Luontokokemuksia ja paikallista elämää

Perjantaina lähdettiin käymään MacRitchie-reservoirilla. Olin käynyt siellä yksin pari kuukautta sitten ja ihastunut paikkaan täysin. Täältä suhteellisen läheltä Lavenderia meni bussi suoraan reservoirin viereen, kätevää. Alueella oli aika hiljaista, koska oli arkipäivä. Kuulemma viikonloppuisin paikka täyttyy äänekkäistä pikkulapsista. Pitkältä hiljaisuuden ansiosta pääsimme bongaamaan monia eläimiä. Tässä ensin parin kilometrin kävelyn jälkeen nähty käärme, twin-barred tree snake (Chrysopelea pelias). Yhden nettisivun (Ecology Asia) mukaan tätä käärmettä tapaa harvoin, se on lievästi myrkyllinen ja se pystyy liitämään puusta toiseen.



Polun varrella oli paljon tauluja, kuten Suomessakin luontopoluilla. Niissä kerrottiin myös varaaneista, joita toivottiin sitten näkevämme. Eläimet kuulemma lähtevät aamulla liikkeelle etsimään hyvää päivänpaistattelupaikkaa. Kun on lämmitelty tarpeeksi, ne suuntaavat etsimään ruokaa, pääasiassa hyönteisiä. Varaanit voivat myös kiivetä puuhun. Tässä aivan polun vieressä ollut varaani, englanniksi clouded monitor (Varanus bengalensis nebulosus).



Sitten nähtiin kilppari paistattelemassa päivää veteen kaatuneella puunrungolla.



Hieno maisema, ihanaa, kuinka Singaporessa voi olla myös tällaisia paikkoja! Ennen tätä kuvaa oltiin päästy seikkailemaan golfkentällä. Jossain vaiheessa lähdimme väärään suuntaan, jolloin päädyimme suurella golfkentälle. Epäilemättä emme siellä olisi saaneet olla, mutta ehkä länsimaisen ulkonäkömme vuoksi meille ei sanottu mitään. Onneksi löysimme polun takaisin reservoirin rantaan ja pääsimme ottamaan näitä kuvia.



Aivan loppumatkasta (käveltiin noin 15 km, tämä noin 1,5 km ennen loppua) nähtiin puun lehdellä tällainen söpöliini. Se oli juuri saanut metsästettyä isohkon hyönteisen, ja suostui sitten poseeraamaan mallina monesta suunnasta ja hyvin läheltäkin. Englanniksi green crested lizard ja latinaksi Bronchocela cristatella. Liskolla oli todella pitkä häntä: ruumiin pituus 13 cm, hännän kanssa 75 cm.



Aivan loistava reissu, mukava bongata eläimiä (muitakin kuin hyttysiä) luonnossa liikkuessa. Nähtiin myös kaloja ja paljon hyönteisiä (mm. ainakin kuusi erilaista perhosta, muurahaisia ja punainen sudenkorento). Reissun lopuksi vielä kanapiirakat, juomaa sekä jäätelöt puiston kahvilassa.

Illalla käytiin syömässä Newton Cirrus hawker centerissä, jota jopa Lonely Planet suositteli. Kävin siellä aiemmin vaihtariporukan kanssa. Suunnattoman häiritsevä piirre paikassa on sisäänheittäjät, joita noin viidenkymmenen kojun paikassa riittää. Saimme kuitenkin ruokaa ja istumapaikan, joita oli aika vähän jäljellä. Minä söin malesialaisia perinteisiä lihavartaita erinomaisen pähkinäkastikkeen kanssa sekä carrot cake:n (valkoista porkkanaa paistettu kananmunien kanssa). Antti söi mutton murtabak – muslimiruokaa, jossa oli ”letun” välissä paistettu lampaanlihaa ja joitain kasviksia. Näiden päälle vielä paikallinen jälkiruoka, ais kacang -jäädyke, jota ei jaksanut syödä kokonaan.

Illan kiertelimme kaupungilla ja sitten kotiin nukkumaan. Lauantaiaamuna kävimme Bugiksessa ostoksilla. Vietimme noin tunnin suurehkossa tavaratalossa penkomassa alennusmyyntejä löytämättä sieltä loppuunsa mitään. Toki sovitin joitamia vaatteita, mutta alennus ei ollut niin huomattava, että olisin niitä halunnut ostaa. Täällä vaatteiden ostaminen on aika haastavaa, jos ei ole todella pienikokoinen. Sen lisäksi naisten muotoonleikatut paidat on tehty muodottomille naisille, eli rinnan- ja vyötärönympärysmitassa ei ole kauheasti eroa (eikä myöskään lantion- ja vyötärönympäryksessä). Saisin siis ostettua hyviä äitiysvaatteita, joille ei ole kuitenkaan tarvetta.

Iltapäivällä oli sovittu tapaaminen Antin kavereitten kanssa Tampines-metroasemalle. Paikalliseen tapaan, aikataulusta oltiin jäljessä ainakin 45 minuuttia (mekin oltiin myöhässä puoli tuntia, mutta oltiin silti ensimmäisinä paikalla). Sen lisäksi jokainen tavattiin eri paikassa (=paljon puhelinsoittoja) ja sitten piti käydä vielä kioskissa. Kun loppuunsa päästiin matkaan, kuljettiin bussilla aika pitkä matka Singaporen naisvankilan lähelle. Oltiin siis menossa yhden tutun synttäreille isolla porukalla. Synttärit pidettiin synttärisankarin tädin luona, joka asui omakotitaloalueella aivan lentokenttäalueen reunalla. Talo oli tosi kaunis, mutta yllättävän pieni. Ihmiset todella ystävällisiä ja tarjottu ruoka erinomaista. Oli mukava päästä käymään jonkun kotona.

Täältä sitten jatkettiin matkaa Seragoon-metroaseman lähelle Justinin kodin pihalle. Alue oli aidattu ja vartioitu, sisällä useita noin seitsenkerroksisia taloja, uima-allas, leikkikenttä... Mentiin uima-altaan vierelle istumaan iltaa. Sinne sattui länsimaisen näköinen pariskunta, joiden arvelin ulkonäön ja käytöksen perusteella olevan venäläisiä (en kuullut puhetta). Arvaus sattui oikeaan, kun juttelin heidän kanssa. Olivat ystävällisiä ja ilahtuneita tavatessaan suomalaisen (kotoisin Moskovasta). Singaporessa on laitonta juoda alkoholia yleisillä paikoilla, mutta tällaisella yksityisalueella se on kuulemma sallittua. Hiljaa piti tietysti olla, ettei ääni olisi kuulunut asuntoihin. Lähdimme suhteellisen aikaisin, jotta pääsisimme eläintarhaan ajoissa. He olivat kovin huolehtivaisia ja hoitivat meille taksin hintaneuvottelujen kera. Todella mukava ilta!

Tosissaan, sunnuntaina sitten eläintarhaan. Lähdimme tästä aivan läheltä bussilla ja vaihdoimme toiseen bussiin Ang Mo Kio –metroasemalla. Heti alkuun näimme saukkoja, jotka olivat aktiivisia ja suloisia. Pääosin johtuen siitä, että joku syötti niille sipsejä.



Orangit ja muut apinat olivat suhteellisen vapaasti alueella, roikkumassa puissa. Tässä hieno otos orangista.



Tälläkin kertaa valkoiset tiikerit olivat valloittavia. Isoja ja mahtavia eläimiä.



Mentiin katsomaan leijonien ruokintaa, joka osoittautui aika tylsäksi. Niille heiteltiin vain pienehköjä lihanpaloja ja selitettiin hieman leijonien elämästä. Sen sijaan niiden touhuja oli mielenkiintoista seurata ennen ruokinnan alkua: kynsien teroittamista, juomista, leikkiä / välienselvittelyä. Tässä yksi telmimiskuva.



Pian leijonien ruokinnan jälkeen oli vuorossa komodovaraanin sekä kuningaskobran ruokinta. Komodovaraani on maailman suurin lisko, joka voi kasvaa 3 metriseksi. Luonnonvaraisena niitä elää pelkästään Indonesiaan kuuluvalla Komodo-saarella, jossa on noin 5000 yksilöä. Liskot oppivat tunnistamaan ihmisiä, eivätkä ole kuinkaan aggressiivia niitä kohtaan. Tämäkin varaani tiesi odottaa ruokaa, ja hoitajat menivät sen aitaukseen ongelmitta. Varaani jopa tuli hoitajan luokse tämän kutsuttua sitä ja juoksenteli sitten myöhemmin ruokamöhkäleen perässä. Varaanit voivat syödä kerralla jopa 90 % omasta painostaan. Eläintarhassa niitä ruokitaan kerran viikossa. Tässä ruokailukuva.



Nähtiin myös anakonda luomassa nahkaa. Otso on aina onnistunut luomaan sen siten, etten ole sitä nähnyt. Antti näki kerran, kun minä olin jo Singaporessa. Eläintarhan viljakäärmeet olivat aika tylsiä, olivat hievahtamatta paikallaan. Sen sijaan kuningaskobrat aktivoituivat, kun niitä yritettiin syöttää. Sitä oli mielenkiintoista seurata. Kobrat ovat 3-4 metrisiä, myrkyllisiä ja syövät pääasiassa muita käärmeitä. Nyt niille yritettiin ensin syöttää hiiriä, jotka eivät meinanneet kelvata. Käärme ei ymmärtänyt, että kuollut hiiri on syötävää, vaan oli enemmän liikkeen perässä. Aivan kuin Otso. Kun se vihdoin ymmärsi, että tätähän voi syödä, meni mukana muutama lehden palanen. Viljakäärmeiden suolisto ei taida sulattaa kasvikunnan tuotteita, mutta kobrilla se ei ainakaan hoitajien mukaan ole ongelma.

Kobria oli sekä uros että naaras, joista uros söi hyvällä ruokahalulla, mutta naaraalle ei tällä kertaa maittanut mikään. Satuttiin aivan työntekijän viereen, joka vastasi kysymyksiimme varsin innokkaasti. Yleensä kysymykset taitavat olla tyyliä: kuinka pitkä käärme on. Meitä kiinnosti enemmän lehden palasen haitallisuus ruuansulatuksessa sekä kobran ja myös Otson tapan madella aivan maata vasten heti ruokailun jälkeen. Tämä selitettiin siten, että käärme avittaa ruuan matkaa suolistossa matelemalla maha ja leuka maata vasten. Otsolla se tosin joskus näyttää leukojen paikalleenlaittamiselta. Käärmeen ruokintaa oli mielenkiintoista seurata, koska niiden syöttäminen ja syöminen ei ole niin varmaa kuin muiden eläinten. Lasiseinien vuoksi käärmeistä ei saanut kovin hyviä kuvia.

Viimeisetkin periaatteet piti nyt hylätä, kun käytiin syömässä KFC:ssä. (Mc Donalds, Burger King ja Nestle on tullut jo testattua tällä reissulla). Onneksi sieltä löytyi hyvä kanasalaatti. Sinänsä KFC-käynti kannatti, koska meidän viereen tuli ruokailemaan varaani. Se kaiveli niin innokkaasti maasta hyönteisiä ruuakseen, ettei meidän läsnäolomme haitannut lainkaan. Kun maha oli vähän täyttynyt oli aikaa paistatella päivää.



Käytiin katsomassa myös jääkarhujen ruokailu. Täällä on kaksi jääkarhua, joista emo-karhu on kohta 30-vuotias, kun jääkarhujen elinikä on noin 25 vuotta. Sen poikanen siirrettäneen johonkin toiseen eläintarhaan, koska taitavat nämä tropiikin olot olla hieman vaikeita arktisille eläimille. Eläintarha oli todella mukava; taidettiin kiertää se lähes kokonaan. Ja mikä tärkeintä, eläimillä taitaa olla suhteellisen hyvä olla.