Täällä vietimme tuota kevääntulojuhlaa lähinnä ruotsalaisten vaihtareiden kanssa. Alun perin oli tarkoitus aloittaa päivä aikaisin shampanja-aamiaisella, mutta siitä ei tullutkaan mitään. Lähdimme Antin kanssa kiertelemään kaupungille, kävimme ostamassa Phantom of the Opera (Oppeeran kummitus) –liput tiistaille. Teekkarilakki oli tuolla reissulla mukana; täällä tavanomaiseen tapaan oli lämmintä noin 30 astetta, epäilemättä lämpimin ja aurinkoisin Wappumme hetkeen.
Ruotsalaisen Valborg-juhlinta alkoi sitten vasta illalla seitsemän maissa grillauksella pgp-asuntolan pihalla. Liityimme seuraan, juttelimme (pääosin englanniksi) ja grillasimme hampurilaisia. Sieltä sitten suurehkolla porukalla Ministry of Sound –yökerhoon, jossa olimme käyneet pari päivää sitten. Täällä suunnattoman positiivinen piirre baarissa käynnissä on se, ettei se edellytä juomista.
Seuraavana päivänä menimme sitten presidentin luo kylään. Toisin sanoen presidentin asunto, Istana, oli avoinna yleisölle. Yllätykseksemme portilla ei ollut lähes lainkaan jonoja, vaikka siihen oli varauduttu Singaporelaisella järjestelmällisyydellä. Passia ei Lonely Planetin tiedoista huolimatta tarvittu, meiltä perittiin ainoastaan 1 S$ sisäänpääsymaksua, koska emme olleet Singaporen kansalaisia. Portilta meidät ohjattiin turvatarkastukseen, joka oli lentokentän tarkastuksen kaltainen. Siinäkään ei kauaa tarvinnut jonotella, joten päästiin pian kävelemään kauniilla puiden varjostamalla tiellä kohti päärakennusta.
Käytiin päärakennuksessa sisällä (pääsymaksu 2 S$, joka myöskin lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen). Alakertaan oli järjestetty yleisön kierrettäväksi näyttely, jossa saatiin ihastella upean siirtomaa-aikaisen talon loistokkaita huoneita. Suurimmassa salissa oli esillä ilmeisesti saatuja lahjoja eri maista; muutama Euroopasta, Aasiasta monesta maasta. Upeita ja taidokkaita. Valitettavasti sisällä ei saanut ottaa kuvia. Näkymä pihalla oli myös ihan hieno. Presidentillä on ilmeisesti pienoisgolfkenttä, joten suuri osa Istanan alueesta on ruohokenttää. Hoksasimme, etteivät singaporelaislapset taida kovin usein päästä juoksentelemaan nurmikolla; olivat siitä nimittäin kovin innoissaan.
Vielä Istana-käynnin loppuun selitys alueen historiasta, lyhenneltynä ja käännettynä saamastamme esitteestä: Istana tarkoittaa palatsia malesiaksi. Tontin koko on 100 aaria eli 1 hehtaari ja se sijaitsee pienellä kukkulalla, kuten yhdestä yllä olevasta kuvasta voi huomata. Britit rakensivat Istanan siirtomaa-aikana ja se valmistui vuonna 1869, jolloin sitä kutsuttiin Government House. Edinburghin herttua, kuningatar Viktorian toinen poika, vieraili Istanassa pian sen valmistuttua. 1959 palatsi luovutettiin Singaporen hallitukselle, kun maa oli itsenäistymässä (itsenäistyi 1965). Tällöin se nimettiin Istanaksi.
Emme nähneet itse presidenttiparia, mutta minähän olin heidän kanssaan jo samalla illallisella. :) Kiertelimme vielä kaupungilla pimeän tuloon saakka, siltä reissulta pari hienoa valokuvaa. Durianin (hedelmä) näköiseksi suunniteltu ja rakennettu oopperatalo.
Singaporen leijona. Singapura tarkoittaa leijonakaupunkia malesiaksi.
Äiti on lähettänyt minulle ilahduttavan usein ja paljon lehtileikkeitä lähinnä Kainuun Sanomista. Niistä on hyvin saanut luettua Suomen kuulumisia Hesarin nettisivujen seuraamisen lisäksi. Viimeistä edellisessä lähetyksessä oli mukana Hesarin tiedesivu, jossa kerrottiin hyvin aurinkoenergiasta. Samalla sivulla oli myös pieni juttu Singaporesta. Se oli lyhennelmä New Scientist –lehdessä ilmestyneestä Singaporen ympäristönasioista kertoneesta jutusta. Petyin suunnattomasti Hesarin tasoon, koska olen tottunut lukemaan lehdestä hyviä, kriittisiä ja analyyttisia juttuja sekä uutisia. Tässä lyhennelmässä kuten ilmeisesti myös alkuperäisjutussa ei kuitenkaan ole kriittisesti ajateltu täällä kerrottua propagandaa ympäristöasioiden hoitamisesta.
Juttu käsitteli Singaporen kaatopaikkaa, Pulau Semaku –saarta, jonne viedään Singaporen jätteet. Kaatopaikka eittämättä näyttää hyvin siistiltä ja on hajuton, koska kaikki jätteet poltetaan ja kaatopaikalle viedään jätteenpolton tuhkat. Tämän lisäksi hyvänä asiana pidettiin sitä, että kaatopaikalla on runsaasti kasvillisuutta. Tosiasia kuitenkin on se, että kasvit voivat kasvaa hyvinkin saastuneessa maaperässä, jopa siten, että niitä käytetään maaperän kunnostuksessa, kun ne ”imevät” maaperässä olevat haitta-aineet omaan solukkoonsa. Jätteiden polttoa pidettiin eittämättä hyvänä ratkaisuna, vaikka täällä se tehdään vain ja ainoastaan jätteen tilavuuden vähentämismielessä. Tekniikka on käsittääkseni vanhahkoa (arinapoltto) ja jätteen ominaislämpö huono, koska jätettä ei lajitella ja se sisältää huomattavia määriä todella kosteaa biojätettä. Savukaasujen puhdistamiselle ei ole lähellekään niin tiukkoja rajoja kuin Suomessa tai Euroopassa.
Kaatopaikalla on ilmeisesti aurinko- ja tuulivoimaloita, joita muualla tässä maassa ei ole. Yhtään tuulivoimalaa eikä aurinkopaneelia ei ole näkynyt tropiikissa merenrannalla sijaitsevalla saarella. Jutun mukaan: ”Singaporen melko uusi kaatopaikka Pulau Semaku on malli siitä, miten kaupungistuva Aasia voisi hoitaa kasvavaa jäteongelmaansa.” Yksi professoreista kertoi siitä, kuinka muka rahanpuutteen vuoksi kaatopaikkaa ei ole eristetty loppuun asti sen pohjasta. Reunoissa on suhteellisen hyvät eristeet estämässä suotautumista, mutta pohjasta ne puuttuvat.
On ihmeellistä, että Singaporesta tehdään ympäristöasioiden malliesimerkkiä. Varsinkin jätehuollon parissa, kun täällä jätteiden kierrätys ja jätteiden määrän vähentäminen on aivan lapsenkengissä. Yliopisto-opetuksessa kerrottiin kaatopaikoilla voivan muodostua metaani-kaasua. Se mainittiin ainoastaan sen räjähdysvaaran vuoksi, mutta mitään mainintaa ei tullut metaanin suurelle kasvihuonevaikutukselle. Täällä osataan aika hyvin propaganda, mutta länsimainen on tottunut ja opetettu ajattelemaan asioita hieman kriittisemmin. En päässyt vielä lukemaan New Scientist –artikkelia kokonaan, koska se ilmestynee nettiin, yliopiston elektronisiin kokoelmiin, kuukauden jäljessä.
No comments:
Post a Comment