Turistiviikon loppu

Jos et ole lukenut vielä turistiviikon alkua, kannattaa ensin lukea edellinen postaus.

Lauantaina oli eläintarha-päivä. Sovittiin tapaaminen Dhoby Ghaut –metroasemalle, jolta lähdettiin metrolla Ang Mo Kio –pysäkille. Sieltä sitten bussilla 138 Singaporen eläintarhaan. Eläintarhassa ostettiin samalla liput myös Night Safarille. Kierreltiin tarhassa, joka oli hyvin laitettu ja eläimet voivat varmaan ihan hyvin. Lukuun ottamatta ehkä jääkarhua, joka raukka uiskenteli altaassaan, kun muutoin saattoi olla aika kuuma. Sille oli tarjolla jäähdytetty huone, mutta kai sillä(kin) oli ikävä kunnon pakkasia.

Nähtiin myös mm. norsuja, kirahveja, sarvikuonoja, krokotiileja, Australian eläimiä, orankeja sekä seeproja. Päivä oli aika todella kuuma ja aurinkoinen, joten suurin osa eläimistä vain makasi varjossa; ihan ymmärrettävää. White tiger:tkin ensimmäisellä näkemisellä, mutta toisella kertaa ne kiertelivät alueellaan. Sellaiseen ei olisi kyllä mukava törmätä metsässä, mutta ne taitavat olla valitettavan uhanalaisia. Käytiin myös katsomassa käärmeitä, ja tällä kertaa viljakäärme ei lymyillyt aivan niin piilossa kuin Sydneyn eläintarhassa.

Muutama tunti kierreltyämme lähdimme lounaan jälkeen takaisin hotellille bussi & metro –yhdistelmällä. Hotellin ylätasanteella oli uima-allas, pieni kuntosali ja sauna. Päätimme lämmittää saunan, joka ei osoittautunut kovin helpoksi, kun lapuissa ei ohjeistettu pääkytkimen käyttöä. Lopulta hotellin henkilökunnasta yksi tuli vääntämään pääkytkimen päälle ja niin saatiin sauna lämpimäksi. Oli se kyllä ihanaa! :) Vaikka paikka esiteltiin suomalaisena saunana, oli siinä muutama hieman poikkeava asia: Lauteet olivat todella alhaalla, eli saunassa istuttiin normaali tuolien korkeudella. Löylynheittämismahdollisuutta ei oltu ajateltu, mutta me otimme roska-astiaan vettä ja heitettiin sitä tyhjällä juomapullolla. Toimi siis vallan hyvin, ja saunomisen jälkeen ulkolämpötila, noin 30 astetta, tuntui aika viileälle.

Sitten perinteisesti saunan jälkeen pitsalle, jota saatiin helposti läheisestä food courtista. Sieltä taksilla Night safarille. Ihmisiä oli aivan valtavasti, siis aivan valtavasti! Onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa lippuja, jotka oli ostettu jo päivällä. Sen sijaan ryhdyimme jonottamaan paikkaa junaan, jolla pääsi 45 minuutissa näkemään alueen kätevästi. Jono oli valtavan pitkä, mutta se eteni silti aika nopeasti (jonotusaika siis vain noin 30-45 minuuttia). Paikka oli suunniteltu käsittelemään niin valtavia ihmismääriä ja henkilökuntaa oli tarpeeksi opastamassa ja ohjailemassa. Netissä kerrottiin osuvasti, että Singaporessa on vallan normaalia jonottaa päästäkseen jonottamaan toiseen jonoon. Niin oikeastaan oli myös tuolla, kun ensin jonotettiin lippuja ja sitten jonotettiin paikkaa junaan.

Mutta jonottaminen kannatti, koska kiertoajelu oli vallan mukava. Mukana oli opas koko ajan selittämässä ja eläimiä nähtiin tasaisesti molemmin puolin. Lisäksi ne olivat aktiivisempia kuin päivisin, jolloin on todella kuuma. Nähtiin mm. leijona, hyeena, flamingoja, buffalo-härkiä, sarvikuono, virtahepo, muurahaiskarhu, norsuja ja tapiireja. Puistossa olisi päässyt kiertelemään myös kävellen merkittyjä reittejä pitkin. Ajelun jälkeen pääsimme taas jonottamaan. Tällä kertaa kohteena oli Creatures of the Night show.

Se pidettiin valtavan kokoisessa ulkoilma-auditoriossa, johon mahtunee noin 1500-2000 ihmistä. Ja paikka oli aivan täynnä, kuten ilmeisesti aiemmatkin kaksi esitystä olivat olleet. Niin, siellä siis oli väkeä… Esitys ei ollut niin loistokas, kuin olisi voinut odottaa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia käytettiin siihen, että ihmiset tajuaisivat olla käyttämättä salamaa. Kyllä niitä pari siitä huolimatta välkkyi. Kaksi jotain karvaista ja hännällistä noin ajokoiran kokoista ruskeaa eläintä (en tiedä nimeä) eteni köyttä pitkin aivan yleisön yläpuolella. Sen lisäksi esiteltiin jonkin kissaeläimen korkeaa, hieman alle kahteen metriin, ulottuvaa hyppyä. Sitten puolivälissä oli käärme-pelottelu, jossa python oli ensin muka hukassa ja sitten se löytyi jostain penkin alta. Ja sitten käärmettä pitelemään pyydettiin vapaaehtoinen yleisöstä. Ihmeellistä aina tuollainen, että niillä käärmeillä täytyy pelotella, vaikkei tuo ollut kuinkaan vaarallinen. Saati meidän suloinen Otso-käärmeemme, joka on nyt päässyt hoitoon Kajaaniin Villelle ja Helille.

Yleisö ”osallistui” show:n myös siten, että englantilainen pikkupoika piteli kädessään jotain, jonka jokin näätäeläin tunnisti hajun perusteella. Pöllö lenteli myös kahden ohjaajan väliä aivan yleisön yläpuolella. Sitten loppuun oli vielä muistaakseni fretin lajittelu-näytös. Eli eläin osasi lajitella muovit, pahvit ja tölkit oikein (tai ainakin suurimman osan). Me eurooppalaiset taidamme olla tottuneita tehokkuuteen, joten show:ssa käytettiin mielestämme aivan liikaa aikaa yleisön kosiskeluun ja turhanpäiväiseen jaarikointiin. Sydneyn eläintarhan lintu- ja hyljenäytökset olivat paljon parempia, kun niissä eläimet tekivät koko ajan jotain, eivätkä juontajat höpisseet väliin mitään turhanpäiväistä.

Hyvä kokemus joka tapauksessa. Loppuun päästiin vielä jonoon, kun odotettiin taksia. Sekin tosin sujui todella jouhevasti, ja kuski vei minut ensin pgp:lle ja sitten äitin ja isän keskustaan. Koko päivän oli ollut täydellinen sää, mutta illalla alkoi sitten sataa vettä. Siis silloin, kun olimme taksissa, vettä tuli aivan kaatamalla.

Sunnuntaina ahkera turistina olo jatkui. Menimme metrolla Little Indiaan, jossa olin käynyt aiemmin ensin Marian kanssa ja sitten katsomassa Thaipusam-festivaalia. Nyt kävimme Thaipusamin lähtötemppelillä sekä Mustafa-ostoskeskuksessa. Äiti löysi tuliaisia, mutta niistä ei sen enempää… Sitten kävimme mango-lassella kadunvarren ravintolassa. Ilmeisesti me länsimaiset vedämme toisiamme puoleemme, koska paikassa oli vain paikallisia meidän sinne mennessä. Tovin istuttuamme yksi seurue tuli ravintolaan syömään ja hetken kuluttua toinen. :)

Päivä oli taas tukalan kuuma, joten emme kierrelleet kaupunginosassa sen enempää vaan menimme hotellille. Isä jäi sinne lepäämään, kun me äitin kanssa mentiin läheisessä Fort Canning Parkissa olevaan spice gardeniin. Oltiin käyty siellä Marian kanssa aiemmin. Mausteita ja muita kasveja oli kiva katsella. Siellä esiteltiin myös joitain arkeologisia kaivauksia, ja saatiin kirjoittaa nimet vieraskirjaan. Sää oli kyllä tosi kuuma, niin kuuma, ettei äiti ehdottanut uima-altaalle menoa.

Mutta tovin ilmastoidussa hotellihuoneessa istuttuamme uima-allas tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja menimme sinne uimaan. Tällä kertaa ei saunottu. Sitten alettiinkin valmistautua ravintolaillallista varten. Olin varannut meille pöydän Equinox-ravintolasta, joka sijaitsee 70. kerroksessa Swisshotel:n yläkerrassa. Näissä varauksissa (tämä ja risteily) olen käyttänyt pelkästään etunimeä, koska Pietikäinen olisi aika hankala. Siljakin tuntuu olevan aika vaikea (ei niin paha kuin Kirsi, Jouko tai Girtel), kun j lausutaan englannissa eri tavalla. Käveltiin hotellille ja mentiin ihastelemaan näkymää hyvissä ajoin, vaikka pöytään päästiin vasta tasan seitsemältä.

Näkymä oli huikea, ensin valoisalla ja sitten pimeällä. Sen lisäksi ruokakin oli erinomaista. Alkupalaksi söin salaatin, äiti ja isä mausteisen keiton. Pääruokana isällä oli pihviä, äitillä ankkaa ja minulla kanaa. Erilaista oli se, ettei pääruokaan sisältynyt riisiä, perunaa, makaronia tms. vaan se oli lähes pelkästään lihaa. Hyvää kuitenkin. Jälkiruuaksi otettiin äitin kanssa jälkiruokabuffet, jossa oli noin 15 erilaista ja erinomaista jälkiruokaa. Siellä oli hedelmiä, suklaafondue, erilaisia hedelmäjälkiruokia sekä suklaata eri muodoissa. Nyt minulla ei ole enää hinkua Fullerton-hotellin suklaabuffettiin.

Loistavan illan jälkeen kävin hakemassa joitamia tavaroita hotellilta ja menin taksilla pgp:lle. Seuraavana aamuna olisi pitänyt mennä luennoille yhdeksältä, mutta tämän nuhan takia väsytti niin paljon, etten kyennyt. Sen sijaan sovin tapaavani Antin ja minun asunnon välittäjän, että saisin avaimet. Äiti ja isä luovuttivat hotellihuoneen, ja sen jälkeen lähdettiin käymään Lavenderissa. Huone oli laitettu ihan nätiksi, joten sinne oli mukava tulla. Aika pienihän sen silti on, mutta asunto lienee muuten ihan hyvä. Maksoin ensimmäisen kuukauden vuokran sekä välityspalkkion, tein vuokrasopimuksen ja sain avaimet. Netti tulee kuulemma vasta 10.4.

Sieltä menimme metrolla Raffles Place –asemalle, kävimme kahvilla ja äiti ja isä jatkoivat matkaa Asia Civilization museoon ja minä kämpille. Nyt ei minun täällä oleminen kuulemma huolestusta läheskään yhtä paljon kuin ennen. Singapore on oikeasti vallan siisti ja turvallinen. Oli kyllä niin ihana, kun äiti ja isä olivat käymässä! Vaikka turistiviikko on osuva kuvaus, he näkivät silti normi-Singaporeakin, kun kävivät täällä kampuksella, Lavenderin asunnolla sekä matkustivat paljon metrolla ja bussilla.

Illalla menin jätekurssin luennoille, jossa nyt on aiheena lietteet (jätevedenputsarilta). Tanskalainen professori on ihan hauska ja kurssille on hyvä saada eurooppalainenkin näkökulma. Jätepuolella viitattiin usein USA:n, mutta nyt kerrotaan myös Euroopasta ja siitä, että meillä ollaan ympäristöasioissa vielä tiukempia ja joillain aloilla (ehkä miltei kaikilla) edistyksellisempiäkin. Huvittavaa minusta oli, että proffa mainitsi jätteiden mereen dumppauksen sivulauseessa siten, että sitä tehtiin ennen, muttei onneksi enää. Ja sen jäteosion pitäjä laittoi kotitehtäviin mietittäväksi mereen dumppauksen järjestämisen. Luennoilla käytiin läpi lietteiden raja-arvoja sekä niiden perusteita. Mielenkiintoinen uusi asia oli kadmiumista (jota on tupakassa), että se kertyy ihmiselläkin munuaisiin ja aiheuttaa verenpaineen nousua, kun munuaiset eivät toimi kunnolla. Kasvit sitovat kadmiumia (myös muita raskasmetalleja) maasta, ja siihen vaikuttaa keskeisesti maatyyppi (savi ja hiekka) sekä maaperän pH. Mielenkiintoista uutta asiaa. Samoin proffa kertoi tauolla, että alkaa lähestyvästä eläkeiästä huolimatta tutkia sitä, kuinka kasvit sitovat ilmasta PAH-yhdisteitä (epätäydellisestä palamisesta) ja dioksiineja (esim. jätteenpoltosta). Kuulosti mielenkiintoiselta…

Tänään olen kirjoitellut blogia, pessyt pyykkiä ja tehnyt koulujuttuja. Kävin myös laskareissa, jossa kerroin yhdelle paikalliselle tytölle äitin & isän vierailusta. Hänen kanssaan olen jutellut aiemminkin. Tällä kertaa kyselin hänen valmistumisestaan kandiksi ja se lienee edessä todella pian. Hän heitti tulevansa opiskelemaan maisteri-vaiheen Suomeen. Kerrottuani sen olevan ilmaista, hänen täytyi kolmeen kertaan varmistaa, että ilmaistako. :) Tosin aika usein suomeksi, mutta ilmaista siitä huolimatta, ja englanniksi opiskelu onnistunee ainakin jollain tasolla.

Näiden lisäksi olen saanut seurata Antin matkaa tänne ja äitin & isän matkaa Kajaaniin tekstiviesteillä. Antti on täällä siis huomenna illalla vähän ennen kuutta, huippua! :)