Nuha ja turistiviikon alku

Päivityksissä tuli tosissaan pitkähkö tauko, mutta nyt on luvassa hieman kertomusta. :)

Toista kertaa täällä Singaporessa oloaikana (2,5 kk) minulla on nuha. Se johtunee ilmastoinnista, jolla usein jäädytetään sisätilat noin kahteenkymmeneen asteeseen, jolloin lämpötilaero on yli kymmenen astetta meidän arktisten alueiden asukkaiden mielestä väärään suuntaan. Sen lisäksi busseissa ilmastointi saattaa puhaltaa suoraan päähän / naamaan. Se, eikä luentosalien kylmyys, tunnu häiritsevän paikallisia lainkaan. Kuudesta luennoitsijasta kaksi on Euroopasta / jenkeistä, kumpikin ovat valitelleet ilmastointia, muut luennoitsijat eivät. Tähän nuhaisuuteen voi olla syynä myös mahdollinen kämpän homeisuus, huono ilmanlaatu ja huonontunut vastustuskyky (en ole syönyt valkosipulia täällä lainkaan…).

No niin, nyt asiaan: Äiti ja isä tulivat siis viikko sitten tiistaina ja olin lentokentällä heitä vastassa. Kone oli myöhässä yli puoli tuntia, mutta odottelu sujui seuratessa huvittuneena Euroopasta muilla koneilla tulevien matkustajien toppatakkeja ja muuta pukeutumista. Oli kyllä ihana nähdä äitiä ja isää jälleen! :) Hotellille päästiin taksilla heidän ihmetellessä Singaporen vihreyttä. City Bayview – hotelli oli hyvä. Illalla juteltiin, sovittiin seuraavasta päivästä, käytiin vähän syömässä ja käveltiin hieman ennen sateen alkamista.

Illalla minulla oli Skypen välityksellä peruskirja-uudistuskokous. Siinä meni aika myöhään, vaikken ollutkaan kokouksen loppuun saakka, kun asioita käsiteltiin varsin perusteellisesti. Se on ehkä tuollaiselle ryhmälle suunnattoman tärkeää, kun peruskirjaa tehtäessä täytyy jaksaa viilata sanamuotoja ja pilkun paikkoja täydellisyyteen saakka. Keskiviikkona minun oli tarkoitus mennä hotellille aamiaiselle, mutta matkustamiseen meni aikaa yli tunti, joten myöhästyin sieltä ansiokkaasti. Hieman ärtyneenä ja väsyneenä sain kuitenkin aamupalaa läheisestä food courtista.

Sitten lähdettiinkin bussilla Botanic Gardenseille. Päivä oli kuuma ja puutarha todella ihana. Kasveja oli lukuisia, mutta edes äiti, joka siis Suomessa tuntee latinankielisiä nimiä myöten lukuisia kasveja, ei näitä täällä juuri tiennyt. Joitain meille tuttuja huonekasveja näkyi, mutta muutoin saimme lähinnä vain ihastella. Kävimme myös orchid gardens, jossa oli lukuisia erilaisia orkideoita. Singaporen tapaan paikat olivat todella kunnossa ja jatkuvasti puutarhasta pidettiin huolta.

Sitten minun piti jo lähteä valmistautumaan illan luennoille. Soitin myös Suomeen tv-lupavirastoon Skypellä, kun minulle oli tullut tv-maksuista perintäkirje. Asia selvisi siten, että ilmoittaessani toisen television paikaksi Kuopion asunnon, virkailija olikin tehnyt osoitteenmuutoksen. Tällöin laskut olivat menneet Kuopioon. Onneksi minun ei tarvinnut maksaa perintäkuluja ja asia on nyt kunnossa. Skypellä soittaminen lankanumeroon toimi todella hyvin ja maksoi vain noin 2,5 snt minuutti.

Illan water treatment –luennoilla oli välikoe, joka meni kohtalaisesti. Tehtävät olivat suhteellisen vaikeita, ja kieli vielä vaikeutti hieman lisää. Lohdutuksena se, etteivät muutkaan varmaan kauhean hyvin osanneet. Äiti ja isä olivat ansiokkaasti osanneet käyttää metroa ja menneet sillä Chinatown-kaupunginosaan. Siellä oli vieläkin kuulemma koristeita ja kojuja, vaikka kiinalaisesta uudesta vuodesta on kulunut kuukausi. Ruokapaikka kuulemma löytyi myös.

Seuraavana aamuna tsemppasin ja ehdin hyvin aamiaiselle hotellille. Sitten olikin vuorossa asuntolani / huoneeni sekä kampuksen esittely. Tultiin tänne normaalia reittiäni ja havaittiin sen olevan aika hiostava ja kuuma keskipäivän auringossa. Kuvien katselun ja ihmettelyn jälkeen lähdettiin ilmaisella kampusbussilla engineering-tilojen lähelle. Sieltä löytyi heille kahvila ja minä lähdin luennoille. Taksi hotellille oli kuulemma löytynyt vaivatta ja sen jälkeen oli vuorossa Singapore museum. Se oli kuulemma hyvä, joten täytyy käydä siellä esimerkiksi Antin kanssa. Sen jälkeen he kävivät erinomaisessa japanilaisessa ravintolassa, jota kumpikin kehui kilpaa seuraavana päivänä.

Minun iltani sujui luennoilla ja kavereiden kanssa jutellessa. Environmental technology –luennoilla kerrottiin jätevedenpuhdistamisesta ja tällä kertaa keskityttiin typen ja fosforin poistoon. Luennoista paistaa selvästi läpi professorin mikrobiologi-tausta, sillä hän usein puhuu vain kemiallisista yhdisteistä, mutta mikrobien kohdalla mainitaan niiden nimiä ym. Typenpoistoprosessina esiteltiin biologinen prosessi, jossa nitrofikaatio-bakteerit muuttavat ammoniumtypen ensin nitraatiksi ja sen jälkeen denitrifikaatio-bakteerit muuttavat sen ilman typeksi. Helsingin veden sivuilla esitellyssä typenpoistoprosessissa vaiheet ovat toisin päin. Ja käytetäänköhän siinä lainkaan bakteereita. Nyt kiinnostaisi tietää, kuinka tämä Suomessa opetetaan / toteutetaan.

Fosforinpoisto jätevesistä on Suomessa pakollista, koska se on vesistöjemme minimiravinne. Se toteutettaneen yleensä lisäämällä jäteveteen rauta- tai alumiinisuolaa, joka saostaa fosforin ja sen pystyy sitten poistamaan laskeuttamalla tai suodattamalla (näin olen ymmärtänyt). Näillä luennoilla esiteltiin fosforin biologinen poistoprosessi, ja saostaminen mainittiin toisena, mutta kalliina, vaihtoehtona. En ole koskaan kuullutkaan fosforin poistosta biologisesti, opetetaankohan sitä Oulun luennoilla? Väistämättä aloin miettiä tämän maan energiahuoltoa, kun sitten jätevesien käsittelyn yhteydessä esitettiin yhtenä vaihtoehtona membraanisuodatus, joka tapahtuu imemällä jätevettä tyhjiön avulla suodattimen läpi. Eli rauta- ja alumiinikemikaalit ovat kalliita, mutta tuollaisen todella energiaa kuluttavan puhdistusmenetelmän käyttäminen esiteltiin. Ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja, kun membraanisuodatusta käytettäisiin vasta typen- ja fosforinpoiston jälkeen, mutta mainittiin silti tässä yhteydessä.

Takaisin turismiin: Perjantaiaamun tapaaminen oli sovittu Harbour Front –metroasemalle. Sieltä lähdettiin Singapore Cruise Centeriin, josta 2,5 tunnin risteily lähti. Päästiin siis laivalla kiertämään hieman Sinagaporen eteläosaa, näkemään satamaa ja laivoja. Pieni maa, mutta maailman suurin konttisatama; käytännössä Singaporen etelärannikko on aivan täynnä erilaisia laivoja valtavista konttilaivoista pienehköihin proomuihin. Risteilyn näkyminä olivat joko laivat Singaporen teollisuussaaren edustalla tai keinotekoiset turistisaaret. Väistämättä tuli mieleen, että jos tämä maa päättäisi päihittää esimerkiksi Euroopan ympäristöystävällisyydessä ja ympäristöasioiden huomioimisessa, se onnistuisi siinä varmasti. Mutta koska hallitus haluaa talouskasvua (miltei hinnalla millä hyvänsä), ei pienessä kaupunkivaltiossa huomioida ympäristöasioita pakkoa enempää. Laivojen pakokaasut olivat muuten aika mustia, kuten täällä olevien työkoneiden ja hyötyajoneuvojenkin.

Joka tapauksessa risteily oli mukava kokemus. Sieltä jäätiin Harbour frontiin, josta pienen empimisen jälkeen uskaltauduttiin menemään Sentosalle kaapelihissillä (cable car). Se oli aika korkealla ja sieltä näki loistavasti ympärille. Sentosalla kierreltiin hieman, käytiin kävelemässä rannalla ja päädyttiin Fort Silosoon, eli entiseen linnoitukseen. Toisen maailmansodan aikana Singapore (vai englannin armeija) oli varautunut japanilaisten hyökkäykseen mereltä (etelästä). Mutta japanilaiset etenivätkin nopeasti koko Malesian läpi ja hyökkäsivät tänne saaren pohjoispuolelta. Sen lisäksi väärien tiedustelutietojen vuoksi kaksi laivaa ajatettiin suoraan japanilaisten ”syliin”. Japanilaiset miehittivät tätä paikkaa muutaman vuoden ja siitä on jäänyt Singaporelaisille huonot muistot, koska miehittäjät taisivat olla aika raakoja.

Sitä olen täällä, perjantainakin, kovin ihmetellyt, että kuinka sotimaan lähetetyt sotilaat selviytyvät täysin erilaisessa maastossa ja ilmastossa. Mutta eikös Vietnamin sodassa jenkkiarmeijalla juuri siinä ollut ongelmia. Ja saksalaisilla Venäjän kovissa pakkasissa. Sodassa on kyllä monta muutakin käsittämätöntä asiaa, mutta yksittäistä sotilasta ajatellen hikoileminen Aasian viidakoissa voi olla aika epätoivoista / -miellyttävää. Sentosalla oli suhteellisen rauhallista perjantaina, koska päivä oli pilvinen ja hieman satoikin. Tultiin saarelta pois monoraililla, eli junalla, joka kulki muutaman metrin maanpinnan yläpuolella. Sitten Vivo cityn food courtiin, jossa oli puikoillasyöntiesitys (siis minä söin puikoilla) ja tarjolla kanaa riisillä sekä lihakeittoa.

Saatettuani vanhukset metroasemalle lähdin vaihtamaan vaatteita kämpille. Illalla mentiin Raffles hotelliin Singapore slingeille. Paikka on kyllä hieno ja ne drinkit ovat oikeasti ihan hyviä. Taidan tähän nyt keskeyttää kirjoittamisen ja jatkaa la-ma-osiosta myöhemmin. Kuvia on tarkoitus laittaa space-tilaan, tosin niitä ei hirvittävän paljoa ole otettu.