Matka meni hyvin, paljoa ei tarvinnut jonottaa. Radalla kiersi sisäisiä, ilmaisia busseja, jolla sitten matkustimme oikealle portille ja huomasimme olevamme perillä noin kaksi tuntia etuajassa. Istuskelimme varjossa nurmikolla, juttelimme ja odottelimme aika-ajojen alkua. Ihmisiä oli todella vähän, aivan yllättävän vähän; jopa pääkatsomon istumapaikkoja oli tyhjinä ja meidän hillstand –seisomapaikoilla oli muutaman kymmenen ihmistä.
Kun aika-ajot vihdoin alkoivat, meteli oli käsittämättömän kova ja autojen nopeus samoin. Tunnin verran autot ajoivat rataa ympäri, ja päätimme hankkia korvatulpat seuraavalle päivälle. Vaikka ihmisiä ei näyttänyt olevan kovinkaan paljoa, oli sisäisen bussin pysäkeille kohtuulliset jonot. Odottelimme tovin, kävelimme aiemmalle pysäkillä ja odottelimme lisää. Kun vihdoin pääsimme bussiin, kuuma-sana sai aivan uuden käsitteen. Bussissa oli periaatteessa ilmastointi, joka ei juuri toiminut, eikä ikkunoita saanut auki. Lämpötila bussin sisällä oli noin 60-80 astetta, eli kuten saunassa. Hikoilun määrä jotain aivan käsittämätöntä: sitä valui norona jopa käsivarsia ja jalkoja pitkin...
Siinä tilanteessa ei voinut enää kuin nauraa, vaikka noin 15 minuuttia kestänyt matka tuntui aika pitkältä. Mutta tuntuipahan ehkä noin 35 asteinen ulkoilma kerrankin ihanan viileältä! Sitten odottelemaan bussia takaisin KL:n. Matka sujui hyvin ja hostellilla pääsi onneksi suihkuun. Lähdettiin illalliselle kaupungin turisti-kadulle ja sitten nähtiin Saara ja Jouko jälleen. Yritettiin löytää jotain pubia tms. muttei niitä näyttänyt länsimaisten turistien suuresta määrästä huolimatta juuri olevan. Yksi löytyi ja siellä viihdyttiin noin yhteentoista.
Vielä ei ole kummallekaan mitään tautia ilmennyt, vaikkemme ruokien kanssa toimineet aivan suositusten mukaan. Kuorittuja ja pestyjä hedelmiä, jäitä, maitotuotteita, jäätelöä ja ei-aivan-kypsiä-kananmunia... Suomesta Antin / äitin & isän tuomat maitohappobakteerit olivat kuitenkin käytössä.
Taas käväistiin illalla hotellin katolla, koska siellä oli joka ilta ihmisiä viettämässä aikaa. Sunnuntaiksi oltiin sovittu treffit taas 10.30 olettaen ihmismäärän olevan huomattavasti lauantaita suurempi. Se osoittautui viisaaksi valinnaksi, koska jo tuolloin Aerobus-jonot olivat huikeat ja meidän bussimme lähti klo 12. Sekään ei ollut aivan itsestäänselvyys, koska bussien aikatauluista huolimatta niihin myytiin liikaa lippuja tai ostetun lipun lähtöaikaa ei bussiin noustessa tarkistettu. Siitä syystä hävettävän röyhkeä etuilu oli tarpeen paikan saamiseksi. Osa joutui seisomaan koko 70 km:n matkan radalle.
Päästyämme paikalle teimme erittäin fiksun ratkaisun ja ostimme paluuliput valmiiksi. Sitten sisäisellä bussilla oikealle portille. Nyt ihmismäärä oli yli kymmenkertainen edelliseen päivään verrattuna, mutta varjottomat istumapaikat löytyivät helposti. Siellä oli todella kuuma: sateenvarjot olivat koko ajan aurinkovarjoina, paikalla istuessa hikosi myös, nurmikko väreili kuumuudessa (Suomessa olen nähnyt vain asvaltin väreilevän) eikä laaksomaisella radalla juuri tuullut. Asvaltin pinnassa lämpötila oli kuulemma noin 48 astetta...
Ilmeisesti tv-helikopterit kiersivät ylhäällä, mutta meitä lienee ollut aika vaikea erottaa, koska aurinkovarjoiksi muuttuneista sateenvarjoista oli lähes mahdotonta luopua. Pienoinen Suomen lippu katkenneen ja teipatun vartensa varassa oli kuitenkin mukana. Korvatulpat korviin ja seuraamaan kisaa. Muutama ensimmäinen kierros oli ihan mielekästä, joku ajoi juuri ”meidän kurvin” kohdalla ulos, mutta loppuunsa seuraaminen oli aika tylsää. Varikkokäyntien vuoksi tilanteen seuraaminen oli lähes mahdotonta ja ei niiden autojen katsominen nyt niin hienoa ole (minusta).
Lämmittelykierros ennen starttia:
Lähdön jälkeen autojen tulo eka mutkaan:
Seurattiin kuitenkin kaikki 56 kierrosta, tosin kävin vessassa välillä. Radalla käytettäneen pohjavettä, jonka rautapitoisuus lienee huikea, koska vessaan tullut vesi oli aivan tumman ruskeata. Katsojina meidän alueella oli aika paljon muslimeita, naisilla / tytöillä pitkä hame (alla ehkä pitkät housut) pitkähihainen paita ja huivi hiusten suojana. On niillä oltava jokin hikoilunestogeeni!
Kisa kesti noin kaksi tuntia, mitään ihmeellistä ei tainnut tapahtua, Räikkönen oli kolmas. Sitten paluumatkalle: tällä kertaa päätettiin kävellä hien määrän minimoimiseksi. Matkaa oli muutama kilometri ja valmistauduttiin jonottamaan bussiin noin tunti ostamalla kylmät juomat. Mennessämme kadun yli pysäkille tyhjä bussi kaartoi juuri sinne ja livahdimme kadun puolelta etukautta ovelle ja valmiiksi ostettujen lippujen ansiosta pääsimme heti sisään. Aivan käsittämätön tuuri! Pihalla lähinnä lippujono näytti olevan tolkuttoman pitkä.
Liikenne sujui yllättävän jouhevasti, jonkin verran bussi seisoi ainoastaan tietullijonossa. Päästiin takaisin KL:n ennen seitsemää. Illallisen jälkeen hostellille suihkuun ja hakemaan siellä säilytyksessä olleita tavaroita. Sitten kuluttamaan aikaa Starbucks-kahvilaan, kun bussin lähtöön oli noin pari tuntia. Aika kului ihan hyvin, joten pääsimme vihdoin ottamaan selville lippujemme aitouden. Menimme merkitylle laiturille, jossa oli jokin eri bussi lähdössä. He katsoivat lippumme ja soittivat paikalle jonkin miehen. Hänen perässään lähdimme sitten kadulle; onneksi mukana oli myös toinen Singaporeen matkustava pariskunta. He eivät hätäilleet lainkaan ja arvelivat kadulla odottelun johtuvan liikenneruuhkista, joiden vuoksi bussi ei pääsisi helposti linja-autoasemalle. Mutta, bussi tuli vihdoin, tosin sen rekisterinumero oli eri kuin lipuissamme. Kuski vakuutti sen olevan menossa Singaporeen, ja lippumme kelpasivat vallan hyvin. Bussi oli ilmeisesti lähtenyt matkaan jostain kauempaa, koska se oli miltei täynnä nukkuvia ihmisiä, mutta meille neljälle oli juuri paikat (ei tietenkään lippuihin merkityt).
Vähän arvelutti vielä, että päädytäänkö Malesian ja Etelä-Thaimaan rajalle vai Singaporen puolelle, mutta päätin silti nukkua. Yhden pysähdyksen turvin päädyttiin Malesian raja-asemalle, josta selvittiin nopeasti läpi, koska meillä ei ollut mitään tullattavaa. Sitten sillan yli Singaporen puolelle. Oli kyllä mukava päästä takaisin Singaporeen, hieman kuin Venäjältä Suomeen tulisi.
Loistava reissu, kannatti ehdottomasti tehdä. Formula-fania minusta ei kyllä tullut, mutta kokemuksena reissu oli ihan hyvä. KL kaupunkina ei ollut kovinkaan mukava, liikenne oli todella kaoottista, keskusta-alueetkin olivat aika rähjäisiä; saattaisi siellä tulla helpommin koti-ikävä kuin kovin länsimaisessa Singaporessa. Matti-serkku oli kunnioitettavasti puoli vuotta KL:ssä vaihdossa ja osuvasti kuvasi Singaporeen tuloa kuin kotiin olisi saapunut; ja oli niin puhdasta, että metroasemien lattioilta oli voinut syödä.
Tunnen pari malesialaista opiskelijaa, jotka ovat todella mukavia ja ystävällisiä. Lienee rasittavaa, kun me turistit pidämme heitä (siis malesialaisia) niin epäluotettavina. Mutta valitettava tosiasia lienee, että meillä oli omat turistitaksamme niin taksihinnoissa kuin bussilipuissa. Joukkoon (myös suomalaisiin) mahtuu niin monenlaista väkeä, että ihan varmasti suurin osa malesialaisista on mukavia, luotettavia ja ystävällisiä. Vastaavasti täytyy toivoa, etteivät esimerkiksi virolaiset ajattele kaikkien suomalaisten olevan idiootteja kännääjiä, joita vierailee todennäköisesti Tallinnassa aika paljon. Malesia lienee maana kovin vaihteleva: seuraavat kokemukset taitavat tulla ”paratiisisaari” Pulau Tiomanilta ja kesän vaellukselta Taman Negara –kansallispuistoon.
Vielä pohdintaa formulakisoista: on kieltämättä aikamoista kaksinaismoralistista käyttäytymistä yrittää elää ja puhua ympäristöystävällisesti ja sitten mennä katsomaan formulakisoja. Ajattelisin kuitenkin, että erilaiset kokemukset ovat lähes aina positiivinen juttu. Ajatukseni formuloiden suhteen eivät juuri muuttuneet: on aivan mieletöntä liikkua ympäri maailman parin tunnin ajon takia, kehittää ja testata autoja tolkuttomasti ja kuluttaa siten suunnattomasti luonnonvaroja ja vielä pilata ympäristöä. Vaikka olenkin kokemukseen tyytyväinen, on siitä riittävän huono omatunto ilman muiden ihmisten tuomitsemista ja muistuttamista.
Maanantaina oli odotusten mukainen kiireinen päivä. Aamulla yhdeksältä oli välikoe; olimme Singaporessa noin kuudelta aamulla. Koe oli onneksi open book, ja se meni suhteellisen hyvin. Illalla olisi elektroniikkajätteen kierrättämiseen liittyvän projektin esitys ja heti aamulla projektiryhmän kokous. Olin lupautunut esittämään meidän osuutemme, ensimmäinen englanninkielinen esitelmäni. Koska ryhmässämme oli yhdeksän henkilöä, olimme jakaneet vastuualueet varsin tarkasti, joten en ollut perehtynyt kovinkaan kunnolla muihin osa-alueisiin, joista minun piti kuitenkin kertoa. Esityksen miettiminen ei siis ollut kovin helppoa, varsinkin kun powerpoint –diat ja raportin olivat tehneet eri ihmiset, niin sisällöt eivät täysin vastanneet toisiaan. Väsyneenä työtehoni ei ollut kovin hyvä, joten en ehtinyt päivän aikana harjoittelemaan osuuttani asuntolan huoneeseen.
Näillä pohjustuksilla se meni loppujen lopuksi ihan yllättävän hyvin. Pienoinen ajan ylitys häiritsi hieman, mutta se oli pientä verrattuna joitamiin muihin puhujiin. Olin kuvitellut opiskelijoiden täällä suunnittelevan ja valmistelevan esityksiä viimeiseen asti, mutta kaikki ryhmät eivät niin tehneet. Kun päätimme muuttaa kierrätys-aiheemme elektroniikkajätteen kierrätykseksi, epäilin sen järkevyyttä, kun meille kerran oli annettu tietty aihe. Mutta miltei kaikki muutkin ryhmät olivat muuttaneet omaa aihettaan: ongelmajätteet -> kliiniset jätteet ym. Esityksiä oli varsin rattoisaa seurata, koska yleisö saattoi helposti nauraa hassuille sattumuksille tai esiintyjille. Suomessa ei koskaan naurettaisi, jos joku vaikka takeltelee sanoissaan tai tekee jotain hassua, mutta täällä se lienee normaalia.
Antillakin alkoi koulu, tosin tällä viikolla vasta orientaatioilla, jotka kuulemma osoittautuivat olevan paikallisten uusien opiskelijoiden tutustuttamiseksi toisiinsa. Siellä siis leikittiin laululeikkejä. No, jostain syystä Antti ei ole näinä muina päivinä kauhean ahkerasti siellä enää käynyt, varsinkin kun muita vaihtareita ei vielä näkynyt. Sen sijaan paikallisen levykaupan toinen myyjä on Tolkien ja suomi -fani. Haluaisi kuulemma oppia suomea, joka on ollut pohjana Tolkienin kehittämälle haltia-kielelle. Onneksi on äitiltä joululahjaksi saatu englanninkielinen Kalevala mukana. :)
Loppuun vielä kuva KL:n Lake Gardenseilta. Lisää kuvia luvassa space-tilassa, mutta ei aivan heti.
No comments:
Post a Comment