päätin kalan olevan parempi vaihtoehto. Sammakot tainnutetaan lyömälle ne esim. pöydänkulmaa vasten ja vielä elossa olevia sammakoita aletaan nylkeä.

Illallinen oli kuin kalakeittoa, tosin perunoiden sijasta oli spagettia. Ruoka oli vallan hyvää ja puikoilla syöminen onnistuu jo lähes loistavasti. Koska en vieläkään ollut syönyt duriania, paikallista pahanmakuista ja –hajuista (kuulemma) hedelmää, lähdettiin erään parkkipaikan kulmalla olevalle durian-kojulle.

Hedelmä on hieman appelsiinia isompi, mutta syötävää siinä on aika vähän. Suurten siemenien ympärillä on syötävä hedelmäliha. Durianin hajun olen haistanut aiemminkin, ei se minusta mitenkään kamalan kuvottava ole. Ja pahasta mausta olen kuullut ja lukenut… Hedelmän maku ei minusta ollut lainkaan paha, se maistui hieman erittäin vanhalle ja pehmeälle sipulille. Hieman makea, ei mitenkään liian voimakas. Mary-Anne, joka rakastaa duriania, kertoi, että suuren määrän syömisestä voi tulla kuumetta ja kurkkukipeäksi. En siis ensimmäisellä kerralla syönyt enempää.

Mary-Anne selitti myös, että jing&jang-periaatteen mukaan kuuman durianin kanssa tarvitaan syötäväksi jotain kylmää, jona meillä oli mangosteem-hedelmä. Se oli erittäin makeaa ja hyvää. Paikalliset kuulemma juovat duriania syödessään suolavettä, jolla on myös viilentävä ominaisuus.

Vallan mukava ilta! Viikonlopun ohjelmassa on kotitehtävien lisäksi: tänään perjantaina ainakin Girtelin, Saaran ja Joukon kanssa pidetään eurooppalainen ruokailta, huomenna on moskeijaan sekä Singapore Discovery Centeriin tutustuminen ja sunnuntaina menen päiväksi tyttöpartiolaisten laumanjohtajien kurssille, joka pidetään niiden kurssikeskuksessa.