Tiistai-iltana kävimme Raffles-hotellissa katsomassa Oliver Twist –näytelmän. Hienoissa puitteissa loistava näytelmä! Näyttelijäporukka oli kiertävä englantilainen teatteri ja tapahtumasta Singaporessa vastasi National Youth Achiement Award Council. Näytelmän jälkeen käytiin drinkeillä hotellin sisäpihalla: minulle Tequila sunrise ja Antille Bloody Mary. Singapore sling –kerta päätettiin säästää samaisen hotellin Ballroom-ravintolaan.
Takaisin koulujuttuihin. Tehtävä näytti alkulukemisella niin vaikealta ja aika niin vähäiseltä, että päätin pyytää proffalta sähköpostilla lisäaikaa. Sitä ei kuitenkaan ensin herunut ja sen lisäksi tuli tieto (keskiviikkona), että seuraavan päivän luennot olisivat pakolliset. Kyllä raivostutti, mutta yritin ystävällisesti vastata, etten nyt valitettavasti pysty muuttamaan Malesian matkaa ja kysyin mahdollisista korvaavista tehtävistä. Tässä välissä hän oli laittanut koko kurssille viestin, että huomisen luennot ovat muuten pakollisia. Ajoissa ilmoitettu… Tilanne päättyi siten, että hän laittoi minulle sähköpostilla, että ”yleensä opiskelijat käyvät luennoilla” ja että sain lisäaikaa maanantai-illalle. Mutta se lisäaika ei auttanut, koska maanantai tulisi olemaan (ja olikin) hyvin kiireinen päivä. Kävin koululla ennen luentoja katsomassa pari kaavaa kurssin kirjasta, joiden avulla sain sitten tehtävän tehtyä (se osoittautui aika helpoksi, tai tein sen ainakin aika helpolla tavalla). Tein sen siis keskiviikkona ja kirjoitin koneella puhtaaksi illalla myöhään. Matkajärjestelyille ja pakkailuille jäi siis ajateltua vähemmän aikaa.
Matkaan joka tapauksessa lähdettiin torstaina aamulla siten, että oltiin täällä lähellä sijaitsevalla bussiasemalla klo 7. Bussi lähti aikataulun mukaan noin 7.30 ja meitä matkustajia oli äärettömän hienossa bussissa noin 12. Täällä bussilla matkustaminen Malesiaan on ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto, koska bussit ovat väljiä ja mukavia pitkän matkan busseja. Koska tämä oli jotain exclusive-luokkaa, jokaiselle oli oma monitori, jolla pystyi pelaamaan tietokonepelejä tai katsomaan elokuvia. Mutta, vessoja ei näissä busseissa ole lainkaan, joten pysähdyimme matkalla KL:ään kahdesti.
Matka sujui vallan hyvin, rajalla oli hiljaista ja taas tuli lisäleima passiin. Nukuin pääosan matkasta, Antti katseli maisemia ja leffaa. KL:ään tulo oli aika sekava, koska emme oikein tienneet, minne meidät lopulta jätetään. Päätepysäkki osoittautui kadun varreksi, joka myöhemmin osoittautui olevan suurimman linja-autoaseman vieressä. Vähän harhailtuamme lähdimme ostamaan paluulippuja Singaporeen jonkin paikallisen miehen mukana. Tilanne oli varsin epäilyttävä, koska liput kirjoitettiin vain jollekin ”virallisen” näköiselle paperille ja niitä oli myymässä kaksi miestä, joista toinen puhui radiopuhelimeen. Saimme liput, joissa oli paikkanumerot sekä lähtölaiturin numero 40 Malesian ringetillä (10e). Sgp-kl lipuista maksoimme 40 S$ eli 20 €.
Sitten suuntasimme ulos linja-autoasemalta tarkoituksena etsiä hostelli, josta olimme varanneet huoneen. Kadulla karttaa kaivaessa paikallinen mies tuli antamaan meille lapun jostain hostellista ja tarjoutui saattamaan meidät sinne. No, sehän oli se hostelli, josta meillä oli huoneet... Muutoin emme varmasti olisi menneet siihen hostelliin. :) Paikka löytyi varsin vaivatta, kunhan oli ensin selvinnyt muutamasti kadun ylityksestä.
Kirjoitettiin nimemme isoon kirjaan ja maksettiin yhteensä noin 120 ringettiä (30e) kolmesta yöstä kahden hengen huoneessa. Hostelli oli Chinatownissa ja ensinäkemältä se vaikutti aika rähjäiseltä. Mutta riittävän siistiksi, kotoisaksi ja ötököttömäksi se kuitenkin osoittautui. Huoneemme oli ikkunallinen ja tilava, ei ilmastoitu, mutta tuuletin oli katossa. Suihkut ja vessat olivat yhteiset ja katolla oli oleskelutila. Paikan nimi oli Traveller’s home, voidaan suositella! :)
Torstai-iltapäivä / -ilta käytettiin käveleskellen nähtävyyksien katseluun. Ihan ensin mentiin syömään aika länsimaisen näköiseen kahvilaan. Antti tilasi prawn mee, joka oli tulinen, katkarapuinen ja nuudelinen soppa. Minua alkaa nuudelit vähitellen kyllästyttää, joten kana ja ranskalaiset olivat hyvä vaihtoehto. Käytiin Central marketissa, jossa myytiin aivan ihania batiikki-kangas-tuotteita. Ostin tosi kivan kietaisuhameen. Tinkiminen kuuluu asiaan, mutta oli hieman vaikea sanoa 28 ringettiä olevan liian kallis hinta hameesta... KL:n läpi virtaa joki, mutta se oli todella pieni ja likainen. Käytiin Merdeka squarella ja sen vieressä olevan valtavan moskeijan ulkopuolella, joka valitettavasti oli jo kiinni. Chinatownissa pysähdyttiin vielä oluelle / guava –mehulle. Sitten väsyneenä hostellille, jossa käytiin vielä ihmettelemässä elämää katolla.
Perjantaina piti herätä aikaisin, koska tarkoitus oli mennä Petronas tower kaksoistornit yhdistävälle sillalle. Väsytti kuitenkin aika paljon, joten nouseminen ei ollut aivan niin tehokasta. Hostellin katolla oli tarjolla aamupalaksi paahtoleipää ja kahvia. Sen jälkeen käytiin linja-autoasemalla uudelleen tiedustelemassa lippujen mahdollista aitoutta. Meidän kysymystä ei oikein ymmärretty, mutta päätettiin luottaa niiden aitouteen, koska lippujen myynti näytti tapahtuvan ei-niin-virallisesti. Muidenkin bussiyhtiöiden lippuja myytiin tiskien ulkopuolella radiopuhelimeen puhuen. Vähän jännitystä elämään... :)
Sitten käveltiin metroasemalle tavoitteena mennä metrolla Petronas torneille. Se ei ollut aivan niin yksinkertaista, koska KL:ssä on noin viisi erilaista metro- / ratikka- / monorail-systeemiä. Jokaisella on omat reittikartat ja omat liput ja omat asemat, tosin jotkin asemista ovat risteysasemia. Meidän kulkuneuvomme oli ihan oikea metro ja sinne selviydyttiin suhteellisen helposti. Jäätiin pois KLCC-pysäkillä, josta päädyttiin valtavaan ostoskeskukseen. Sieltä etsittiin tie ylös ja jo aulassa alkoi vaikuttaa siltä, että olimme löytäneet oikean rakennuksen. Petronas tornien alakerrokset (noin kuusi) ovat ostoskeskusta.
Kello oli noin puoli kymmenen ja huhujen perusteella lippuja sillalle saisi vain aikaisin aamulla, mutta päätettiin silti käydä katsomassa tilanne. Se kannatti, koska saatiin liput sillalle 17.45. Ideana oli siis se, että pääsymaksua ei ollut, mutta turistien paljouden vuoksi jokaiselle päivälle jaettiin lippuja 15 minuutin välein niin kauan kuin lippuja riittää. Tämän jälkeen kierreltiin ostarissa. Sitten päätettiin mennä käymään Lake Gardens – puistossa. Sinne oli matkaa muutama kilometri, eikä julkisilla oikein päässyt lähelle, niin päätettiin mennä taksilla.
Matkaa tosissaan oli suhteellisen vähän, mutta silti meiltä perittiin 20 ringettiä (5e). Kuulostaa halvalta, mutta siinä oli epäilemättä mukana turistikerroin, koska Singaporessa vastaava matka olisi ollut ehkä halvempi / saman hintainen ja Malesian hintataso on paljon alempi kuin Singaporen. Taksikuski osasi kuitenkin hyvin Englantia ja kyseli asioita Suomesta. Kerrottiin mm. vuodenajoista, pimeydestä ym. Pimeydestä kertominen johti masentuneisuudesta puhumiseen, jonka jälkeen taksikuski kysyi, että Suomessahan tehdään paljon itsemurhia. No näinhän se menee, ei me siihen muuta voitu sanoa. Taksikuskin ratkaisu ongelmaan olisi sellainen, että hallituksen pitäisi yrittää estää näitä itsemurhia esim. valistuksella. Kommentti kuvannee aasialaisten asennetta aika hyvin siitä, että hallitus huolehtii ja hoitaa. Singaporessa varsinkin maan hallitus on selvästi päättänyt, mikä on hyvää ja mitä huonoa (esim. purkka) ja sen lisäksi kaikesta on ohjeistusta. Yritin selittää, että Suomessa on ideana se, että hallitus takaa jokaiselle kansalaiselle yhtäläisen mahdollisuuden saada hyvä elämä. Mutta jotain vastuuta omasta elämästä jää myös yksilöille / kansalaisille.
Mielenkiintoisen taksimatkan jälkeen päädyttiin perhospuutarhaan, johon lopulta uskaltauduin pitkähkön suostuttelun jälkeen. En noista ötököistä niin tykkää... Puutarha oli kuitenkin ihan hyvä ja siellä oli myös kilpikonnia ja kaloja. Perhoset olivat hienoja. Sen jälkeen oli näytteillä erilaisia hyönteisiä, joiden katselu jäi minulta aika vähäiseksi, mutta Antti tarkkaili niitä minunkin puolesta. Täältä lähdettiin sitten kävelemään, vaikka yleensä puutarhassa ehkä ajettaisiin autolla / taksilla paikasta toiseen. KL:ssä oli aika todella kuuma, muutaman asteen kuumempi kuin Singaporessa. Sinagporessa meri ja tuuli viilentänee ilmastoa juuri sen pari astetta.
Käveltiin sellaisen pienen järven rantaan. Matkalla nähtiin hääpari, josta otettiin kuvia ja ihmeteltiin kuinka he kykenevät olemaan puvuissa (miehellä musta puku takin kanssa) sellaisessa säässä. Järven rannalta lähdettiin Malesian kansallismuseoon lähinnä ilmastoinnin ja taksin toivossa. Matkalla nähtiin suurehko, yli metrin mittainen, varaani, joka livisti tietysti meitä piiloon. Se oli kyllä aika suloinen ja hauska, mutta ei jääty häiritsemään sitä liiaksi.
Museossa oli pari kouluryhmää yhtä aikaa ja oppilaille me (tai pitkä, laiha ja pitkähiuksinen Antti) taisi olla myös jonkinasteinen nähtävyys. Museo oli hyvä: siellä kerrottiin ihmisten elämästä, kulttuurista ja taiteesta. Sieltä mentiin parkkipaikalle odottamaan taksia. Sitä tosin tarjottiin meille heti, kun länsimaiset turistit saapuivat. Kun lähdettiin seuraamaan taksia tarjonnutta miestä, päädyttiin parkkipaikalla olleen yksityisauton luokse. Päätettiin olla menemättä yksityisauto-taksiin. Onneksi ei kovin kauaa tarvinnut odotella, kun ”virallinen” taksi saapui ja kuski sanoi tietävänsä kyytiä tarjonneen miehen. Saattoi myös hieman pelotella kertoessaan, että sellaiseen kyytiin meneminen voi olla vaarallista.
Takaisin Petronas torneille ja syömään food courtiin. Kauaa ei enää tarvinnut odotella sillalle pääsyä. Tilaisuus alkoi siten, että meidät noin 20 henkeä laitettiin pienehköön auditorioon katsomaan propaganda 3D-filmiä. Saatiin ”taikasilmälasit”, joiden avulla filmin kuva näytti oikeasti kolmiulotteiselta. Filmi ei oikein soveltunut meille eurooppalaisille sen selvän propagandamaisuuden vuoksi. Antin kanssa naureskeltiin filmin alussa, kun siinä kerrottiin, miten hellästi ja hyvin Petronas-öljy-yhtiö ottaa puhtaan öljynsä meren pohjasta. Lopussa kerrottiin juhlavasti tornien rakentamisesta.
Petronas twin towers on siis Malesian kansallisen Petronas-öljy-yhtiön päämaja. Yhtiö sponsoroi BMW-Sauber F1-tallia ja vastaa aika suurelta osin Malesian GP:n järjestämisestä. Silta oli 41. kerroksessa ja sinne mentiin hissillä. Sillalla vietettiin noin 10 minuuttia lähinnä kuvia ottaen. Sitten takaisin alas. Ihan hienot näkymät. Mutta vähän ikävä ajatella, että öljytuloilla rakennetaan hillittömän kallis ja valtavan suuri pilvenpiirtäjä ja tuetaan F1-”urheilua”.
Vielä hieman shoppailua; Antille löytyi kaksi hyvää paitaa. Sitten lähdettiin kävellen hostellille. Matkaa oli pari kilometriä ja pimeä oli jo tullut, mutta käveleskeleminen oli ihan mukavaa. Bongattiin matkalla Hard Rock Cafe, jossa käytiin pikaisesti. Siellä oli kaksi suomalaista formulaturistia (toisella joukkuepaita Sokos hotel –mainoksineen) malesialaisten ”tyttöystävien” kanssa. Hard rock cafe -paidan hinta olisi ollut 70 ringettiä, mutta se jäi ostamatta.
Takaisin hostellille päästyämme kuultiin, että katolla on ”bileet”. Käytiin toki katsomassa tilanne, viihdyttiin siellä noin tunti ja syötiin ilmaista ja erinomaista ruokaa. Taidan jatkaa seuraavista päivistä myöhemmin.
No comments:
Post a Comment