Partiota

Päätin käyttää keskellä viikkoa olevan vapaapäiväni tutustumiseen paikallisten partiojärjestöjen taloihin. Olin laittanut molempiin järjestöihin sähköpostia jo aiemmin ja tytöt kutsuivat minut muutamaan tapahtumaan. Singaporessa tyttö- ja poikajärjestöt ovat erillään, mutta molempien päämajat ovat Bishan-kaupunginosassa noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Kuvassa tyttöjärjestön: Girl Guides Singapore (GSS) päämaja.



Hieman epäilytti vain mennä käymään ilman mitään sovittua aikaa, mutta koulutuksesta vastaava Hasna jaksoi hyvin selittää Singaporen systeemiä. Täällä koulussa on pakko valita jokin harrastus, joista yhtenä voi olla partio. Vaihtoehtoja on lukuisia: urheilua, taidetta ja partion tapaista järjestötoimintaa. Koska suuri osa lasten ja nuorten partiosta tapahtuu koulussa, ovat koulutettavat johtajat pääasiassa opettajia. Ikäkaudet menevät koululuokkien mukaan ja ohjelma jatkuu aina 25-vuotiaaksi saakka. Viimeisessä vaiheessa ollaan yuong adults, jolloin voi toimia myös unit helperinä (eli auttaa käsittääkseni näitä nuorempien ryhmien vetäjiä).

Korkein järjestön koulutus on sellainen, jonka päätteeksi jossain tilaisuudessa Singaporen presidentti luovuttaa merkin suoritetusta koulutuksesta (en muista sanoja ja termejä!). Tosin täällä training sana pitänee sisällään miltei kaiken partiossa opittavan halonhakkuusta johtajakoulutukseen. Tyttöjärjestön jäsenmäärä on noin 10 000. Heillä on lauantaina heti aamusta alkaen jokin toimintapäivä, jonne minut jo kutsuttiinkin sähköpostilla. GSS täyttää tänä vuonna 90 vuotta, mutta Australia-reissun vuoksi jää väliin jäsenistölle tarkoitetut juhlallisuudet. Maaliskuun lopussa on hyvätekeväisyysillallinen, jonne sitten ajattelin osallistua.

Kuvassa poikajärjestön: The Singapore Scout Association päämaja. Menin sinne noin kahdelta iltapäivällä, jolloin siellä oli yli 20 pikkupoikaa lähinnä viettämässä aikaa.



Täällä koulutuksesta vastaava Samir oli huomattavasti kiireisempi, mutta ehti silti kutsua lauantaina katsomaan heidän toimintaansa, joka alkaa iltapäivällä noin kahdelta. Heillä on ilmeisesti kolme kurssia, joita järjestetään muutaman kerran vuodessa: Unit Leader Training Johdanto-, perus- ja jatkokurssit. Saadakseen nappulat täytyy näiden lisäksi vielä tehdä joitain projekteja tms. Hieman yksinkertaisempaa verrattuna meidän Suomen Partiolaisten (SP) noin 20 erilaiseen kurssiin. :)

Poikajärjestön jäsenmäärä on myös noin 10 000, joten täällä on paljon vähemmän partiolaisia kuin väestöllisesti samankokoisessa Suomessa. Toisaalta elämä Suomessa on Helsingissäkin hieman metsäisempää kuin täällä ja luonnon ollessa keskeinen osa partiotoimintaa ei se taida kiinnostaa niin monta singaporelaista lasta tai heidän vanhempiaan.

Vierailujen päätteeksi kävin syömässä loistavaa muslimi-ruokaa, joka sisälsi oman valinnan mukaan erilaisia friteerattuja "palloja", paljon riisiä, kaksi hyvää kastiketta (toinen tulinen curry ja toinen makeahko) sekä tuoretta sipulia ja kurkkua. Tämän jälkeen kävin paikallisessa kirjastossa katsomassa Australia-matkaoppaita. Kirjasto oli todella siisti, uusi ja tilava sekä matkaopas-valikoima oli valtava. En kuitenkaan saanut lainata mitään, koska student passin pitäisi olla voimassa yli puoli vuotta.

Loppuun vielä hieman pohdintaa tästä maasta. Tämä olisi isän ihannepaikka siinä mielessä, että ihmiset eivät halua sanoa ei. :) Olin ostamassa lippuja lauantaille dinner & dance -tapahtumaan: Kun menin kysymään lipuista, myyjä (nuori opiskelijapoika) kertoi ystävällisesti tapahtumasta ym. Onneksi hoksasin kysyä, että liputko ovat loppuneet. Hän ilahtui suunnattomasti, kun ymmärsin sen itse, eikä hänen tarvinnut sanoa ei. (Saatiin kuitenkin ne liput, koska toisella myyjällä oli niitä jäljellä) Toinen vastaava tapaus oli Marian majoituksen kanssa, kun hän kysyi kahdesti sähköpostilla täältä minun asuntolasta majapaikkaa. Minäkin kävin kaksi kertaa kysymässä asiasta, ja toisella kerralla vasta kehdattiin sanoa, että asuntola on täynnä. He eivät varmasti tee sitä tahallaan ja ovat yleensä todella ystävällisiä, mutta se on ihan hyvä tiedostaa, varsinkin kun Suomessa kovin helposti sanotaan ei.

Ja ihan loppuun vessajuttuja, jotka voi sopivasti jäättää lukematta, jos ei kiinnosta. :) Täällä on monessa paikassa (esim. metroasemat, hawker center (ruokakeskukset) ja ostoskeskukset) todella siistejä yleisiä vessoja. Länsimaiseen systeemiin tottuneena ihmettelen suunnattomasti naisia, jotka mieluiten valitsevat loossin, jossa on vain reikä lattiassa (en puhu vain yhdestä tai kahdesta tapauksesta). Sitten pari kertaa istuimen rengas on ollut märkä vesisäiliön puolelta; kuinkahan jotkut sitä oikein käyttävät! No muiden tavat eivät yleensä liiemmin minua haittaa, mutta vessoissa ei juuri koskaan ole käsipaperia saatika niitä pyyherullia (kuivaajia on yleensä). Eivätkä kaikki edes pese käsiään. Olenkin siis alkanut kuljettaa omaa pientä pyyhettä mukana.