Jätteenpolttoa, vesienkäsittelyä ja maanjäristys

Blogin kävijämäärä jaksaa aina ilahduttaa. :) Vaikka minä käyn katsomassa blogia noin kerran päivässä, Antti ehkä kahdesti ja äiti ehkä kerran, ei siitä kerry kuin 4*60 = 240 käyntiä. Nyt siis otsikon asioihin:

Indonesian Sumatran saarella sattui tänään aamupäivällä 5.8 Richterin asteikon maanjäristys. Järistyskeskuksesta on matkaa Singaporeen noin 430 km ja täällä evakuoitiin joitain korkeita toimistotaloja. Minä en havainnut järistystä lainkaan, kuulin siitä kurssikaverilta ja huolestuneelta äitiltäni sekä myöhemmin luin netistä uutisia.

Tänään oli Sludge and Solid Waste Management –kurssin puitteissa vierailut jätteenpolttolaitokseen sekä jätevesienkäsittelylaitokseen. Ensin matkalla juttelin erään indonesialaisen pojan kanssa (hän juuri tiesi järistyksestä) ja hänen Suomi-tietonsa olivat käsittämättömät. Meillä on tuhansia järviä; entinen presidenttimme (nimeä hän ei heti muistanut) on ollut sovittelemassa Aceh-maakunnan separatistien ja Indonesian hallituksen välejä; Suomessa pidettiin kesäolympialaiset 1952 ja lentoyhtiömme nimi on Finnair.

Päivän aikana sain taas muutamaan otteeseen kertoa Suomen säästä. Joko –20 asteen lämpötilaa ihmetellään valtavasti tai sitä ei oikein ymmärretä. Koska täällä ei oikein ole vuodenaikoja, niin sitten on vaikea ymmärtää, että Suomessa voi myös olla miltei yhtä lämmin kuin täällä. Pimeydestä / valoisuudesta ja lumesta pääsee myös selittämään sekä siitä, että kylmyydestä huolimatta talvisin on todella kaunista. Yhden kiinalaisen naisen (hän työskentelee yo:lla ja opiskelee samalla) oli vaikea ymmärtää, että meillä on oma kielemme, jota käytämme pääasiallisesti aina. Epäilemättä englantini on niin hyvää. :)

Nyt jätteenpolttoon: Täällä on neljä jätteenpolttolaitosta ja yhtä uutta ollaan rakentamassa. Jätteitä poltetaan vain ja ainoastaan siksi, että niin niiden tilavuus pienenee huomattavasti (jopa 90 %). Tutustumislaitoksemme, TUAS South Incineration Plant, on laitoksista uusin, se on avattu vuonna 2000. Laitoksessa käytetään arinapolttotekniikkaa, jossa jäte palaa hitaasti liikkuvan arinan päällä noin tunnin verran. En ole kunnolla saanut selville Singaporessa jätteiden lajittelu- / kierrätysastetta, mutta luulisin, että suurin osa jätteestä menee lajittelemattomana polttoon.

Tämä laitos polttaa pääasiassa teollisuuden jätteitä, jotka tuodaan paikalle kuorma-autoilla ja kaadetaan isoon säiliöön. Tarvittaessa jätteet murskataan. Sieltä suuri kauha nostaa jätteitä arinalle poltettavaksi. Palamislämpötila on noin 800-1000 astetta. Prosessissa on lämmönvaihtimia, jotka ottavat lämmön talteen ja se muutetaan generaattorien avulla sähköksi. Kuulemma laitoksen sähköntarve on niin suuri, ettei sähköä juuri voida myydä ulos. Ja lämpöähän täällä ei tarvita.

Savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella (hiukkaset) sekä pesurilla (rikin oksidit ja kloori-yhdisteet). Hiukkasista kuulemma tarkkaillaan vain massapitoisuutta, eikä pienimpiä hiukkasia huomioida lainkaan, vaikka ne ovat terveydelle haitallisimpia. Tosin ei Suomessakaan juuri kiinnitetä hiukkasten kokoon huomiota.

Jätteenpolton tuhka jäähdytetään vedellä ja viedään sitten laivalla kaatopaikalle. Kaatopaikka on saari Singaporen eteläpuolella, noin 15 km pääsaaresta etelään. Kaatopaikan rakenteet on tehty ilmeisen hyvin, mutta tuhka sisältänee aika paljon mm. raskasmetalleja. Kun täällä saatetaan polttaa esimerkiksi pattereita. Tuhkajäähdytyksen jätevedestä mitataan pH, ja tehdään toimenpiteitä ainoastaan sen mukaan. Eli toisin sanoen viemäriin voin hyvin päätyä raskasmetalleja ja muita yhdisteitä, jotka eivät muuta veden pH:ta.

Laitos puhdistaa itse lämmönvaihtimissa käytettävän veden varsin huolellisesti. Sitä osaa laitoksesta meille esiteltiin, vaikka jätteenpolttopuoli olisi ollut kiinnostavampi. Pääsimme siis katsomaan vain jätteiden tyhjennyspaikkaa, muutoin meitä ei jätteenpolttoprosessissa kierrätetty. Esittelijät olivat varsin hyviä, heidän englannistaan sai erinomaisesti selvää ja he osasivat vastailla kysymyksiimme varsin hyvin. Täällä on siis tapana esittää aktiivisesti kysymyksiä, joka on mielestäni erinomainen tapa. Ei meidän Suomessa pitäisi niin paljoa pelätä, jos satumme kysymään jotain tyhmää.

Sieltä jatkoimme matkaa Ulu Pandan Water Reclamation Plant eli toisin sanoen yhdelle noin kahdeksasta jätevedenputsarista. Tosin täällä ei puhuta jätevedestä (waste water) vaan käytetystä vedestä (used water), koska vettä oikeasti kierrätetään. Noin 10 % hanavedestä on kuulemma puhdistettu jätevedestä. Loput puhdistetaan sadevesialtaisiin (reservoir) kerätystä vedestä tai tuodaan Malesiasta. Tämä jätevedenputsari sisälsi ainoastaan biologisen prosessin, jossa puhdistetaan jätevedestä kiintoaines.

Lietteet käsitellään myös noin putsarin alueella (koko noin 50 ha). Ne mädätetään, jolloin tuotetaan biokaasua, jota myös myydään. Ensimmäistä kertaa kuulin jätevedenputsarilla puhuttavan sivutuotteista, joita tässä tapauksessa olivat muodostuva kaasu, puhdistettu vesi ja liete, jota käytetään maarakentamisessa. Ravinteiden poistoa heillä ei ole. Eli jätevedestä ei poisteta fosforia eikä typpeä. Suomessahan lähes kaikista jätevesistä poistetaan fosfori saostamalla se kemikaalilla, ja typenpoistosta keskustellaan parhaillaan. Tosin Suomen vesistöt ovat aika herkkiä liialliselle ravinnekuormalle.

Putsari sijaitsi keskellä Singaporea, sen ympärillä oli pääosin teollisuusaluetta, mutta yksi metrolinja kulki aivan vierestä. Kaikki altaat oli peitetty, koska kuulemma haju oli kulkeutunut metroon. Nykyisin ilma kerätään halleista ja puhdistetaan: ammoniakki-yhdisteet poistetaan rikkihapolla, rikkivety natriumhypokloriitilla ja vielä lopuksi käytetään aktiivihiiltä.

Vielä joitain lukuja, en nyt tähän hätään etsi Suomen vastaavia: biologinen hapen kulutus (BOD) jätevedessä 240-300 mg/l ja puhdistetussa vedessä 15-20 mg/l (raja-arvo 20), kiintoaine (suspended solid) 260-350 mg/l aluksi ja puhdistuksen jälkeen 22-30 mg/l (raja-arvo 30). Laitos käsittelee 1.7 miljoonan ihmisen jätevedet, jota kertyy noin 361 000 kuutio-metriä päivässä. Yhteensä Singaporessa syntyy päivässä noin 1.4 miljoonaa kuutio-metriä jätevettä.

Tämäkin esittely oli varsin hyvä ja kattava. Kävimme yhden mädättämön päällä ottamassa valokuvia. Emme täälläkään päässeet kiertelemään prosessissa. Tässä näkymä peitetyille vedenpuhdistusaltaille.



Jätevedestä tehtävä vesi puhdistetaan varsin huolellisesti: se suodatetaan moneen kertaan ja lisäksi puhdistetaan vielä käänteisosmoosilla. Täällä siitä puhutaan nimellä NEWater. Vaikka kuinka tieteellisesti vesi olisi kuinka hyvää, pidän silti suomalaista pohjavettä parempana. Nyt olen käynyt jätevedenputsarilla Kuopiossa, Helsingissä, Singaporessa, Tallinnassa ja Punossa (Peru).

Erittäin mukava ja mielenkiintoinen päivä! Lisäksi juttelin iranilaisen ja myanmarilaisen tytön kanssa. Kurssin ensimmäisen osan (solid waste management) luennoista on vastannut kiinalainen nainen, josta olen tainnutkin aiemmin kertoa. Nyt muutaman kerran luentoja pitää tanskalainen professori, joka oli myös näillä tutustumiskäynneillä mukana. Vaikka erotunkin joukosta suunnattoman selvästi, se ei haittaa lainkaan, koska suurin osa tuonkin kurssin opiskelijoista on tullut Singaporeen jostain muualta. Opiskelijajoukko on siis varsin kansainvälinen, joka on minusta ilahduttavaa. Miltei kaikki taitavat olla kotoisin Aasiasta, tosin eri maista.