Toimintaviikonloppu

Taitaa tulla pitkä postaus, joten laitan kaikki kuvat space-tilaan.
Koska olimme lauantaina menossa Dinner & Dance –tapahtumaan, alkoi perjantaipäivä luonnollisesti (?) shoppailulla, koska piti löytää jokin sopiva yläosa hameeseen. Monikäyttöinen musta paita löytyikin helposti. Perjantai on sopiva siivouspäivä ja täällä on oikeasti pyyhittävä lattia viikoittain, koska pölyä kertyy enemmän kuin Suomessa. Suomessa kun ei ole tarpeen siivota viikoittain, eihän? Illalla lähdin sitten suurehkon vaihtariporukan kanssa illalliselle Chinatowniin. Koska kiinalainen uusi vuosi on viikon päästä, oli kaupunginosa täynnä turisteja ja paikallisia kiertelemässä katuja ja kojuja. Kiinalainen uusi vuosi alkaa vaikuttaa yhä enemmän meidän joulultamme kaikkine koristeineen ja toivotuksineen. Virallisesti lomaa on kaksi päivää (maanantai ja tiistai), mutta käytännössä tapahtuman juhlinta alkaa noin kuukautta ennen ja kestänee vielä noin kuukauden varsinaisten lomapäivien jälkeen.

Hieman epäloogisesti suuntasimme illalliselle intialaiseen ravintolaan, vaikka olimmekin Chinatownissa. Valinta osoittautui kuitenkin vallan hyväksi, sillä ruoka oli erinomaista. Mukana oli noin viisi ruotsalaista, viisi saksalaista, kolme ranskalaista ja yksi tanskalainen. Söin kasvisruokaa, jossa oli sipulia ja okraa valkosipuli-naan-leivän kanssa. Muut lähtivät jatkamaan johonkin baariin, mutta lauantain aikaisen herätyksen vuoksi minun piti lähteä jo nukkumaan.

Lauantaiaamuna lähdin taas Bishan-kaupunginosaan katsomaan partiolaisten tapahtumia. Tyttöpartiolaisilla jokin lyhyehkö seremonia oli alkanut ajallaan noin yhdeksältä, kun saavuin paikalle 9.20. Matka bussilla ja metrolla kesti tunnin verran , vaikka välimatkaa oli noin 15 km. Tapasin järjestön koulutuksesta vastaavia sekä muita johtajia. Kuulin jonkin verran Singaporen tyttöpartiotoiminnasta, mutta koulutusvastaavat olivat kiireisiä ollessaan vastuussa päivän tapahtumista. Partiotalon pihalla viitisentoista iältään ehkä 13-vuotiasta tyttöä harjoitteli partiotaitoja: nuotion ja hätäsuojan tekemistä. Näiden keskeisten partiotaitojen harjoitteleminen oli ohjeistettu todella tarkkaan, ja kaikki tehtiin täsmälleen opitulla tavalla. Kun minulta kysyttiin Suomessa opeteltavia taitoja, yritin vastata, että toki teemme samoja asioita, mutta meillä ei ole tarkkoja ohjeita kaikkeen, vaan tilanteen mukaan soveltaminen on tarpeellista.

Taidan mennä maaliskuun puolivälin tienoilla tyttöpartiolaisten jollekin kurssille päiväksi kertomaan Suomesta ja opettamaan joitain leikkejä tms. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, mutta valitettavasti en kunnolla päässyt juttelemaan heidän koulutusvastaaviensa kanssa. Puolenpäivän tienoilla päätin vaihtaa järjestöä, mutta kävin välillä ostamassa akku-patterit kameraani. Löysin ostoskeskuksesta Sonyn liikkeen, jonka myyjä ihmetteli suunnattomasti, miksi haluan ostaa Sony-pattereita Canon-merkkiseen kameraani.

Poikapartiolaisilla alkoi iltapäivällä kurssi, jonka oli tarkoitus kestää iltaan saakka. Saamani vastaanotto vaikutti siltä, että neljästä nappulasta oli todellakin hyötyä. Täälläkin koulutusvastaavat olivat niin kiireisiä alkavan koulutuksen kanssa, etten pystynyt heidän kanssaan keskustelemaan. Koska tapahtuma alkoi yli puoli tuntia myöhässä, ehdin jutella kanadalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat opettajina kansainvälisessä koulussa. Selailemani ohjelman perusteella koulutus muistutti tervetuloa partioon –kurssia, joka luonnollisesti alkoi partiohistorialla.

Ainoa uusi asia oli boys prigade –toiminnasta kertominen ja sen vertaaminen partioon. Tyttöpartiolaisten Hasna kysyi tiistaina Suomen prigade-toiminnasta, josta minulle ei tietenkään ollut mitään käsitystä, kun meillä ei sellaista taida olla. Prigade-toiminta siis perustettiin myös Englannissa ennen partiota ja B-P kutsuttiin katsomaan heidän paraatiaan. B-P oli kuitenkin sitä mieltä, ettei nuorten ja lasten ole soveliasta kantaa aseita. Kai tämäkin oli yksi innoittaja partioliikkeen perustamiselle. Lähdin piakkoin tapahtuman alettua, koska täytyi lähteä valmistautumaan iltaa varten ja poikapartiolaisten organisaatiosta kerrottaisiin vasta koulutuksen loppuvaiheessa.

En usko kauheasti saavani mitään uutta ja ihmeellistä valaistusta ajatellen koulutusvaliokunnan pestiäni Suomessa. Nämä järjestöt vaikuttivat enemmänkin meidän suurimmilta piireiltämme, koska jäsenmäärä oli suunnilleen sama ja koska koulutuksesta järjestötasolla vastaavat olivat järjestämässä myös kaikkea koulutusta. Muutoin täällä toimintaan tutustuminen ja siihen jollain tasolla osallistuminen vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta. Suomen partiopaita osoittautui kuitenkin turhan kuumaksi tässä ilmastossa ja valitettavasti huivimme ei millään tavalla paljasta meidän tyttöjen olevan WAGGGS:n jäseniä.

Dinner & dance tapahtuma alkoi seitsemältä illalla kampuksella olevassa Kent Ridge Guild House:ssa. Saavuimme paikalle ajoissa kampuksen sisäisellä bussilla. Paikka oli hieno ja kattaus lupaava, mutta ihmiset vain puuttuivat. Varsinaisesti tapahtuma alkoi 19.50, vaikka lipussa alkamisaika oli 19.00. Meille aikaisin tulleille näytettiin valokuvia Friendship-viikon tapahtumista (elokuva-ilta, tanssia, naamiaiset…). Kun illallinen vihdoin alkoi, oli se loistava. Kaikki kahdeksan ruokalajia olivat erinomaisia ja järjestetyt esitykset hyviä. Pöytäseuramme oli hieman tylsähköä, koska he saapuivat noin 1,5 tuntia myöhässä ja eivät jutelleet kanssamme lainkaan. Minun, Girtelin ja Girtelin kämppiksen lisäksi muita selvästi vaihtarin näköisiä en huomannut.

Kuulin, että Singaporen tavoitteena on kasvattaa asukasmääräänsä nykyisestä alle viidestä miljoonasta yli kuuteen miljoonaan. No, en ensinnäkään ymmärrä, mihin yli miljoona ”ylimääräistä” ihmistä aiotaan mahduttaa. Tänne toivotaan maahanmuuttajien lisäksi lisää lapsia. Siksi kai baareissakin on keskiviikkoisin ladies night (ilmaista viinaa naisille, jolloin paikalle tulee myös miehiä). Kanotointi-reissulta saimme almanakan, jonka alussa oli noin 20 sivua deittivinkkejä. Ja Dinner & Dance –tapahtumassa yritettiin muodostaa pareja jakamalle jokaiselle lappu. Minun lapussani oli Nala Leijonakuninkaasta, joten olisi löydettävä Simba. Kun paria täytyi lähteä etsimään, tuotiin pöytään juuri yksi uusi ruokalaji, joten etsintä jäi vähän toissijaiseksi. :) Simba oli kuitenkin aktiivinen ja löysi minut. Hän osoittautui vietnamilaiseksi pojaksi, joka on opiskellut Ruotsissa ja käynyt samalla myös Suomessa. Suomalaiset naiset ovat kuulemma ihastuttavia...

Loistava ohjelma ja ruoka loppuivat noin puoli yhdeltätoista, jonka jälkeen lähdettiin piakkoin nukkumaan. Mukava ilta! Sen seurauksena taisin kuitenkin saada pienen nuhan, koska salissa oli tolkuttoman kylmä. Jalka on parantunut jo niin hyvin, ettei pienikorkoisilla kengillä kävely sattunut lainkaan nilkkaan tai murtuneeseen luuhun. Sen sijaan ilman sukkahousuja kengät hiersivät tehokkaasti kantapäätä.

Ja taas aikainen herätys: sunnuntaina lähdin paikallisten Environmental Management –opiskelijoiden kanssa Pulau Ubin –saarelle. Juuri samalle saarelle, jossa olin viikko sittenkin. Sovimme tapaavamme yhdellä metroasemalle jo 7.30, eikä kuudelta herääminen ja aamupalatta matkaan lähteminen auttanut ja olin hieman myöhässä. Nämä opiskelijat eivät taida olla ”tavallisia” singaporelaisia, sillä emme juuri odotelleet ketään missään vaiheessa ja ainakin osa heistä taitaa tykätä ympäristöstä muutoinkin kuin mahdollisen ammatin / työn toivossa. Suunnattoman ihastuttavaa oli myös se, että porukka oli varsin sekalainen. Mukana oli nuorten opiskelijoiden lisäksi kaksi äitiä, joista toisella oli kaksi lasta mukana.

Vuokrasimme saarella pyörät: minun mummomallisen pyörän vuokra oli 2,5 e koko päivältä. Osa pyöristä oli vaihteellisia. Ei saisi nauraa, mutta ei voi mitään: yksi singaporelaisista pojista kysyi ennen matkaan lähtöä, että käytetäänkö ylämäessä isoa vai pientä vaihdetta. :) Täällä ei paljon pyöräillä, koska julkinen liikenne on loistavaa ja pyöräily olisi aika hiostava tapa kulkea vaikka työ- tai koulumatka. Kertoessani pyöräilleeni syksyllä 15 km päivässä, aiheutti se tietysti ihmettelyä, mutta talvipyöräilyä ei ilmeisesti osattu mieltää (koska siitä ei seurannut ihmetteleviä kommentteja).

Pyörällä saaren ehtii aika lailla nähdä päivässä. Normaali liikunta ulkona on kuitenkin todella väsyttävää; se on varmasti tämä ilmasto, eihän sillä kunnon kanssa voi olla mitään tekemistä. Porukkamme koko oli noin 15 henkilöä, joista yksi oli käynyt Suomessa, yhden poikakaveri oli Belgiasta ja yksi oli käynyt Saksassa (saattoi olla myös muita Euroopassa reissanneita). Täällä ylipäätänsä ihmeellistä on se, että ihmiset vaikuttavat tietävän Suomen sijainnin ja olemassaolon. Olin valmistautunut kertomaan, että Suomi on maa Pohjois-Euroopassa Venäjän vieressä, mutta yllättävän moni on reissannut joko Keski-Euroopassa tai Skandinaviassa. Minun täytyy puolestani myöntää, etten tiennyt Singaporesta (enkä oikeastaan Kaakkois-Aasiastakaan) mitään. Kun Antti alkoi puhua Singaporesta, täytyi minun katsoa kartalta maan sijainti; ei mitään käsitystä tällaisesta länsimaisesta kaupunkivaltiosta Malesian niemimaan eteläkärjessä.

Intialainen nainen, jolla on siis lapsia, oli kovin kiinnostunut Skandinaviasta ja Suomesta. Hän kyseli meidän ympäristömme tilasta ja oli katsonut jonkun dokumentin saamelaisista. Suomessa käynti ei kuitenkaan onnistune lasten ja työn takia. Niiltä, jotka ovat käyneet Suomessa, kysyn usein vuodenaikaa. Heillä ei kuitenkaan oli käsitystä, että mitä eroa on kesällä tai talvella (eivät siis osaa sanoa, ovatko olleet Suomessa kesällä vai talvella). Ihan ymmärrettävää, koska täällä vuodenaikojen sijasta puhutaan monsuuneista. Sen vuoksi kuukauden kysyminen on huomattavasti viisaampaa.

Saaren kiertely oli todella mukavaa. Lounaalle pysähdyimme yhteen seafood-ravintoloista, jossa tilasimme yhteisesti erilaisia ruokalajeja. Ruokalistalla oli sammakonkoipia, joita tietääkseni ei kuitenkaan ollut missään näistä ruuistamme. Ruoka oli taas todella hyvää. Äitin ruisleipä-salmiakki-lähetyksestä, jonka Maria toi mukanaan tänne, oli jäljellä vielä yksi salmiakki-pussi. He saivat siis maistaa meidän suurta herkkuamme, mutta eivät irvistelleet kovinkaan paljon. :) Suurin osa porukasta lähti lounaan jälkeen takaisin kotiin, mutta viisi meistä jäi vielä jatkamaan pyöräilyä. Emme päässeet katsomaan saaren itäpäässä olevaa mangrove-metsää, koska sinne meno olisi ilmeisesti pitänyt varata etukäteen.

Päivän päätteeksi istuimme vielä hetken saaren ravintolassa. Kertoilin Suomesta ja näytin mukana tuomiani kuvia. Minulta tiedusteltiin Suomen menestystä olympialaisissa, mutta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, milloin viimeksi suomalainen on voittanut olympiakultaa kesäolympialaisissa. Singaporeen on tullut kultainen olympiamitali viimeksi 70-luvulla, joten olemme me sen jälkeen niitä varmasti useamman saaneet. Sitten toisesta maailmansodasta kysyttiin, että taistelimmeko Saksaa vastaan. Päinvastoin; kerroin lyhyesti talvi- ja jatkosodistamme. Ensimmäisestä maailmasodasta kysyttäessä kerroin itsenäistymisestä, sisällissodasta sekä sen jälkeen onnistuneesta sulauttamisesta sodassa toisiaan vastaan taistelleet kansalaiset samaan maahan.

Suomessa käynyt poika oli käynyt täällä Singaporessa saunassa. Hän epäili saunan vaikuttavan negatiivisesti suomalaisten miesten lisääntymiskykyyn, eikä ollut uskoa kertoessani tutkimuksesta, jonka mukaan paljon huonompi tilanne on esim. tanskalasilla miehillä. Yhteenvetona siis: täytyy tietää yllättäviäkin asioita kotimaasta! Loppuun vielä huomio hyvinvointiyhteiskunnastamme. Täällä on sekä paikallisten että vaihtarien kanssa ollut puhetta koulutuksen maksullisuudesta. Meidän ilmainen koulutuksemme, joka on avointa myös ulkomaalaisille (tosin yleensä suomeksi), on aika harvinaista. Ja sen lisäksi opintotuki, jonka turvin voi niukasti elää opiskeluajan. No, ymmärrettävästi palkkojen veroprosentti ja arvonlisävero (sekä kaikki muut mahdolliset verot) ovat sitten aika korkeita. Mutta minusta on oikeasti hyvä, että kaikilla vanhempien tuloihin katsomatta on mahdollisuus itsenäisesti opiskella.