Kuvia

Blogger ei oikein toiminut eilen illalla, joten en saanut kuvia lisättyä. Tässä nyt muutama otos ja lisää löytyy space-tilastani.

Ensimmäisenä päivänä kierreltiin kaupungilla. Tämä on otettu Royal Botanical Gardens:ssa.


Taranga Zoo:ssa oli koaloita. Suurin osa niistä nukkui jököttäen puussa jonkin oksan päällä, mutta tämä yksilö oli aktiivinen.



Loistava maisema Blue Mountainsille.



Akvariumissa oli krokotiili, jota pääsi katselemaan myös ylhäältä. Osuva varoitus. :)

Sydney - loput päivät

Maria on kirjoitellut blogiinsa jo ilmeisen kattavan kertomuksen meidän tekemisistä Sydneyssä. Kaupunki oli kyllä tosi mukava ja siellä riitti vallan hyvin tekemistä koko viikoksi. Enkä nähnyt siis kuin pienen osan koko maata / mannerta. Mutta mukavaa oli, todella loistava viikko! :)

Puolentoista kuukauden Singaporessa lähinnä aasialaisten keskellä olon jälkeen oli mukava käväistä välillä länsimaassa. Emme erottuneet paikallisista juuri lainkaan ja ihmiset olivat huomattavan suurikokoisempia kuin Singaporessa. Maan kalleus alkuun tietysti puhututti, mutta se shokki taitaa olla suurempi sitten Suomeen palatessa. Ei Australiassa siis ole mitenkään kohtuuttoman kallista, Singaporessa eläminen on vain aika halpaa.

Jatkan nyt siitä, mihin edellinen postaus jäi: Sydneyn satamassa kävi siis kaksi suurta laivaa: Queen Mary 2 ja Queen Elisabeth 2, joista em. oli niin suuri, ettei se mahtunut normaaliin ristelijälaituriin. Wikipedian mukaan sen on maailman toiseksi suurin ristelijä; ulkomitoiltaan suurin, mutta vetoisuudeltaan ei niin iso. Maria kävi kämppiksensä Carlan kanssa välillä yliopistolla barbeque-tilaisuudessa ja minä shoppailin sillä aikaa. Illalla käytiin Kings Crossissa, jossa on aika paljon ravintoloita ja baareja sekä katsomassa risteilijöiden kunniaksi järjestetty loistava ilotulitus.

Keskiviikkona lähdettiin Bondi Beachille. Ranta oli siisti, aika täynnä ihmisiä ja hiekka ym. olivat varmaankin aitoja (toisin kuin Singaporen Sentosalla). Meren aallot olivat ihanan isoja ja vesi vaikutti puhtaalta. Nyt olen siis tainnut uida Tyynessämeressäkin (Atlantissa ja Intian valtameressä olen jo uinut). Kauaa ei rannalla viihdytty, kun piti lähteä valmistautumaan illan oppeeraan. Syötiin päivällistä ja mentiin ensin Marian yliopiston järjestämään coctail-tilaisuuteen, jossa oli ilmaista viiniä / olutta sekä naposteltavaa, muttei mitään ohjelmaa.

Sieltä luontevasti Sydneyn oopperataloon katsomaan Sweeney Todd. Se oli englantilainen musikaali trilleri, jota oli todella mukava seurata. Laulusta eikä aina puheestakaan saanut niin selvää, mutta onneksi juonilyhennelmä jaettiin kaikille. Meidän vieressä istui pariskunta Amerikasta, ja miehen vanhemmat olivat aikoinaan muuttaneet sinne Suomesta. Hän siis osasi puhua suomea ja oli vieraillut sukulaistensa luona mm. Kuhmoniemessä. Ooppera oli kyllä hieno kokemus ja juoni sekä loppuratkaisu oli hauska! Ihmettelimme Marian kanssa kovin australialaisten pukeutumista: oopperassa ja coctail-tilaisuudessa oli ihmisiä rantasandaaleissa, farkuissa, T-paidoissa ym. Singaporessa ei tulisi kuulonkaan, koska täällä täytyy miettiä pukeutumista, kun lähtee ostoksille.

Oopperasta liityttiin vielä Marian kavereiden kanssa baarikierrokselle. Mukavaa oli, mutta se loppui yllättävän aikaisin, jo noin yhdeltä. Sinänsä hyvä, koska päästiin kohtalaisen aikaisin torstaina kiertämään taas nähtävyyksiä. Aloitettiin 1800-luvun tyylisestä Vaucluse Housesta, jossa oli asunut suurehko perhe palvelijoineen. Talo ja sen ympäristö oli laitettu todella hienosti. Sitten oli vuorossa valtava St Mary’s Cathedral. Sieltä sitten Darling Harbourissa olevalle Aquariumille. Akvaarium oli todella hieno ja siellä olevat kalat & muut vedenelävät olivat hyvin esillä ja ilmeisen hyvinvoivia. Nähtiin suloinen ja touhukas vesinokkaeläin (se oli pienen kissan kokoinen), haita, kilpikonnia, Nemo-kala, krokotiili, merihevosia (ne on tosi pieniä) ja muita hienoja sekä erilaisia kaloja.

Illan päätteeksi mentiin junalla Harbour Bridgen toiselle puolelle ja käveltiin sillan yli. Se on joka suunnasta aivan valtava! Kävelyreitti oli aidoitettu yli 2 metrin korkeuteen ja aivan ylhäällä oli vielä piikkilankaa; tällä ilmeisesti estetään itsemurhia.

Perjantaina päivällä Marialla oli joitain orientaatiojuttuja, jotka tosin kuulemma olivat aika hyödyttömiä (muista siivota solussa jälkesi ja olla ystävällinen…). Minun turisti-päiväni alkoi Royal National Parkin kartan etsimisellä. Kahdessa paikassa piti käydä, jotta sain kartan paikasta, josta sai kartan. Sitten oopperataloon opastetulle kierrokselle. Meitä opastettavia oli paljon, mutta opas oli taitava ja tilanteet hyviä, joten ryhmän suuri koko ei haitannut. Hän kyseli ryhmältä, että mistä päin olemme kotoisin. Tanskalaisia oli aika paljon, koska oopperatalon arkkitehti oli tanskalainen Jorn Utzon. Kun kerroin olevani Suomesta, hän ”ilahtui” ja kertoi suomalaisen Eero Saarisen poimineen voittajasuunnitelman jo hylättyjen suunnitelmien pinosta. Oopperatalossa on iso oopperasali, vielä isompi konserttisali sekä ainakin kaksi pienempää näyttämöä. Siellä voi kerrallaan olla jopa 5000 ihmistä.

Turistikierros jatkui Australia Museumiin. Siellä oli varsin kiinnostava näyttely aboriginaaleista, heidän kulttuuristaan sekä eurooppalaisten tulosta. Fakta, jota en aiemmin tiennyt, oli se, että alkuasukkaita on yritetty sopeuttaa eurooppalaisiksi ottamalla lapset kasvatettaviksi. Lapset on siis pienenä otettu pois yhteisöstä orpokoteihin tai valkoisiin perheisiin. Ja heidän haluttiin näyttävän valkoisilta ja käyttäytyvän kuten valkoiset. Ei varmaan liene vaikea arvata, ettei se oikein toiminut.

Shoppailin vielä tovin, kävin hakemassa sen kartan ja sitten näin Marian yliopistolla. Illalla mentiin Darling Harbouriin istumaan iltaa hollantilaisen Carlan ja amerikkalaisen Dennisen kanssa.

Lauantaiaamuna aikaisin ylös ja matkaan kohti Royal National Parkia. Jouduimme odottelemaan junaa noin puoli tuntia ja junamatka kesti vähän vajaa tunnin. Juna-asemalta jouduimme kävelemään noin neljä kilometriä puiston Visitor’s centeriin ja pyörävuokraamoon, koska suoraa bussilinjaa puistoon ei mene. Vuokrasimme hyvät maastopyörät ja lähdimme pyöräilemään joenvartta pitkin menevää reittiä. Autoteille ei kuulemma kannattaisi mennä, koska ne ovat mäkisiä ja autot ajavat kovaa.

Olimme siis kansallispuistossa, jossa maisemien kannalta ehdottomasti paras liikkumisväline olisi ollut auto. Sen lisäksi puistoon pääseminen muutoin kuin autolla oli vähän turhan vaikeaa. Emme siis päässeet pyörillä näkemään rannikkoa, koska olisi ollut liian vaarallista pyöräillä siellä. Pyöräreitti oli kuitenkin kaunis, rauhallinen ja ihan riittävän mäkinen. Pysähdyimme välillä ottamaan kuvia, syömään eväitä ja katselemaan maisemia. Samaa reittiä takaisin ja pyörät palautettuamme lähdimme kävelemään takaisin juna-asemalle. Melkein alkoi satamaan vettä, ukkonen oli todella lähellä ja junakin tietysti lähti juuri muutamaa minuuttia aiemmin. 8 kilometrin kävelyn ja 20 kilometrin pyöräilyn jälkeen oli kuitenkin mukava olo!

Viimeinen iltani Sydneyssä: menimme Circular Quaylle ravintolaan syömään, tarjosin illallisen Marialle, joka oli pitänyt minusta vallan hyvää huolta. Maisema oli hieno, eikä paikka ollut mitenkään kovin kallis. Jälkiruokajäätelöt ostimme viereisestä ravintolasta, Maria tarjosi ne. Marian kämppis, Tim, valvotti meitä hieman hauskoilla jutuillaan illan kohelluksista, joten nukuimme sunnuntaina aika pitkään. Silloin enää aamupala, pakkaaminen ja siivoaminen sekä lähtö.

Lento Singaporeen meni vallan mukavasti, perillä onnellisesti ja väsyneenä olin sunnuntaina puolenyön maissa. Tänään maanantaina on ollut vähän koulua, paljon partiota, pyykin pesua, siivousta, Girtelin tapaamista ja blogin kirjoittamista. Paljon jäi nyt yksityiskohtia kirjoittamatta, mutta se veisi niin paljon aikaa. Marian blogissa taitaa olla hieman tarkempi kertomus viikostamme. Loistava viikko, kiitos Marialle!

Sydney

Nyt vain ihan pikainen postaus ilman kuvia. Pääsin Sydneyhyn onnellisesti ja perille Bighosteliin junalla. Maria oli siellä jo vastassa. Lauantaina kierreltiin kaupungilla, näin Oopperatalon, valtavan Harbour Bridgen ja kaupungin keskustaa. Vaikuttaa mukavalta ja hieman "ilmavammalta" paikalta kuin Singapore. Ja täällä sulaudumme suunnattoman hyvin paikalliseen joukkoon, jos Lonely Planetin muistaa pitää laukussa.

Sunnuntaina heti aamusta sitten eläintarhaan Taronga Zoo:hon. Sinne mentiin lautalla ja mäen päälle sellaisella kaapelihissillä. Siellä vierähti nopeasti muutama tunti, eläimiä oli paljon ja ne näyttivät suhteellisen hyvinvoivilta. Tosin Kodiakinkarhu ja lumileopardi eivät varmaan viihdy näin kuumassa ilmastossa. Viljakäärme oli piiloutunut terraarioonsa, mutta muita käärmeitä sen sijaan nähtiin. Lisäksi käytiin katsomassa hylje- ja lintuesitykset, jotka olivat todella hienoja. Mukava päivä, tosin todella kuuma. Kengurutkin pääasiassa vain makasivat maassa.

Illalla oli Royal Botanical Gardenin vieressä todella suuri lyhytelokuvafilmifestari. Lyhytelokuvat olivat Australialaisia ja suurin osa todella hyviä. Paikalla oli varmasti muutama kymmenentuhatta ihmistä istumassa rauhallisesti nurmikolla. Nähtiin siellä Marian kaveria Annaa, joka opiskelee ympäristötekniikkaan ja on australialainen.

Maanantaina oli aikainen herätys ja lähtettiin Blue Mountains -kansallispuistoon järjestetylle retkelle. Ensimmäinen tunti kierreltiin Sydneyssä ja haettiin ihmisiä eri paikoista. Mukana yhteensä 21 + opas / kuski. Sitten ajeltiin Blue Mountaisille muutaman pysähdyksen kautta. Nähtiin kaunista kansallispuistoa sen reunoilta parista paikasta. Näkymät olivat hienot, ja siellä olisi varmasti ihana vaeltaa! Mutta meidän järjestetty retkueemme käveli varmasti alle 2000 askelta päivän aikana. Ei siis mitenkään kuntoilu-retki. Palasimme sieltä Olympiakylään, josta lautalla takaisin Sydneyn keskustaan.

Illaksi menimme Darling Harbouriin syömään ja käveleskelemään. Paikka oli kaunis ja löydettiin hyvä ravintola erinomaisine suklaakakkuineen. :) Sitten vielä käveleskelyä ja nukkumaan.

Olin ollut kolme yötä neljän hengen dormitory-huoneessa. Tänään sitten muutin Marian luo: helpompaa, halvampaa ja hauskempaa. Käytiin jumpassa, ostoksilla ym. Täällä on todella iso ristelijä Queen Mary 2 ja Queen Elisabeth 2 tämän päivän / huomisen. Valtavan kokoinen laiva! Illalla käytiin Kings Crossissa ja katsomassa risteilijöiden kunniaksi järjestetyt valtavat ilotulitukset.

Huomenna Bondi Beachille ja illalla oppeeraan! :)

Australiaan

Huomenna on lähtö! :) Lento lähtee Singaporesta seitsemältä illalla, Kuala Lumpurissa (Malesia) on välilasku ja sieltä jatketaan Sydneyhyn, jossa olen lauantaina aamulla. Ja takaisin Singaporeen sitten seuraavan viikon sunnuntaina. Yötä olen hostellissa rautatieaseman lähellä. Ensimmäiset pari yötä olen neljän hengen dormitory-huoneessa ja loppuyöt kuuden hengen huoneessa. Käytän Australiassa Suomen liittymääni ja yritän päivittää blogia joku päivä. Sähköposteja taidan päästä lukemaan hostellissa.

Tällä viikolla ei kauheasti mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Nyt juuri sopivasti ennen lomaa kursseilta on tullut kotitehtäviä tehtäväksi. Hieman on siis saanut stressatakin sitten diplomityön ja vaihtoonlähtövalmistelujen. Partiota olen harrastanut, kuten Suomessakin, tietokoneen välityksellä. :)

Kävin taas ostamassa purkkaa: Tällä kertaa minulta ensin kysyttiin, että mihin tarkoitukseen. Kun en oikein osannut tarkoitusta nimetä, osoittaa vain tutun näköisiä purkkia, sain niitä ostettua. Sitä ennen farmaseutti taas kirjasi nimeäni vihkoon. Tällä kertaa nimeni oli Pietik Ainen, vaikka selvästi (omasta mielestäni) sanoin, että tuossa on sukunimeni ja tuossa etunimeni. Seuraavalla kerralla voisi nimeni olla vaikka Ajokortti Körkort. Ja se Suomen henkilöturvatunnus kelpaa vallan hyvin joksikin numeroksi, vaikkeivat he sillä oikeasti mitään tee. No, sain siis purkkaa. :)

Kävin lenkillä läheisessä puistossa (Kent Ridge Park). Päällystetyt kadut, vihreä pieni lampi, mutta todella tiheää metsää ympärillä. Nature trail oli 800 m pitkä, mutta TODELLA mäkinen. Luulin Kuopion lenkkimaastojen olevan mäkisiä, mutta... Suuri osa luontopolusta oli portaita, jotka oli tehty lyhyistä betonipylväistä ja sorasta. Puisto oli kuitenkin ihan mukava ja lähellä (kävellen noin 15 min yhteen suuntaan).

Tiistaina kävin Chinatownissa ostoksilla, koska kiinalaisen uuden vuoden vuoksi paikka on täynnä kojuja. Niissä myytiin juuri sopivaa tavaraa tuliaisiksi, joten taidan jättää ostoksista kertominen aika vähälle. :) Kaikki myytävät tavarat oli pakattu muoviin ja sen lisäksi joka paikassa niitä oltiin vielä sujauttamassa toiseen muovipussiin. Ahkeran "I don't need a bag" -sanomisen ansiosta onnistuin päivän aikana välttämään noin seitsemän muovipussia. Asuntolan kaupassa vanhempi naismyyjä osaa jo katsoa, onko minulla sopiva kassi mukana, eikä enää ala laittaa tavaroitani muovipussiin. :)

Seuraava päivitys toivottavasti Australiasta tai sitten matkan jälkeen! Hyvää kiinalaista uutta vuotta (täällä toivotetaan, kuten me joulua)! :)

Toimintaviikonloppu

Taitaa tulla pitkä postaus, joten laitan kaikki kuvat space-tilaan.
Koska olimme lauantaina menossa Dinner & Dance –tapahtumaan, alkoi perjantaipäivä luonnollisesti (?) shoppailulla, koska piti löytää jokin sopiva yläosa hameeseen. Monikäyttöinen musta paita löytyikin helposti. Perjantai on sopiva siivouspäivä ja täällä on oikeasti pyyhittävä lattia viikoittain, koska pölyä kertyy enemmän kuin Suomessa. Suomessa kun ei ole tarpeen siivota viikoittain, eihän? Illalla lähdin sitten suurehkon vaihtariporukan kanssa illalliselle Chinatowniin. Koska kiinalainen uusi vuosi on viikon päästä, oli kaupunginosa täynnä turisteja ja paikallisia kiertelemässä katuja ja kojuja. Kiinalainen uusi vuosi alkaa vaikuttaa yhä enemmän meidän joulultamme kaikkine koristeineen ja toivotuksineen. Virallisesti lomaa on kaksi päivää (maanantai ja tiistai), mutta käytännössä tapahtuman juhlinta alkaa noin kuukautta ennen ja kestänee vielä noin kuukauden varsinaisten lomapäivien jälkeen.

Hieman epäloogisesti suuntasimme illalliselle intialaiseen ravintolaan, vaikka olimmekin Chinatownissa. Valinta osoittautui kuitenkin vallan hyväksi, sillä ruoka oli erinomaista. Mukana oli noin viisi ruotsalaista, viisi saksalaista, kolme ranskalaista ja yksi tanskalainen. Söin kasvisruokaa, jossa oli sipulia ja okraa valkosipuli-naan-leivän kanssa. Muut lähtivät jatkamaan johonkin baariin, mutta lauantain aikaisen herätyksen vuoksi minun piti lähteä jo nukkumaan.

Lauantaiaamuna lähdin taas Bishan-kaupunginosaan katsomaan partiolaisten tapahtumia. Tyttöpartiolaisilla jokin lyhyehkö seremonia oli alkanut ajallaan noin yhdeksältä, kun saavuin paikalle 9.20. Matka bussilla ja metrolla kesti tunnin verran , vaikka välimatkaa oli noin 15 km. Tapasin järjestön koulutuksesta vastaavia sekä muita johtajia. Kuulin jonkin verran Singaporen tyttöpartiotoiminnasta, mutta koulutusvastaavat olivat kiireisiä ollessaan vastuussa päivän tapahtumista. Partiotalon pihalla viitisentoista iältään ehkä 13-vuotiasta tyttöä harjoitteli partiotaitoja: nuotion ja hätäsuojan tekemistä. Näiden keskeisten partiotaitojen harjoitteleminen oli ohjeistettu todella tarkkaan, ja kaikki tehtiin täsmälleen opitulla tavalla. Kun minulta kysyttiin Suomessa opeteltavia taitoja, yritin vastata, että toki teemme samoja asioita, mutta meillä ei ole tarkkoja ohjeita kaikkeen, vaan tilanteen mukaan soveltaminen on tarpeellista.

Taidan mennä maaliskuun puolivälin tienoilla tyttöpartiolaisten jollekin kurssille päiväksi kertomaan Suomesta ja opettamaan joitain leikkejä tms. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, mutta valitettavasti en kunnolla päässyt juttelemaan heidän koulutusvastaaviensa kanssa. Puolenpäivän tienoilla päätin vaihtaa järjestöä, mutta kävin välillä ostamassa akku-patterit kameraani. Löysin ostoskeskuksesta Sonyn liikkeen, jonka myyjä ihmetteli suunnattomasti, miksi haluan ostaa Sony-pattereita Canon-merkkiseen kameraani.

Poikapartiolaisilla alkoi iltapäivällä kurssi, jonka oli tarkoitus kestää iltaan saakka. Saamani vastaanotto vaikutti siltä, että neljästä nappulasta oli todellakin hyötyä. Täälläkin koulutusvastaavat olivat niin kiireisiä alkavan koulutuksen kanssa, etten pystynyt heidän kanssaan keskustelemaan. Koska tapahtuma alkoi yli puoli tuntia myöhässä, ehdin jutella kanadalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat opettajina kansainvälisessä koulussa. Selailemani ohjelman perusteella koulutus muistutti tervetuloa partioon –kurssia, joka luonnollisesti alkoi partiohistorialla.

Ainoa uusi asia oli boys prigade –toiminnasta kertominen ja sen vertaaminen partioon. Tyttöpartiolaisten Hasna kysyi tiistaina Suomen prigade-toiminnasta, josta minulle ei tietenkään ollut mitään käsitystä, kun meillä ei sellaista taida olla. Prigade-toiminta siis perustettiin myös Englannissa ennen partiota ja B-P kutsuttiin katsomaan heidän paraatiaan. B-P oli kuitenkin sitä mieltä, ettei nuorten ja lasten ole soveliasta kantaa aseita. Kai tämäkin oli yksi innoittaja partioliikkeen perustamiselle. Lähdin piakkoin tapahtuman alettua, koska täytyi lähteä valmistautumaan iltaa varten ja poikapartiolaisten organisaatiosta kerrottaisiin vasta koulutuksen loppuvaiheessa.

En usko kauheasti saavani mitään uutta ja ihmeellistä valaistusta ajatellen koulutusvaliokunnan pestiäni Suomessa. Nämä järjestöt vaikuttivat enemmänkin meidän suurimmilta piireiltämme, koska jäsenmäärä oli suunnilleen sama ja koska koulutuksesta järjestötasolla vastaavat olivat järjestämässä myös kaikkea koulutusta. Muutoin täällä toimintaan tutustuminen ja siihen jollain tasolla osallistuminen vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta. Suomen partiopaita osoittautui kuitenkin turhan kuumaksi tässä ilmastossa ja valitettavasti huivimme ei millään tavalla paljasta meidän tyttöjen olevan WAGGGS:n jäseniä.

Dinner & dance tapahtuma alkoi seitsemältä illalla kampuksella olevassa Kent Ridge Guild House:ssa. Saavuimme paikalle ajoissa kampuksen sisäisellä bussilla. Paikka oli hieno ja kattaus lupaava, mutta ihmiset vain puuttuivat. Varsinaisesti tapahtuma alkoi 19.50, vaikka lipussa alkamisaika oli 19.00. Meille aikaisin tulleille näytettiin valokuvia Friendship-viikon tapahtumista (elokuva-ilta, tanssia, naamiaiset…). Kun illallinen vihdoin alkoi, oli se loistava. Kaikki kahdeksan ruokalajia olivat erinomaisia ja järjestetyt esitykset hyviä. Pöytäseuramme oli hieman tylsähköä, koska he saapuivat noin 1,5 tuntia myöhässä ja eivät jutelleet kanssamme lainkaan. Minun, Girtelin ja Girtelin kämppiksen lisäksi muita selvästi vaihtarin näköisiä en huomannut.

Kuulin, että Singaporen tavoitteena on kasvattaa asukasmääräänsä nykyisestä alle viidestä miljoonasta yli kuuteen miljoonaan. No, en ensinnäkään ymmärrä, mihin yli miljoona ”ylimääräistä” ihmistä aiotaan mahduttaa. Tänne toivotaan maahanmuuttajien lisäksi lisää lapsia. Siksi kai baareissakin on keskiviikkoisin ladies night (ilmaista viinaa naisille, jolloin paikalle tulee myös miehiä). Kanotointi-reissulta saimme almanakan, jonka alussa oli noin 20 sivua deittivinkkejä. Ja Dinner & Dance –tapahtumassa yritettiin muodostaa pareja jakamalle jokaiselle lappu. Minun lapussani oli Nala Leijonakuninkaasta, joten olisi löydettävä Simba. Kun paria täytyi lähteä etsimään, tuotiin pöytään juuri yksi uusi ruokalaji, joten etsintä jäi vähän toissijaiseksi. :) Simba oli kuitenkin aktiivinen ja löysi minut. Hän osoittautui vietnamilaiseksi pojaksi, joka on opiskellut Ruotsissa ja käynyt samalla myös Suomessa. Suomalaiset naiset ovat kuulemma ihastuttavia...

Loistava ohjelma ja ruoka loppuivat noin puoli yhdeltätoista, jonka jälkeen lähdettiin piakkoin nukkumaan. Mukava ilta! Sen seurauksena taisin kuitenkin saada pienen nuhan, koska salissa oli tolkuttoman kylmä. Jalka on parantunut jo niin hyvin, ettei pienikorkoisilla kengillä kävely sattunut lainkaan nilkkaan tai murtuneeseen luuhun. Sen sijaan ilman sukkahousuja kengät hiersivät tehokkaasti kantapäätä.

Ja taas aikainen herätys: sunnuntaina lähdin paikallisten Environmental Management –opiskelijoiden kanssa Pulau Ubin –saarelle. Juuri samalle saarelle, jossa olin viikko sittenkin. Sovimme tapaavamme yhdellä metroasemalle jo 7.30, eikä kuudelta herääminen ja aamupalatta matkaan lähteminen auttanut ja olin hieman myöhässä. Nämä opiskelijat eivät taida olla ”tavallisia” singaporelaisia, sillä emme juuri odotelleet ketään missään vaiheessa ja ainakin osa heistä taitaa tykätä ympäristöstä muutoinkin kuin mahdollisen ammatin / työn toivossa. Suunnattoman ihastuttavaa oli myös se, että porukka oli varsin sekalainen. Mukana oli nuorten opiskelijoiden lisäksi kaksi äitiä, joista toisella oli kaksi lasta mukana.

Vuokrasimme saarella pyörät: minun mummomallisen pyörän vuokra oli 2,5 e koko päivältä. Osa pyöristä oli vaihteellisia. Ei saisi nauraa, mutta ei voi mitään: yksi singaporelaisista pojista kysyi ennen matkaan lähtöä, että käytetäänkö ylämäessä isoa vai pientä vaihdetta. :) Täällä ei paljon pyöräillä, koska julkinen liikenne on loistavaa ja pyöräily olisi aika hiostava tapa kulkea vaikka työ- tai koulumatka. Kertoessani pyöräilleeni syksyllä 15 km päivässä, aiheutti se tietysti ihmettelyä, mutta talvipyöräilyä ei ilmeisesti osattu mieltää (koska siitä ei seurannut ihmetteleviä kommentteja).

Pyörällä saaren ehtii aika lailla nähdä päivässä. Normaali liikunta ulkona on kuitenkin todella väsyttävää; se on varmasti tämä ilmasto, eihän sillä kunnon kanssa voi olla mitään tekemistä. Porukkamme koko oli noin 15 henkilöä, joista yksi oli käynyt Suomessa, yhden poikakaveri oli Belgiasta ja yksi oli käynyt Saksassa (saattoi olla myös muita Euroopassa reissanneita). Täällä ylipäätänsä ihmeellistä on se, että ihmiset vaikuttavat tietävän Suomen sijainnin ja olemassaolon. Olin valmistautunut kertomaan, että Suomi on maa Pohjois-Euroopassa Venäjän vieressä, mutta yllättävän moni on reissannut joko Keski-Euroopassa tai Skandinaviassa. Minun täytyy puolestani myöntää, etten tiennyt Singaporesta (enkä oikeastaan Kaakkois-Aasiastakaan) mitään. Kun Antti alkoi puhua Singaporesta, täytyi minun katsoa kartalta maan sijainti; ei mitään käsitystä tällaisesta länsimaisesta kaupunkivaltiosta Malesian niemimaan eteläkärjessä.

Intialainen nainen, jolla on siis lapsia, oli kovin kiinnostunut Skandinaviasta ja Suomesta. Hän kyseli meidän ympäristömme tilasta ja oli katsonut jonkun dokumentin saamelaisista. Suomessa käynti ei kuitenkaan onnistune lasten ja työn takia. Niiltä, jotka ovat käyneet Suomessa, kysyn usein vuodenaikaa. Heillä ei kuitenkaan oli käsitystä, että mitä eroa on kesällä tai talvella (eivät siis osaa sanoa, ovatko olleet Suomessa kesällä vai talvella). Ihan ymmärrettävää, koska täällä vuodenaikojen sijasta puhutaan monsuuneista. Sen vuoksi kuukauden kysyminen on huomattavasti viisaampaa.

Saaren kiertely oli todella mukavaa. Lounaalle pysähdyimme yhteen seafood-ravintoloista, jossa tilasimme yhteisesti erilaisia ruokalajeja. Ruokalistalla oli sammakonkoipia, joita tietääkseni ei kuitenkaan ollut missään näistä ruuistamme. Ruoka oli taas todella hyvää. Äitin ruisleipä-salmiakki-lähetyksestä, jonka Maria toi mukanaan tänne, oli jäljellä vielä yksi salmiakki-pussi. He saivat siis maistaa meidän suurta herkkuamme, mutta eivät irvistelleet kovinkaan paljon. :) Suurin osa porukasta lähti lounaan jälkeen takaisin kotiin, mutta viisi meistä jäi vielä jatkamaan pyöräilyä. Emme päässeet katsomaan saaren itäpäässä olevaa mangrove-metsää, koska sinne meno olisi ilmeisesti pitänyt varata etukäteen.

Päivän päätteeksi istuimme vielä hetken saaren ravintolassa. Kertoilin Suomesta ja näytin mukana tuomiani kuvia. Minulta tiedusteltiin Suomen menestystä olympialaisissa, mutta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, milloin viimeksi suomalainen on voittanut olympiakultaa kesäolympialaisissa. Singaporeen on tullut kultainen olympiamitali viimeksi 70-luvulla, joten olemme me sen jälkeen niitä varmasti useamman saaneet. Sitten toisesta maailmansodasta kysyttiin, että taistelimmeko Saksaa vastaan. Päinvastoin; kerroin lyhyesti talvi- ja jatkosodistamme. Ensimmäisestä maailmasodasta kysyttäessä kerroin itsenäistymisestä, sisällissodasta sekä sen jälkeen onnistuneesta sulauttamisesta sodassa toisiaan vastaan taistelleet kansalaiset samaan maahan.

Suomessa käynyt poika oli käynyt täällä Singaporessa saunassa. Hän epäili saunan vaikuttavan negatiivisesti suomalaisten miesten lisääntymiskykyyn, eikä ollut uskoa kertoessani tutkimuksesta, jonka mukaan paljon huonompi tilanne on esim. tanskalasilla miehillä. Yhteenvetona siis: täytyy tietää yllättäviäkin asioita kotimaasta! Loppuun vielä huomio hyvinvointiyhteiskunnastamme. Täällä on sekä paikallisten että vaihtarien kanssa ollut puhetta koulutuksen maksullisuudesta. Meidän ilmainen koulutuksemme, joka on avointa myös ulkomaalaisille (tosin yleensä suomeksi), on aika harvinaista. Ja sen lisäksi opintotuki, jonka turvin voi niukasti elää opiskeluajan. No, ymmärrettävästi palkkojen veroprosentti ja arvonlisävero (sekä kaikki muut mahdolliset verot) ovat sitten aika korkeita. Mutta minusta on oikeasti hyvä, että kaikilla vanhempien tuloihin katsomatta on mahdollisuus itsenäisesti opiskella.

Partiota

Päätin käyttää keskellä viikkoa olevan vapaapäiväni tutustumiseen paikallisten partiojärjestöjen taloihin. Olin laittanut molempiin järjestöihin sähköpostia jo aiemmin ja tytöt kutsuivat minut muutamaan tapahtumaan. Singaporessa tyttö- ja poikajärjestöt ovat erillään, mutta molempien päämajat ovat Bishan-kaupunginosassa noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Kuvassa tyttöjärjestön: Girl Guides Singapore (GSS) päämaja.



Hieman epäilytti vain mennä käymään ilman mitään sovittua aikaa, mutta koulutuksesta vastaava Hasna jaksoi hyvin selittää Singaporen systeemiä. Täällä koulussa on pakko valita jokin harrastus, joista yhtenä voi olla partio. Vaihtoehtoja on lukuisia: urheilua, taidetta ja partion tapaista järjestötoimintaa. Koska suuri osa lasten ja nuorten partiosta tapahtuu koulussa, ovat koulutettavat johtajat pääasiassa opettajia. Ikäkaudet menevät koululuokkien mukaan ja ohjelma jatkuu aina 25-vuotiaaksi saakka. Viimeisessä vaiheessa ollaan yuong adults, jolloin voi toimia myös unit helperinä (eli auttaa käsittääkseni näitä nuorempien ryhmien vetäjiä).

Korkein järjestön koulutus on sellainen, jonka päätteeksi jossain tilaisuudessa Singaporen presidentti luovuttaa merkin suoritetusta koulutuksesta (en muista sanoja ja termejä!). Tosin täällä training sana pitänee sisällään miltei kaiken partiossa opittavan halonhakkuusta johtajakoulutukseen. Tyttöjärjestön jäsenmäärä on noin 10 000. Heillä on lauantaina heti aamusta alkaen jokin toimintapäivä, jonne minut jo kutsuttiinkin sähköpostilla. GSS täyttää tänä vuonna 90 vuotta, mutta Australia-reissun vuoksi jää väliin jäsenistölle tarkoitetut juhlallisuudet. Maaliskuun lopussa on hyvätekeväisyysillallinen, jonne sitten ajattelin osallistua.

Kuvassa poikajärjestön: The Singapore Scout Association päämaja. Menin sinne noin kahdelta iltapäivällä, jolloin siellä oli yli 20 pikkupoikaa lähinnä viettämässä aikaa.



Täällä koulutuksesta vastaava Samir oli huomattavasti kiireisempi, mutta ehti silti kutsua lauantaina katsomaan heidän toimintaansa, joka alkaa iltapäivällä noin kahdelta. Heillä on ilmeisesti kolme kurssia, joita järjestetään muutaman kerran vuodessa: Unit Leader Training Johdanto-, perus- ja jatkokurssit. Saadakseen nappulat täytyy näiden lisäksi vielä tehdä joitain projekteja tms. Hieman yksinkertaisempaa verrattuna meidän Suomen Partiolaisten (SP) noin 20 erilaiseen kurssiin. :)

Poikajärjestön jäsenmäärä on myös noin 10 000, joten täällä on paljon vähemmän partiolaisia kuin väestöllisesti samankokoisessa Suomessa. Toisaalta elämä Suomessa on Helsingissäkin hieman metsäisempää kuin täällä ja luonnon ollessa keskeinen osa partiotoimintaa ei se taida kiinnostaa niin monta singaporelaista lasta tai heidän vanhempiaan.

Vierailujen päätteeksi kävin syömässä loistavaa muslimi-ruokaa, joka sisälsi oman valinnan mukaan erilaisia friteerattuja "palloja", paljon riisiä, kaksi hyvää kastiketta (toinen tulinen curry ja toinen makeahko) sekä tuoretta sipulia ja kurkkua. Tämän jälkeen kävin paikallisessa kirjastossa katsomassa Australia-matkaoppaita. Kirjasto oli todella siisti, uusi ja tilava sekä matkaopas-valikoima oli valtava. En kuitenkaan saanut lainata mitään, koska student passin pitäisi olla voimassa yli puoli vuotta.

Loppuun vielä hieman pohdintaa tästä maasta. Tämä olisi isän ihannepaikka siinä mielessä, että ihmiset eivät halua sanoa ei. :) Olin ostamassa lippuja lauantaille dinner & dance -tapahtumaan: Kun menin kysymään lipuista, myyjä (nuori opiskelijapoika) kertoi ystävällisesti tapahtumasta ym. Onneksi hoksasin kysyä, että liputko ovat loppuneet. Hän ilahtui suunnattomasti, kun ymmärsin sen itse, eikä hänen tarvinnut sanoa ei. (Saatiin kuitenkin ne liput, koska toisella myyjällä oli niitä jäljellä) Toinen vastaava tapaus oli Marian majoituksen kanssa, kun hän kysyi kahdesti sähköpostilla täältä minun asuntolasta majapaikkaa. Minäkin kävin kaksi kertaa kysymässä asiasta, ja toisella kerralla vasta kehdattiin sanoa, että asuntola on täynnä. He eivät varmasti tee sitä tahallaan ja ovat yleensä todella ystävällisiä, mutta se on ihan hyvä tiedostaa, varsinkin kun Suomessa kovin helposti sanotaan ei.

Ja ihan loppuun vessajuttuja, jotka voi sopivasti jäättää lukematta, jos ei kiinnosta. :) Täällä on monessa paikassa (esim. metroasemat, hawker center (ruokakeskukset) ja ostoskeskukset) todella siistejä yleisiä vessoja. Länsimaiseen systeemiin tottuneena ihmettelen suunnattomasti naisia, jotka mieluiten valitsevat loossin, jossa on vain reikä lattiassa (en puhu vain yhdestä tai kahdesta tapauksesta). Sitten pari kertaa istuimen rengas on ollut märkä vesisäiliön puolelta; kuinkahan jotkut sitä oikein käyttävät! No muiden tavat eivät yleensä liiemmin minua haittaa, mutta vessoissa ei juuri koskaan ole käsipaperia saatika niitä pyyherullia (kuivaajia on yleensä). Eivätkä kaikki edes pese käsiään. Olenkin siis alkanut kuljettaa omaa pientä pyyhettä mukana.

Pulau ubin

Lauantaina aikaisin aamulla lähettiin Singapore koilliosassa olevalle Pulau Ubin -saarelle. Mukana oli minun ja Girtelin lisäksi australialainen Caitlin (jonka poikakaverin vanhemmat ovat suomalaisia), kaksi Iowassa opiskelevaa amerikkalaista tyttöä, kanadalainen tyttö ja Seche (alunperin kamerunista, mutta opiskelee Amerikassa). Meidän vaihtareiden lisäksi mukana oli kuusi paikallista sekä paikalliset oppaat.

Linnuntietä saarelle on NUS:n kampukselta matkaa noin 25 km. Matkustimme ensin bussilla noin 15 minuuttia metroasemalle, metrolla 30-40 minuuttia Singapore-saaren toiseen päähän ja sieltä vielä bussilla 15-20 minuuttia meren rantaan, jonka jälkeen veneellä 10 minuuttia Pulau Ubinille. Lisäksi aamiaiseen vierähti yli puoli tuntia hawker's centerissä, joten yhden suunnan matkaan meni 1,5-2 tuntia.

Pulau Ubin oli ihanan aito ja alkuperäinen Singapore-saareen ja Sentosaan verrattuna. Saarella oli paljon metsää, noin 100 asukasta ja turisteja liikkumassa yleensä polkupyörillä. Turistien (tähän lasketaan myös paikalliset) määrä ei ollut lainkaan häiritsevä, eikä saarella ole kävijöitä vuosittain kuin 300 000. Helposti voisi suurkaupungin vieressä olevalla rauhallisella saarella olla huomattavasti enemmän kävijöitä, mutta singaporelaisia ei metsä tai rauhallisuus taida juuri kiinnostaa. Näin ainakin yhden paikallisen kanssa juteltiin.

Päivän aikana käveltiin aika paljon. Ensin kiivettiin noin 70 m korkea nyppylän päälle, josta näkyi hienosti maisemia. Tässä ollaan kiipeämässä sinne polkua pitkin (muutoin karttaan merkityt tiet olivat asvaltoituja).



Ja tässä näkymä Singaporeen päin. Mukava lähiö näkyy kaukana: valkoisia kerrostaloja vieri vieressä. Ylhäältä näkyi myös Malesia, joka on noin 3 km päässä.



Muita kuvia en osannut oikein valita, laitan niitä sitten space-tilaan. Käveltyä tuli päivän aikana noin 4 km. Oli yli kuukauden tauon jälkeen taas ihana päästä kävelemään, eikä jalkakaan siitä juuri valitellut. Tällaisessa ilmastossa väsyy helposti, koska oikeastaan koko porukka oli todella väsynyt reissun jälkeen. Mukava reissu, ja ihanan aito saari!

Sunnuntaina kävin sitten kävelemässä asuntolan ympäristössä ja löysin suhteellisen läheltä Kent Ridge Park:n, jossa kylttien mukaan olisi joitain lenkkipolkuja. Lisäksi kävin Haw Par Villassa, joka on "puisto" täynnä kiinalaisen mytologian hahmoja. Laitan pari kuvaa space-tilaan.

Maanantai-iltana oli jätehuolto-kurssia, jossa aiheena oli kompostointi. Luennoitsija käsittelee aiheita todella perusteellisesti ja hyvin, mutta paikoin ajatusmaailma on hieman oudohko (kierrätysmateriaalituotteet ovat likaisia). Eilisellä luennolla selvisi, että meidän opiskelijoiden taustat ovat todella vaihtelevia. Kurssilla on esimerkiksi konetekniikan opiskelija, jolle eri bakteerityypit ym. voivat olla hieman outoa asiaa. Suomessa luennoitsija ei varmasti koskaan kysyisi opiskelijalta edes leikillään, että mitä teet tällä kurssilla. Tämä konetekniikan opiskelija selitti kuitenkin ihan asiallisesti, että heidän kuuluu käydä tämä kurssi, jos suuntautuu johonkin tiettyyn aiheeseen. Toinen Suomesta poikkeava asia on se, että opiskelijat saattavat helposti vastata aivan väärin luennoitsijan esittämiin kysymyksiin. Kahdesta ilmiselvästä vaihtoehdosta voidaan sanoa ääneen väärä vastaus, eikä se ketään tunnu haittaavaan.

Luennoitsija kertoi hieman omasta tutkimuksestaan ja artikkelista, joka oli ilmestynyt Nature-lehdessä. Yhtenä kirjoittajana oli Ritalahti, R-L. Kun luennon jälkeen kysyin, että onko Ritalahti suomalainen, jouduin noin neljä kertaa toistamaan kysymyksen. Arvasin sen, koska lausuin tietysti nimen "oikein", ja hänen on tavattoman vaikea ymmärtää minun ääntämistäni. Kun hän lopulta ymmärsi kysymyksen, ilahtui hän tavattomasti siitä, että oli niinkin tarkkaavaisesti seurannut luentoa. Ja alkoi sitten kertoa Amerikassa asuvasta Ritalahdesta, jonka isä on suomalainen ja äiti amerikkalainen.

Singapore sling ja Thaipusam

Tällä kertaa paljon kuvia ja lisää space-tilassani.

Keskiviikkoiltaisin minulla on Water treatment process –kurssin luennot. Se on ehkä kaikista haastavin kurssi näistä neljästä. Luennoilla on ilo olla, kun luennoitsija on todella hyvä ja tehokas. Hän käy läpi paljon esimerkkejä, selittää asiaa juuri sopivan kauan ja vielä lopettaa yleensä etuajassa. Näiden luentojen jälkeen suuntasimme sitten Girtelin kanssa Raffles Hotellille Singapore Slingeille.

Hotelli on Singapore kallein (tai ainakin melkein) ja koko korttelin täyttävä rakennuskompleksi oli aika loistokas. Asukkaiden tilojen lisäksi siellä on turisteillekin avoimia ravintoloita, baareja, kauppoja sekä museo. Käytävillä näkyi lähinnä länsimaisen näköisiä ihmisiä, joten miltei tunsin kuuluvani joukkoon. :) Meidät hotellille vienyt taksikuski kertoi hotellin olleen aiemmin meren rannalla. Nyt merelle on matkaa ainakin 500m, joten Singapore laajentaa aluettaan näin varsin rauhanomaisesti. Täyttömaan alkuperästä minulla ei ole kuitenkaan käsitystä.

Hieman hotellissa kierreltyämme löysimme mukavan baarin / ravintolan sisäpihalta. Singapore sling –drinkki oli hyvää, vaikka Lonely planet oli väittänyt sen maistuvan lääkkeeltä. Halpoihin hintoihin jo tottuneena 20 S$ (10e) yhdestä drinkistä ehkä Singaporen kalleimmassa paikassa tuntui paljolta.



Raffles hotellilta lähdimme kävelemään joen rantaan päin. Alla varsin onnistunut kuvat Singaporen pilvenpiirtäjistä yövalaistuksessa. Käveleskelimme vielä hieman Clarke Quay baari- ja pubikompleksissa. Iso katettu alue täynnä baareja ja pubeja ja vielä suhteellisen paljon ihmisiä.



Torstaina helmikuun 1. päivä oli hindujen Thaipusam-festivaali. Menin katsomaan sitä heti puoliltapäivin sen alettua iltapäivällä olevien luentojen vuoksi. Käsittääkseni festivaalin ideana on voittaa kärsimykset kantamalla itseen neuloin ym. kiinnitettyä hökötystä noin kolmen kilometrin matka. Menin lähtötemppelin ovensuun viereen ottamaan valokuvia ja ihmettelemään. Tällä kertaa Little India –kaupunginosassa oli huomattavan paljon turisteja. Lähtötemppelissä näitä ihmisiä ilmeisesti valmisteltiin matkaan ja aina muutaman minuutin välein joku tuli ulos kantaen suurta koristetta ympärillään joukko normaalisti pukeutuneita hinduja.



Vaikka olen nähnyt valokuvissa suunnilleen vastaavaa, oli livenä ihon läpi pistellyt piikit, koukut ja tangot paljon pahempia. Varsinkin alla olevan miehen ihon läpi pistetyt paksut tangot näyttävät todella kamalilta! Alkuvaiheessa ei vielä näkynyt verta, mutta myöhemmin pistokohdissa oli sitä kuulemma näkynyt.