Linnuntietä saarelle on NUS:n kampukselta matkaa noin 25 km. Matkustimme ensin bussilla noin 15 minuuttia metroasemalle, metrolla 30-40 minuuttia Singapore-saaren toiseen päähän ja sieltä vielä bussilla 15-20 minuuttia meren rantaan, jonka jälkeen veneellä 10 minuuttia Pulau Ubinille. Lisäksi aamiaiseen vierähti yli puoli tuntia hawker's centerissä, joten yhden suunnan matkaan meni 1,5-2 tuntia.
Pulau Ubin oli ihanan aito ja alkuperäinen Singapore-saareen ja Sentosaan verrattuna. Saarella oli paljon metsää, noin 100 asukasta ja turisteja liikkumassa yleensä polkupyörillä. Turistien (tähän lasketaan myös paikalliset) määrä ei ollut lainkaan häiritsevä, eikä saarella ole kävijöitä vuosittain kuin 300 000. Helposti voisi suurkaupungin vieressä olevalla rauhallisella saarella olla huomattavasti enemmän kävijöitä, mutta singaporelaisia ei metsä tai rauhallisuus taida juuri kiinnostaa. Näin ainakin yhden paikallisen kanssa juteltiin.
Päivän aikana käveltiin aika paljon. Ensin kiivettiin noin 70 m korkea nyppylän päälle, josta näkyi hienosti maisemia. Tässä ollaan kiipeämässä sinne polkua pitkin (muutoin karttaan merkityt tiet olivat asvaltoituja).
Ja tässä näkymä Singaporeen päin. Mukava lähiö näkyy kaukana: valkoisia kerrostaloja vieri vieressä. Ylhäältä näkyi myös Malesia, joka on noin 3 km päässä.
Muita kuvia en osannut oikein valita, laitan niitä sitten space-tilaan. Käveltyä tuli päivän aikana noin 4 km. Oli yli kuukauden tauon jälkeen taas ihana päästä kävelemään, eikä jalkakaan siitä juuri valitellut. Tällaisessa ilmastossa väsyy helposti, koska oikeastaan koko porukka oli todella väsynyt reissun jälkeen. Mukava reissu, ja ihanan aito saari!
Sunnuntaina kävin sitten kävelemässä asuntolan ympäristössä ja löysin suhteellisen läheltä Kent Ridge Park:n, jossa kylttien mukaan olisi joitain lenkkipolkuja. Lisäksi kävin Haw Par Villassa, joka on "puisto" täynnä kiinalaisen mytologian hahmoja. Laitan pari kuvaa space-tilaan.
Maanantai-iltana oli jätehuolto-kurssia, jossa aiheena oli kompostointi. Luennoitsija käsittelee aiheita todella perusteellisesti ja hyvin, mutta paikoin ajatusmaailma on hieman oudohko (kierrätysmateriaalituotteet ovat likaisia). Eilisellä luennolla selvisi, että meidän opiskelijoiden taustat ovat todella vaihtelevia. Kurssilla on esimerkiksi konetekniikan opiskelija, jolle eri bakteerityypit ym. voivat olla hieman outoa asiaa. Suomessa luennoitsija ei varmasti koskaan kysyisi opiskelijalta edes leikillään, että mitä teet tällä kurssilla. Tämä konetekniikan opiskelija selitti kuitenkin ihan asiallisesti, että heidän kuuluu käydä tämä kurssi, jos suuntautuu johonkin tiettyyn aiheeseen. Toinen Suomesta poikkeava asia on se, että opiskelijat saattavat helposti vastata aivan väärin luennoitsijan esittämiin kysymyksiin. Kahdesta ilmiselvästä vaihtoehdosta voidaan sanoa ääneen väärä vastaus, eikä se ketään tunnu haittaavaan.
Luennoitsija kertoi hieman omasta tutkimuksestaan ja artikkelista, joka oli ilmestynyt Nature-lehdessä. Yhtenä kirjoittajana oli Ritalahti, R-L. Kun luennon jälkeen kysyin, että onko Ritalahti suomalainen, jouduin noin neljä kertaa toistamaan kysymyksen. Arvasin sen, koska lausuin tietysti nimen "oikein", ja hänen on tavattoman vaikea ymmärtää minun ääntämistäni. Kun hän lopulta ymmärsi kysymyksen, ilahtui hän tavattomasti siitä, että oli niinkin tarkkaavaisesti seurannut luentoa. Ja alkoi sitten kertoa Amerikassa asuvasta Ritalahdesta, jonka isä on suomalainen ja äiti amerikkalainen.
No comments:
Post a Comment