Purkkaa ja verenluovutusta

Olen monelta kuullut kiitoksia tämän blogin mielenkiintoisuudesta ja olemassaolosta. Kiitos kiitoksista, lämmittävät mieltä! :)

Maanantaina taas kouluun. Kävimme kuuntelemassa amerikkalaisen esitelmää tieteen ja päätöksenteon yhteydestä. Esitelmä oli hyvä ja sitä on hieman vaikea lyhentää tähän tehokkaasti. Siinä kuitenkin kerrottiin Missisippi-joesta, Katariina-myrskyn aiheuttamista tuhoista ja siitä, että ne olisivat olleet vähennettävissä, jos päätöksenteossa olisi otettu muutakin kuin taloudelliset näkökohdat huomioon.

Maanantai-illan jätehuolto-kurssilla oli aiheena kierrätys. Asiaa käsiteltiin varsin hyvin ja perusteellisesti. Luennoitsija kuitenkin sanoi, että ihmiset olettavat kierrätysmateriaalista tehtyjen tuotteiden olevan likaisia. Kun yritin kyseenalaistaa tätä, hän ei oikein ymmärtänyt, mutta oli silti kovasti sitä mieltä, että ympäristötietoisuus lisääntyy ja se on hyvä asia. Olette varmaan huomanneet kosmetiikka- yms. pulloissa sellaisen pienen kierrätysmerkin (tumma & vaalea nuoli ympyrässä). Luennoitsija kysyi tätä ja kaksi noin viidestäkymmenestä sanoi huomanneensa merkin (eli joku toinenkin minun lisäkseni oli joskus elämässään siihen kiinnittänyt huomiota). Epäilen, että prosentti voisi olla isompikin, mutta täällä ihmiset näyttävät nuokkuvan / nukkuvan luennoilla yllättävän usein. Joka tapauksessa kierrätys-asia käsiteltiin hyvin ja perusteellisesti.

Tiistaina päätin käydä Holland Villagessa ostoksilla. Otin bussimatkalta muutaman kuvan liikenteestä. Tässä niistä paras:



Minusta on siis ihmeellistä, että yksityisautot ovat täällä todella uusia ja todella isoja. Täällä ei näy pieniä eikä vanhoja yksityisautoja lainkaan. Sen sijaan bussit & "muut hyötyajoneuvot" ovat vanhahkoja ja dieselmoottorissa palaminen ei liene kovin puhdasta eivätkä pakokaasut kulje hiukkassuodattimen (ainakaan mitenkään tehokkaan) läpi. Kai suurilla ja hienoilla yksityisautoilla halutaan osoittaa menestystä, koska ei niitä täällä minusta niitä millään järkisyyllä (hirvivaara, liukkaalla kolarit) voi perustella.

Vasta nyt huomasin kunnolla Holland Villagen länsimaisuuden, koska keskimääräistä suurempi prosentti oli suunnilleen kanssani samannäköisiä. Sieltä ostoskeskuksesta löytyi hame ja kengät. Täällä vaatteiden (ja myös kenkien) koot ovat hieman erilaisia Suomeen verrattuna. Ostin sunnuntaina yhdet capri-housut, joiden koko oli XXL (suurempaa kokoa ei enää ollut) ja Marian ostamien shortsien koko oli L. Hameen koko oli XL, ja Suomesta ostetut hameeni ovat noin M / 40. Enää täytyisi löytää vyö ja jokin lämmin paita luentosaleihin, sitten saa shoppailu riittää muutamaksi kuukaudeksi.

Otsikossa on mainittu purkka: Purkkaa ei siis myydä tavan kaupoissa eikä sitä kai saa tuoda maahan. Sitä saa kuitenkin apteekeista ja Guardian-kosmetiikkakauppaketjun myymälöistä (niissä on sellainen lääkenurkkaus). Purkkaa täytyi erikseen mennä kysymään ja sitä varten minun täytyi näyttää jokin henkilöllisyystodistus, joksi kävi suomalainen ajokortti, jossa ei muuten ole sanaakaan englantia. Sen lisäksi myyjä kirjoitti vihkoon ylös nimeni ja ostamani tuotteen. 20 tyynyä purkkaa maksoi noin 1,8 e.

Illalla kävin koittamassa Girtelin kanssa jousiammuntaa, kun kampuksella toimii Archery sub-club. Se oli mukavaa, mutten aio kuitenkaan jatkaa ammuntaa joka tiistai (ainoa vapaailta viikolla perjantain lisäksi). Ensimmäistä kertaa oli tukahduttavan kuuma, koska ammuntapaikka oli lentopallokentillä, johon paistoi aurinko muttei juuri tuullut. Kaksi aurinkovarjoa pelasti kuitenkin paljon. Paikalliset olivat mukavia ja opastivat meitä aloittejoita kärsivällisesti.

Tänään, keskiviikkona, aloitin päiväni käymällä ostamassa lentoliput Australiaan (Sydneyhyn) helmikuun lomaviikoksi! :) Aika kallista, kun lähdön aikaan on kiinalainen uusi vuosi, jolloin paikalliset matkustavat myös paljon. Halvempaa ja helpompaa kuitenkin kuin Suomesta. Maria on siellä siis vaihdossa, joten minulla on miltei paikallisopas. :) Täällä kampuksella on Statravelsin matkatoimisto, jonka virkailijan nimi oli Leena Toh. Sekoilin hieman päivissä, koska täällä kalentereissa sunnuntai aloittaa viikon. Lennot menevät Kuala Lumpurin kautta ja matkatoimisto hoitaa minulle viisumin.

Lentolippuostosten jälkeen yritin käydä luovuttamassa verta. Toimintatapa oli suunnilleen samanlainen kuin Suomessa: täytettiin kaavake, lääkärin puheille, hemoglobiinin mittaus ja luovutus. Kaavakkeessa oli paljon kysymyksiä ja moni niistä käsitteli HIV/AIDS:a, malariaa ja hepatiittia. Pakkohan malaria-alueellakin on luovuttaa verta, ja kaavakkeessa kyseltiin erilaisia malarian oireita. HIV/AIDS-kysymyksiä oli myös paljon. Lisäksi lomakkeessa luki, että jos antaa vääriä tietoja, voi joutua maksamaan 20 000 S$ tai vankilaan. :) Kun pääsin lääkärin puheille, hän varmisti, että Suomihan on Euroopassa. Ja koska näin oli, en voi luovuttaa verta Euroopassa olleen hullun lehmän taudin vuoksi. Suomessa kysellään oleskelua Briteissä tietyllä välillä riittävän pitkään, mutta se, että on jostain päin Eurooppaa ja ei voi luovuttaa verta! Suomessa on sitten varmasti jokin karenssi verenluovutukseen, kun olen asunut täällä ja matkustellut malaria-alueella (ainakin puoli vuotta). Hauska kokemus kaikesta huolimatta. :)

Tänään vielä vesien käsittely -kurssia ja sitten illalla Singapore slingeille (paikallinen coctail) keskustaan Girtelin kanssa.

Loistoviikonloppu

Maria saapui Singaporeen perjantaina illalla. Olimme löytäneet halvahkon hostellin, A Travellers Rest Stop, Chinatownista läheltä Outram Park –metroasemaa. Asuntolani säännöissä kielletään majoittamasta ketään huoneeseen, mutta sääntöjä ei vissiin niin kirjaimellisesti täällä seurata, vaikka niin luulin. Illalla yliopiston kulttuurikeskuksessa oli kansainvälisiä esityksiä, joilla lähinnä eri puolilta Aasiaa tänne muuttaneet opiskelijat esittelivät omaa kulttuuriaan. Lähinnä opiskelijoista koostunut yleisö oli suomalaiseen yleisöön verrattuna todella eloisa; hurrasi, huuteli, nauroi, taputti ja puhui keskenään. Esitykset vaihtelivat kansallispukujen esittelystä tansseihin ja lauluihin. Kiinalaiset olivat panostaneet todella, sillä heidän esityksensä eteni jouhevasti ollen pitkä taitavine esiintyjine. Maat vaihtuivat tiuhaa, mutta me ehdimme seuraamaan ainakin Bangladeshia, Malesiaa, Indonesiaa, Kiinaa, Etelä-Koreaa, Mauritiusta ja Pakistania.

Esitysten päätyttyä lähdimme Harbour Frontin lähille clubikortteliin. Mukana oli kolumbialainen Huan (en ole varma nimestä), singaporelainen Raf sekä pakistanilainen opiskelija ja unkarilainen vaihtari minun Marian ja Kirsin lisäksi. Menimme ensin kuuntelemaan live-salsa-bändiä todella täynnä olevaan paikkaan. Sisäänpääsymaksuun (15 S$) sisältyi yksi ilmainen drinkki, jonka menimme Marian kanssa juomaan ulos terassille lämpimään. Hyvää musiikkia ja paljon ihmisiä (yllättävän paljon länsimaisen näköisiä). Kävimme syömässä läheisessä kalliin näköisessä ravintolassa, joka osoittautui erinomaiseksi ja aika edulliseksi. Banaanipratani (letun sisällä banaania) oli ihanaa. Yösyömisen jälkeen lähdimme Marian kanssa nukkumaan muiden jatkaessa vielä tutkimaan korttelin muita baareja samalla sisäänpääsymaksulla.

Taksikuski ei oikein muistanut Chinatownin yksisuuntaisia, joten kiersimme siellä suurehkon mutkan ja jätimme Marian hostellille. Matkalla pgp:lle tiellä oli poliisien ratsia. Taksikuski kertoi niiden etsivän rattijuoppoja tai laittomia maahanmuuttajia. Me selvisimme pelkällä silmäyksella sisätiloihin, mutta paikallisia autoja oli tienvieressä muutama. Taksikuski osoittautui hyvin puheliaaksi ja kerroin hänelle jotain Suomestakin. Väsymykseni ja hänen singlish-aksenttinsa takia en kuitenkaan ymmärtänyt kaikkea hänen puheestaan.

Lauantaina oli melontapäivä, joka minun osaltani alkoi liian aikaisin, koska huoltomiehet kuljettivat hitaasti jotain äänekästä ja piipittävää nosturia asuntolan läpi suhteellisen aikaisin aamulla. Yliopiston Canoeing sub-club järjesti melontareissun katsomaan Singaporen keskustaa joelta. Aloitimme reissun 13.00 Kallang-metroasemalla, jossa tosin odottelimme puoli tuntia kaikkien saapumista paikalle. Sen jälkeen käveltiin joen rantaa Kallang Water Sport Centre:lle, jossa meille kerrottiin melonnan perusteita. Paikalla oli lukuisia paikallisia harjoittelemassa soutamista Dragon Boat:lla, joka on kuin 20-hengen melottava kirkkovene.

Meidän melontareissumme alkoi joen toisella puolella olevalta hiekkarannalta, jossa oli kahden hengen kajakkeja. Järjestäjien antamien selkeiden ja varsin yksityiskohtaisten ohjeiden jälkeen pääsimme vihdoin melomaan. Joen vesi näytti varsin likaiselta, joten kanootilla kaatuminen ei vaikuttanut mukavalta vaihtoehdolta. Järjestäjiä oli melomassa omilla kajakeillaan noin viisi, ja sen lisäksi meistä huolehti vielä veneessä olevat noin viitisen henkilöä. Meitä osallistujia oli noin 20; sekä vaihtareita että paikallisia. Kunhan alkukankeidesta selvittiin melominen alkoi sujua varsin hyvin. Tosin osa kajakkipareista meloi kovaa vauhtia välittämättä suunnasta ja törmäili muihin holtittomasti; rasittavaa. Aika usein kokoonnuimme ja muodostimme rivistön pitämällä viereisistä kajakeista kiinni, jolloin järjestäjät pystyivät kertomaan meille erilaisia asioita.

Alitimme mm. mailman toiseksi suurimman sillan, jonka alla kaiku oli aika mahtava. Joen liikenne oli lähinnä meitä melojia sekä Dragon Boat:eja; muutama moottorilla toimiva alus liikennöi myös. Lähellä kääntöpistettä alkoi sataa, suurehkoja pisaroita hitaasti. Puolivälissä pysähdyimme ja olimme hieman “pelejä”. 2-3 ihmistä kerrallaan vaihtoi kajakista toiseen paikkaan kulkien muiden kanoottien kautta. Onneksi minun ei tarvinnut jalkani kanssa lähteä taitelemaan eri paikkaan, mutta jotkut taisivat tykätä tästä pelistä. Saimme myös lounasta, eli suklaakuorrutteisen donitsin sekä jääteetä.

Keskusta näytti hienolta joelta. Singaporeen ollaan kuulema rakentamassa korkeaa pilvenpiirtäjää; kuulema korkeampaa kuin Lodon Eye, mutta kai Hong Kongissa tai Taiwanissa tms. on vielä korkeampi pilvenpiirtäjä. Vaikka sade kasteli meidät aika tehokkaasti, ei meloessa silti ollut kovinkaan kylmä. Kun lähdimme melomaan takaisin, taisi yksi kajakkipari kaatua jokeen. Heitä odotellessa meille taas kerrottiin Singaporesta. Takaisin melominen sujui menomatkaa paremmin ja törmäilyjä oli jo hieman vähemmän, ehkä opimme Marian kanssa väistelemään paremmin. :)

Palasimme hieman eri paikkaan, jossa laiturille nouseminen ja kajakin tyhjentäminen vedestä ohjeistettiin varsin yksityiskohtaisesti. Odottelun jälkeen pääsimme vaihtamaan vaatteista ja puuhakassin kanssa lähtemään. Reissu oli todella mukava, melominen oli hauskaa, nähtiin Singaporesta eri puolia ja paikallisten järjestämään juttuun oli hauska osallistua. Ihmettelimme tosin hieman organisoinnin tehokkuutta, koska asiat tehtiin vaihe kerrallaan eikä lainkaan limittäin. Tällä tavoin turhaan odotteluun meni yhteensä ehkä noin tunti. Ehkä singaporelaiset ovat niin tottuneita odottamaan, etteivät koe tarpeelliseksi tehostaa toimintaa ja ajankäyttöä. No, loistava reissu siitä huolimatta!

Sen jälkeen menimme Marian hostellille suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Siitä suuntasimme ulos ihmettelemään Chinatownin elämää ja ennen kaikkea syömään. Paikallisia täynnä oleva food court löytyi pian ja ruoka oli hiukan heppoisen lounaan jälkeen ihanaa. Kiinalainen vanhahko nainen opasti kumpaakin syömään lusikalla ja haarukalla, koska täällä käytetään veitsen sijasta lusikkaa. :)
Chinatownin kadut oli koristeltu ihanasti, koska kiinalainen uusi vuosi on noin kolmen viikon kuluttua. Kaupunginosan pääkatu oli suljettu, koska lauantai-iltana siellä oli jokin paraati tms. sekä ilotulituksia. Satuimme paikalle, kun kadun varret olivat täynna kiinalaisia, mutta paraati ei ollut vielä alkanut. Päätimme kuitenkin lähteä kiertelemään kujia, koska paraatin katsomisessa voisi helposti vierähtää tovi. Chinatownin kujat pääkadun lähellä olivat täynnä ihmisiä ja tarjolla oli ruokaa sekä kiinalaisia koristeita. Mukavaa katseltavaa.

Aikamme kierreltyämme päätimme vielä kävellä Singapore joen rantaa katsomaan pilvenpiirtäjiä ja rantaa iltavalaistuksessa. Alue on kyllä todella kaunis iltaisin, valitettavasti valokuvaaminen pimeällä ilman jalustaa ei ole vahvin osaamisalueeni. Kävelimme joen vartta ja pysähdyimme vedelle / Tiger Beer:lle (paikallinen ihan suomalaista muistuttava olut) turistikujan ravintolaan, jonka sisäänheittäjät olivat vähiten ahdistavia. Ravintola vaikutti hyvälta ja palvelu ystävälliseltä meidän pienistä tilauksista huolimatta, joten sinne voisi mennä uudelleenkin.

Sitten aktiivisen päivän jälkeen metrolla nukkumaan. Kävin vielä hakemassa omat kanotointi-tavarani sekä äitin lähettämät ruisleivät ja salmiakit Marian hostellilta. Sunnuntaiaamu koitti varhain, ja tapasimme Dhoby Ghaut –metroasemalla ostoskatu Orchad Roadin toisessa päässä. Ihanan Starbucksin kahvin jälkeen kävimme Fort Canning Park –puistossa, joka on avian ostoskadun vieressä. Suomalainen ymmärtää puisto-sanan yleensä hieman toisin, mutta trooppisen alueen vihreys on silti aika ihanaa. Monet siis tulivat puistoon autolla ja puisto oli täynnä erilaisia rakennuksia ja “nähtävyyksiä”. Puiston keskellä oli reservoir (vesiallas, josta ilmeisesti puhdistetaan juomavettä). Yritettiin päästä näkemään vettä, mutta reservoir oli padottu korkealle ja aidattu piikkilangalla. Puistosta löytyi kuitenkin pienehkö spice garden, jossa kasvoi mm. pippuria. :)

Puistovisiitin jälkeen lähdettiin sitten ostoksille. Orchad Roadin varrella lienee noin kymmenkunta suurehkoa (keskimäärin nelikerroksisia) ilmastoitua ostoskeskusta täynnä erilaisia kauppoja. Paikallaiset naiset ovat niin pienikokoisia ja –jalkaisia, että minun on todella vaikea löytää mitään. En tosin kovin aktiivisesti etsinytkään kuin kankaista laukkua, joka sitten lopulta löytyi lukuisten pvc-laukkujen seasta. Vaikka ostoskeskuksissa pääasiassa on merkkituotteita, saattaa välistä löytää halpamyymälöitä, joista sitten ostin trikoopaidan ja shortsit.

Kävimme myös pikamanikyyrissä (15 min, 10 S$), joka tosin sisälsi lähinnä vain kynsien lakkauksen. Ensimmäinen kertani. Shoppaillessa ajan taju häviää aika helposti. Minusta tosin edelleenkin kirpparishoppailu on mukavampaa, koska niiltä voi hyvällä omallatunnolla ostaa paljon kaikkea halvalla. Täällä tosin asenteet lienevät hieman erilaiset, koska lähikaupasta ostamani siivoussanko mainostaa materiaalin olevan 100 % virgin material. Minä olisin ostokseen huomattavan paljon tyytyväisempi, jos materiaali oli 100 % recycled material.

Nälän yllättäessä Singaporessa on aina joitain ruokapaikkoja lähellä. Tällä kertaa söimme nuudeleita seka kala- tai lihanyyttejä niiden kanssa. Onneksi Mariakin sai maistaa vastapuristettua mehua, joka on minun herkkuani. Niitä kojuja ei Chinatownissa näyttänyt olevan lainkaan. Kunhan ostoksia oli tehty tarpeeksi (Maria löysi kivoja kesävaatteita suht. halvalla) päätimme yrittää pasta bussilla Little India –kaupunginosaan. Se ei kuitenkaa onnistunut, kun oikea bussi huristi vauhdilla ohi pysäkin, johon sen meidän järjen mukaan olisi pitänyt pysähtyä.

Metrolla sitten lopulta päästiin. Heti metroasemalla oli lähes pelkästään intialaisia ja kaupunginosan kadut olivat TÄYNNÄ intialaisia miehiä hengailemassa ja juttelemassa. Naisia eikä muita “rotuja” juuri näkynyt, mutta turvalliselta siellä silti tuntui. Käytiin pikasesti yhdessä hindutemppelissä, joka tosin oli aika pieni ja vaatimaton. Miehiä oli joka puolella, kun kävelimme Little Indian katuja hieman. Etsimme jotain jälkiruokapaikkaa, mutta joko ihmeellisen ääntämyksen (puolin ja toisin) tai jälkiruokien olemattomuuden vuoksi emme niitä löytäneet. Paitsi sitten yhdessä paikassa joimme herkulliset mango-lasset (en tiedä, onko kirjoitettu oikein).

Lähdimme vähitellen kävelemään kohti metroasemaa, mutta kävimme sitä ennen Mustafa ostoskeskuksessa, joka oli kuin Veljekset Keskinen potenssiin 3 ahtaine hyllyväleine ja korkeine hyllyineen sekä valtavine tavaramäärineen. Paikallisia oli sunnuntai-iltana noin klo 22 ostoksilla aika paljon. Lisäksi kaduilla myytiin hedelmien & vihannesten lisäksi lihaa ja kalaa. Kala oli pakattu muovipusseihin, ja liekö ollut siellä koko päivän.

Ja lopulta metrolla takaisin majapaikkoihin. Marian hyvästeleminen oli hieman surullista, mutta saattaisin olla menossa käymään Australiassa lomaviikollamme helmikuun puolivälissä. Käynti olisi huomattavasti helpompaa ja halvempaa täältä kuin Suomesta ja en ehkä uskalla vielä tämän jalan kanssa (enkä välttämättä muutenkaan) lähteä reppumatkalle Indonesiaan, Filippiineille, Vienamiin tms, johon moni porukka on menossa.

Viikonloppu oli siis loistava! Tuli nähtyä todella monta puolta Singaporesta ja käytettyä aika todella tehokkaasti. Minullakin oli aivan turisti-olo, kun kävin kämpilläni vain nukkumassa ja suihkussa. Koska tama kirjoitus on aika pitkä ja kuvia toivottavasti aika paljon, laitan ne erikseen ja niitä voi löytää minun hotmailin Space-tilasta (osoite: http://sipietik.spaces.live.com/). Siellä ei vielä ole viikonlopulta kuvia, vaan joitain aiempia otoksia.

Ihastumisvaihe

Muuttaessa uuteen kulttuuriin siihen sopeutuminen menee useinmiten muutaman vaiheen kautta. Noin kaksi ensimmäistä päivää oli aika ahdistavaa, tosin se johtui vähäisistä sosiaalisista kontakteista ja jalasta. Nyt minulla taitaa olla sellainen ihastumisvaihe, että kaikki (miltei) on hienoa, uutta ja ihanaa. Nyt on siis todella mukava olla täällä; kotiutumisen ja uusiin ihmisiin tutustumisen jälkeen. Jossain vaiheessa tullee kulttuurishokki, jonka vahvuus ja pituus vaihtelee ihmisittäin. Ja sen jälkeen todellinen ja realistinen sopeutuminen.

Tässä ihastumisvaiheessa vaihtoonlähtö tuntuu todella hyvältä idealta. Vaikken ole kuinkaan yltiösosiaalinen, on täällä silti mukava olla ja tutustua erilaisiin ihmisiin. Opiskelujen alkuvaiheessa en lainkaan ajatellut vaihto-opiskelua, mutta onneksi Antti alkoi puhua siitä. On myös mukava huomata, että pärjää vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä. Me suomalaiset pääosin osaamme hyvin englantia, mutta emme uskalla käyttää sitä. Vertaamme liian helposti omaa taitoamme erinomaisesti englantia osaaviin, vaikka kieli on (ainakin minulle) kommunikointia ei omien taitojen esittelyä varten.

Maanantaina kävimme sitten ostoksilla Orchad Roadin Paragon-ostoskeskuksessa. Vaatteet, kengät ja laukut näyttivät kivoilta, mutta olivat myös aika kalliita. Ostin voiteita tätä nahkaani varten sekä Southeast Asia -matkaoppaan reissujen suunnitteluun. Girtel kävi toisessakin ostoskeskuksessa katsomassa hametta, mutta minä jäin ulos lukemaan opasta. Vieressäni istuva mies lopulta kysyi kotimaatani, ja sanoi sitten käyneensä Suomessa. Oli kuulema tullut Suomeen Tukholmasta Silja Linellä. :) Hän oli ollut mukana tekemässä Suomen Robinsonia (se suomalainen survivor-ohjelma) Malesiassa, josta hän on kotoisin.

Illalla oli sitten taas jätehuolto-kurssin luennot. Tällä kertaa aiheena oli jätteiden käsittely ennen polttoa / loppusijoittamista. Jätteet ensin murskataan ja sitten niistä erotellaan mm. magneetin, ilmavirran (tiheys) ja raekoon avulla materiaaleja erilleen. Halvan työvoiman maissa on kuulema käytössä myös ihmistyövoimaa lajittelemassa jätteitä liukuhihnalta, jolloin lajitellun tavaran laatu on hyvä. No, edelleenkin minusta syntypaikkalajittelu on hyvä asia. Singaporessa suurin osa jätteistä sitten poltetaan, taidan kuulla prosentit myöhemmin.

Torstain iltaluennoilla (Environmental Technology) juttelin erään kiinalaisen tytön kanssa, joka on täällä tekemässä väitöskirjaansa aiheena biopolttoaineet. Jätehuolto-kurssiin kuuluu yhdeksän hengen ryhmässä tehtävä ryhmätyö, ja ryhmässäni on tämän kiinalaisen lisäksi kolme Myanmarista, kaksi Vietnamista, yksi Malesiasta ja yksi Singaporesta. Aiheeksemme yritämme saada kierrätyksen. Harvoin olen näin paljon odottanut ryhmätyön tekemistä, vaikka ovat aiheet ja kaverit Suomessakin todella hyviä ja kivoja! :)

Tänään tiistaina tapasin päivällä Antin sukulaisen Pirjon, joka asuu täällä Singaporessa. Tapasimme Holland Villagessa, jonne on muutama kilometri (2-3) täältä kampukselta ja Pirjon kotoa myös. Se on ikään kuin pieni kaupunkikeskus, jossa oli paljon kauppoja ja ravintoloita. Mukava paikka, hintatasoltaan Orchard Roadia halvempi ja kampukselta pääsee yhdellä bussilla noin 15 minuutissa.

Kävimme tänään ostamassa liput kanotointireissulle Singapore River:lle Girtelin kanssa. Se on lauantaina, joten Mariakin tulee mukaan. Maria on siis menossa Australiaan vaihtoon ja jää välilaskullansa tänne viikonlopuksi. Illalla sitten tapasin hostini Sriyunin sekä muutaman muun täällä kauemmin asuneen vaihtarin. Yliopiston kansavälisellä yksiköllä on sellainen Host family programme, johon ilmoittauduin sähköpostitse saavuttuani. Sriyuni työskentelee paikallisessa kv-yksikössä ja opiskelee ruotsia. Tapaaminen oli todella mukava, vaikka edelleenkin on paikoin vaikea saada selvää paikallisten aksentista.

Huomenna on tarkoitus aloittaa opiskelukin oikeasti: teemme hydrologia-kurssin kotitehtäviä ja minun täytyy lukea aiempien luentojen asioita sanakirjan kanssa.

Sentosa

Sentosa on singaporelaisten (ja turistien) vapaa-ajanviettosaari aivan pääsaaren eteläpuolella. Sinne pääsee HarbortFront (tai Vivo city) -ostoskeskuksesta / metro- tai bussiasemalta joko korkealla kulkevaa rautatietä pitkin tai bussilla tai sellaisella vaijerihissillä. Saarella on rantaa, hotelleja, ravintoloita sekä muutamia nähtävyyksiä: mm. Underwater world, Dolphin Laguun, Butterfly Park & Insect Kingdom ja Herb & Spice Garden Tour. Kävin Sentosalla sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta molemmat visiitit painottuivat tuohon ranta & ravintola/baari puoleen.

Lauantai-iltana oli Graduate Student Societyn järjestämä Beach Party vaihtareille sekä paikallisille valmistuneille (valmistuneet ainakin kandiksi, osa tekee väitöskirjaa). Porukalle oli varattu baari ja paikalle järjestettiin osallistumismaksuun kuuluva kuljetus kampusalueelta. Alkoholiton lippu maksoi 25 S$ (12,5e) ja alkohollillinen 35 S$. Suomeen verrattuna erilaista ja mielestäni erittäin hienoa oli se, että todella monella opiskelijalla oli alkoholiton lippu.

Kyydin ja juomien lisäksi hintaan sisältyi vielä paljon erinomaista ruokaa. Tapahtuma oli varsin mukava ja taas sain tutustua moneen vaihtariin ja muutamaan täällä "oikeasti" opiskelevaankin. Menimme odottamaan viimeistä bussia hieman puolenyön jälkeen, mutta sitä ei koskaan tullut. Päätettiin sitten soittaa taksi, jonka tulo kuitenkin kesti aika kauan. Syykin siihen selvisi, kun taksikuski soitti meille takaisin ja kysyi sijaintiamme.

Sentosa on varsin keinotekoinen paikka, koska hiekka on kuulema tuotu Malesiasta ja rannoilla näkyvät kivet ovat betonia. Alue on kuitenkin ihan kaunis, vihreä ja Singaporen tapaan siisti. Todellisuus ei pääse kuitenkaan unohtumaan, koska hienoon merinäköalaan kuuluvat erottamattomasti öljynjalostamot, rahtilaivat ja tankkerit.



Koska sunnuntaiaamuna sää näytti kohtuullisen hyvältä, päätimme Girtelin kanssa mennä Sentosalle uudelleen. Toinen vaihtoehto, eli shoppailu Orchad Roadilla, toteutetaan maanantaina. Lähdimme matkaan noin klo 11 ja neljällä bussilla kuljettuamme olimme vihdoin palmujen alla rannalla noin 12.30. Ja matkaa Sentosalle linnuntietä on alle 10 km. Julkista liikennettä on kuitenkin mukava käyttää, kun se toimii hyvin ja on tietysti muutoinkin taksia parempi vaihtoehto.

Päivä meni makoillessa rannalla ja sen seurauksena tätä kirjoittaessa ihoa kuumottaa ja se on aivan punainen. Milloinkahan oppisin ottamaan aurinkoa fiksusti. Kumpanakin päivänä tuli pieni sadekuuro, mutta muutoin sää oli hyvä. Lauantaina ennen lähtöä satoi todella rankasti ja ukkonen oli aivan päällä, mutta illalla oli ainoastaan yksi rankka kuuro.

Tänään kävin uimassa meressä. Vesi vaikutti suhteellisen puhtaalta, mutta kuvassa taustalla näkyvien laivojen läheisyys silti epäilytti. Täällä vielä sattui noin viikko sitten laivojen yhteentörmäys, jonka seurauksena öljyä pääsi aika paljon mereen. Se kuitenkin taidettiin saada sieltä pois tai eristettyä. Lämmintä oli ja nyt on uitu Malakan- tai Singaporensalmessa.



Huomenna koulua aamulla 9-10 ja illalla 18-21 ja siinä välissä ostoksille. Toivottavasti saan nukuttua tämän aran nahan kanssa.

Keskustassa

Perjantaina heti herättyäni siivosin huoneen, joka oli viikossa ehtinyt jo likaantua yllättävän paljon. Sen jälkeen lähdin käymään asuntolan kuntosalilla, joka on auki 7-23 ainakin arkipäivisin, viikonlopuista en tiedä. Tullessani näin Kirsiä, jonka kanssa kävin sitten aamiaisella pgp:n food courtissa. Sen jälkeen vielä pesin vielä pyykkiä. Pesutupa oli varsin siisti ja siellä oli kymmenkunta pesukonetta ja suunnilleen saman verran kuivaajia. Koneellisen pesu maksoi 0,2e. Täällä ei oikein missään saa vaatteita kunnolla kuivatettua, joten kuivausrumpujen olemassaolo oli hyvä asia. Tunnin kuivaus maksoi samoin 0,2e ja se oli täysin riittävä.

Alunperin minulla piti olla Host family programmen puitteissa hostin tapaaminen, mutta hän perui sen aamupäivällä ja siirsi tiistaihin. Sitä on jo kerran aiemmin siirretty, joten toivottavasti nyt tulevana tiistai-iltana oikeasti näen hostini. Kirsin kanssa sovittiin lähtevämme käymään kaupungilla illalla; syömässä ja museossa.

En ole ennen kunnolla käynyt Singaporen keskustassa, ainoastaan ajanut taksilla ohi. Nyt mentiin metrolla Raffles Place -asemalle, josta noustuamme maan pintaan näimme pilvenpiirtäjiä joka puolella. Tällaiselta näytti heti metroasemalta tultuamme; aika erilaista kuin Buena Vista tai Clemeti -asemien ympäristöt.


Ilmansuunnista olimme aika pihalla, joten löysimme Singapore riverin kysyttyämme apua. Joen ranta oli kaunis ja hienoja ja / tai korkeita taloja kohosi sen ympärillä. Tässä näkymä Asia Civilisations Museumille päin.



Ja tässä samasta paikasta oikealle. Pyöreä rakennus aivan sillan takana on käsittääkseni teatteri (Esplanade - Theatres on the Bay). Sen muistuttaa durian-hedelmän, josta olen kuullut (paha haju ja ehkä makukin), mutten olen nähnyt, haistanut enkä maistanut.



Ennen museovierailua kävimme syömässä yhdessä joen rannalla olevista ravintoloista. Meininki oli aivan kuin turistikohteissa, kun lyhyehköllä kadunpätkällä oli lukuisia ravintoloita ahdistavine sisäänheittäjineen. Lopulta valitsimme ravintolan halvahkon hinnan toivossa. Ruokalistoja selailtuamme selvisi, että pääruokana esim. kala maksaa 7e ja lisäkeriisi 4e päälle (ne piti tilata erikseen). Minun kalapalat thai-kastikkeessa olivat kuitenkin todella hyviä.



Sen lisäksi palvelu oli hyvää ja näkymät hienot. Pöydällä oli myös teetä sekä pähkinöitä ja soijakastikke sekä punaista tulista tahnaa. Laskun tullen selvisi, että myös tee, pähkinät ja pöydällä olleet kosteuspyyhkeet olivat maksullisia, vaikka emme niitä erikseen olleet tilanneet. Tuli hieman huijatuksi tulleen olo, mutta toisaalta 15e maksanut illallinen oli hintansa väärti.

Illallisen jälkeen suuntasimme joen toiselle puolelle Asian Civilisations Museumiin, jonne perjantai-iltana oli halvempi sisäänpääsymaksu (1e) kuin muulloin. Museo oli iso, ja se oli jaoteltu viiteen osaan: Singapore river, Southeast asia, West asia, China ja South asia. Esineet oli valaistu hienosti ja niiden lisäksi siellä oli joko "kirjojen", kosketusnäyttöjen tai isojen taulujen avulla kerrottu erilaisia asioita. Tunnissa ehdittiin ainoastaan nähdä, kuinka paljon museossa olisi nähtävää ja tutustuttavaa.

Mukava ilta, jonka jälkeen jalka oli kyllä aika väsynyt ja turvonnut. Kyllä odotan sitä, että pääsen kunnolla kävelemään kaupungissa ympäriinsä. :) Singapore joella meni pienehköjä laivoja koko ajan edestakaisin. Sellaiselle risteilylle täytyy kyllä joskus vielä mennä, hinta oli puolen tunnin risteilystä 6e.

Uusia tuttavuuksia ja koulua

Nuo kommentit ovat kivoja ja piristäviä, kiitos niistä! Muutkin saavat niitä kirjoitella :)

Pienoisen alkuahdistuksen jälkeen elämä alkaa nyt sujua jo vallan hyvin. Käytännön asiat (asuminen, kurssit) olen saatu kuntoon ja olen tutustunut ihmisiin. Uusien ihmisten tapaaminen ja tutustuminen on lähes samanlaista kuin Suomessa opiskelujen alkaessa, tosin vielä intensiivisempää. Kun saavuin tänne viikkoa aiottua myöhemmin, on minun täytynyt tsempata ehkä tavallista enemmän. Eilen illalla oli paljon vaihtareita menossa Dbl O -baariin. Kun tulin koulusta yhdeksältä illalla, särki vähän päätä, väsytti eikä huvittanut.

No, kannatti silti mennä. Näin siellä "vanhoja tuttuja" sekä tutustuin uusiin ihmisiin. Dbl O oli hieno paikka, ilmastoitu ja siisti. Keskiviikkoisin siellä on Ladies' night, jolloin tytöt pääsevät ilmaiseksi sisään (pojat maksavat 12,5e) ja saavat ilmaisia juomia (pojat maksavat niistä noin 4-6e, kai). Varsin tasokas paikka, toisin kun Suomessa Kajaanin naiset ja varusmiehet ilmaiseksi sisään -paikasta ei näin voi sanoa (en kyllä ole käynytkään). Paikalliset tytöt ovat todella pieniä, joten eivät he varmaan kauheasti juo, mutta vessassa näki/kuuli, mitä liiallinen juominen mm. aiheuttaa.

Dbl O:ssa oli todella paljon vaihtareita. Löyttäydyin PGP:n (asuntolastamme käytetty lyhenne, Prince George's Park) portailla kolmen amerikkalaisen mukaan ja menimme sinne taksilla (kesti noin 15 min, maksoi 3,2e). Laurien olin nähnyt jo aiemminkin PGP:n food courtissa. Hän sekä mukana ollut poika (en muista nimeä) opiskelevat Indianassa tietotekniikkaa. Lisäksi mukana oli Meg, historian / politiikan opiskelija. Lähdimme asuntolasta noin kymmeneltä illalla, jolloin baari oli vielä aika todella tyhjä.

Kun paikka alkoi täyttyä mm. vaihtareilla, juttelin hollantilaisen Biancan kanssa. Hän opiskelee life science, samaa kuin malesialainen kämppikseni. Aika yleispätevän kuuloinen termi, mutta on kuulema biologiaa, lääketiedettä ja biokemiaa. Tiistaina illalla PGP:n food courtissa tapasin suomalaisen Kirsin, jonka Saara, Jouko ja Girtel tiesivätkin. Kirsi oli myös Dbl O:ssa ja suomea oli välillä mukava puhua, kun baarimelussa englannista on paikoin vaikea saada selvää.

Vaihtareiden keskuudessa on hauska seurata erilaisten "kansojen" ominaispiirteitä. Jenkit ovat todella sosiaalisia ja niihin on todella helppo tutustua. Saksalaisilla lienee samantapainen suhde itävaltalaisiin kuin meillä ruotsalaisiin. :) Saksalainen poika ei ollut koskaan kuullutkaan: " Ich habe sauerkraut in meiner lederhosen."-fraasia, joka meillä Suomessa taitaa olla varsin tuttu.

Oli siis varsin mukava ilta, jonka päätteeksi vielä soluni vessassa tapasin toisen tässä solussa asuvan vaihtarin, joka oli myös ollut Dbl O:ssa. Hän (taas unohdin nimen, niiden pitäisi olla numeroita :) ) on kotoisin Englannista ja opiskelee arkkitehtuuria.

Nyt olen oppinnut nukkumaankin ja iltaisin olevat luennot ovat minulle aika sopivia. Tänään Water resources engineering -luennoilla tutustuin kahteen ranskalaiseen vaihtariin, joiden kanssa lasketaan joitain kotitehtävä-laskuja yhdessä. Sen lisäksi kurssilla on kaksi paikallista tyttöä, joiden kanssa juttelin jo laskuharjoituksissa (tutorials). Illalla minulla oli Environmental Technology -kurssin luennot. Varsin yleisellä tasolla siellä käsiteltiin veden laatua ja sen mittaamista. Luennoitsijana oli keski-ikäinen mies, joka eteni power point -dioissaan aika hitaasti. Minulla oli erilainen muistikuva kemiallisesta ja biologisesta hapenkulutuksesta sekä niiden suhteesta kuin mitä luennoitsija selitti. Mutta täytyy paneutua asiaan myöhemmin. Tauolla juttelin vieressä istuvan tytön kanssa. Hän oli kotoisin Kiinasta ja tullut opiskelemaan Singaporeen tohtoriksi. Hänellä on samat post graduate -kurssit kuin minullakin.

Nyt pieni hyppy aikajärjestetykseen: keskiviikkona soitin Ympäristötekniikan osaston kansliaan, ja kuulin, että minut on hyväksytty kahdelle hakemalleni kurssille: Water Treatment Process ja Environmental Technology. Nyt minulla on yhteensä neljä kurssia, joista kolmen luennot ovat iltaisin (ma, ke ja to) klo 18-21. Minun täytyi käydä hakemassa paperi osaston kansliasta ja viedä se Registrar's officeen aivan eri rakennukseen, jotta he voivat lisätä minulle ne modulit. Modulien lisäys onneksi onnistui niin nopeasti, että pääsin internetin oppimisympäristöstä (IVLE) tulostamaan keskiviikko-illan Water treatment process -kurssin luentojen kalvot.

Vesien käsittely -kurssi vaikutti aika kemia-painotteiselta ja siinä taidetaan keskittyä puhdasvesipuoleen. Luennoitsija oli kuitenkin todella hyvä ja hänen aksenttinsa oli varsin selkeä. Hän eteni varsin nopeasti, ja teksti vilisi lyhenteitä. Kurssi vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja asia minulle kohtalaisen uudelta. Luennoitsijalla oli mukana kannettava tietokone, josta hän sitten heijasti näytön videotykillä kankaalle. Ihmeellistä tässä oli se, että hänellä oli sellainen kynä, jolla hän piirsi tietokoneen näyttöön aivan kuin paperille. Ja nämä piirrokset tulivat näkyviin power point -dioihin.

Loppuun vielä säästä: eilen ja tänään aamulla oli todella kuuma, noin 30 astetta ja aurinko paistoi. Lähdin tänään koululle vähän yhden jälkeen enkä olisi uskonut, että sää voi muuttua niin nopeasti. Noin kolmen aikoihin luentosaliin alkoin kuulua ukkosta ja sateen ropinaa. Neljän tienoilla kävin syömässä, ja silloin satoi aivan kaatamalla. Siis aivan todella paljon! Sitten yhdeksältä ei enää satanut lainkaan ja kadut alkoivat kuivua.

Nyt täytyy mennä jo nukkumaan! :)

Opiskelua

Maanantaina pääsin ensimmäisille luennoille. Tällä hetkellä minulla on valittuna yksi kandivaiheen kurssi (Water resources engineering) ja yksi post-graduate (maisteriksi opiskelevat) kurssi (Sludge and Solid waste management). Näiden lisäksi toivon saavani vielä toisen post-graduate kurssin (Water treatment process). Kerrankin olen tainnut osata valita vähän opiskeltavaa. :)

Tässä kuva kampusalueelta, jossa onneksi osa kulkuväylistä on katettu runsaiden sateiden vuoksi. Alueella kulkee tiheään bussilinjoja, joilla pääsee esim. täältä asuntolasta luentosalien lähelle. Hyvä vaihtoehto kuumassa ilmastossa. Kuvassa näkyvä bussi ei ole kampuksen sisäistä liikennettä vaan on menossa Clemeti-metroasemalle.



Taas kuva satamaan päin. Tarkennuksia edelliseen viestiin: maailman suurin konttisatama on Singaporessa ja kontteja siirtelevät laitteet ovat nimeltään lukkeja. Tämä vihreys joka välissä on kaunista, en vain tiedä kasvien tai puiden nimiä.



Maanantaina aamulla 9-10 oli kandivaiheen kurssin luennot suurehkossa ja siistissä salissa. Post-graduate-kurssien luennot pidetään iltaisin 18-21, koska osa opiskelijoista käy ilmeisesti töissä. Luentosaleissa ja muissa luokissa on ilmastointi, jonka vuoksi niissä on todella kylmä. En ymmärrä, kuinka paikalliset pystyvät olemaan saleissa ilman pitkähihaista. Ihmeellistä oli se, että noin 10 % tuli myöhässä luennolle. Minä paraskin ihmettelijä, mutta luulin ihmisten olevan täällä täsmällisiä. :)

Aamun luennoitsija puhui varsin ymmärrettävää englantia ja toisti asiat noin kahteen kertaan. Luennon aiheena oli sadannan mittaaminen. Kurssiin kuuluu tutorialeja 1 h joka viikko (käydään jokin lasku läpi), kotitehtäviä (voi tehdä viiden hengen ryhmässä), luentoja 3 h viikossa, luennoilla jotain lyhyitä testejä (quizz) ja tentti huhtikuun lopussa.

Illan jätehuolto-kurssin luennoitsija sen sijaan puhui huomattavasti vaikeammin ymmärrettävää englantia. Alkuun selitettiin kurssin suoritusvaatimukset yms., mutta aika suuri osa niistä meni täysin ohi. Aika äkkiä kiinalaiseen aksenttiin tottui, kunhan vain jaksoi kuunnella kunnolla. Luentojen aiheena oli kiinteiden jätteiden (solid waste) säilytys, käsittely, keräily ja siirtäminen.

Luennon varsinaiset asiat olivat hyvin ymmärrettäviä ja maalaisjärjellä ajateltavissa. Sen sijaan jätehuolto Singaporessa, asioiden painottaminen ja esimerkit laittoivat ajattelemaan. Ajattelen asiat nyt tähän kirjallisesti, sillä epäilemättä muitakin kiinnostavat nämä jutut yhtä paljon kuin minua. :) Jätteiden kierrätys mainittiin lähinnä kuriositeettina, mutta silti suositeltavana asiana. Täällä tosissaan aivan kaikki roskat laitetaan samaan paikkaan ja ne häviävät sitten johonkin. Lopulta jätteet päätynevät polttolaitoksiin, joista tuhkat viedään Singaporen pääsaaren eteläpuolella olevalle saarelle. Millaisethan rakenteet sillä tuhkan kaatopaikalla onkaan, kun kuvassa se näyttää olevan kuin keinotekoinen saari meressä. Jos ymmärsin alun puheista oikein, pääsemme vierailemaan jätteiden polttolaitoksella joskus maaliskuun lopussa.

Luennoitsija oli nuori nainen, joka oli ilmeisesti asunut jenkeissä jonkin aikaa, koska hän kertoi sieltä aina joitamia esimerkkejä. Koska täällä on niin kuumaa, jäteastiat täytyy tyhjentää joka päivä, etteivät ne ala haisemaan. Oma ajatus: Jos biojätteet lajiteltaisiin erilleen, ei muita jätteitä tarvitsisi tyhjentää päivittäin. Luennoitsija esitteli videolla hyvän esimerkin siitä, kuinka yksi ihminen voi tyhjentää suuren jätesäiliön, kun rekka-auto pystyy nostamaan säiliön lavalle. Eli video siitä, kuinka kotona Kajaanin Kuurnantiellä hoidettiin jätehuolto noin 15 vuotta sitten.

Luennoitsija myös kertoi, kuinka esimerkiksi Amerikassa on jätteiden kierrätyspisteitä vaikka ostoskeskuksissa tai huoltoasemilla. Ja kirpputoritkin mainittiin vaihtoehtona sille, ettei esimerkiksi vaatteita tarvitsisi laittaa roskiin. Mutta niiden olemassaolosta Singaporessa ei ollut tietoa. Lisäksi käytiin läpi yksinkertaisia laskuja jäteastioiden tyhjennysväleistä; kuinka monta jäteastiaa yksi auto voi tyhjentää päivässä. Kuopiossa on kehitetty GIS-järjestelmään perustuva optimointiohjelma jäteautojen reiteille. Eli sähköisessä muodossa olevaan karttaa syötetään tietoja tyhjennysväleistä ja reiteistä (yksisuuntaiset yms.) ja ohjelma laskee parhaan mahdollisen jäteauton reitin.

Aika monta kertaa kolmen tunnin luennon aikana sai nieleskellä omia kommenttejaan ja ajatuksiaan. Vaikkei kurssilla välttämättä opi tutkintoon liittyviä asioita, on se toisella tavalla hyvin opettava ja avartava. Singaporea taidetaan pitää hyvänä maana yrityksille ja talouskasvulle. Esimerkiksi jäteauton kuljetusmatkojen lyhyys on hyvä asia rahan säästön kannalta, mutta autojen aiheuttamista päästöistä tai meluhaitoista ei mainittu sanallakaan. Jätteiden lajittelun ajateltiin olevan aika mahdotonta, koska ihmiset kuulema ovat hyvin laiskoja.

Kuinkahan kauan tällaisella pelkästään talouden kasvuun ja materian lisääntymiseen tähtäävällä yhteiskunnalla menee siihen, että huomioidaan myös esimerkiksi ympäristönsuojelu. Kun luennolla lähtökohtana oli se, että jätehuolto täytyy järjestää. Ja sitten käytiin läpi halvimpia ja helpoimpia keinoja, muttei esimerkiksi ajateltu materiaalin kierrätyksen olevan tarpeellista.

Mielenkiintoista, mutta omallaan tavallaan myös masentavaa.

Aasialaisia elokuvia

Lauantaina olisi ollut food tour, johon en kuitenkaan enää mahtunut mukaan. Se olikin ehkä hyvä asia, koska siellä kuulema käveltiin paljon. Suuri asuntola monine vaihtareineen on siitä mukava paikka, että jos lähtee käymään esimerkiksi mehulla, kahvilla tai syömässä asuntolan food courtissa, törmää hyvin todennäköisesti johonkin vaihtariin. Niin kävi lauantainakin ja lähdin illalla kahden kanadalaisen vaihtarin kanssa paikallisen ostoskeskuksen (Vivo city) elokuvateatteriin katsomaan aasialaista One last dance -elokuvaa.

Julkinen liikenne on tässä maassa / kaupungissa loistava. Bussilinjoja on todella paljon ja odotteluaika pysäkillä on yleensä lyhyt. Ainoa hämäävä tekijä on väärinpäin (englantilaisittain) kulkeva liikenne, jolloin saattaa hyvinkin mennä odottelemaan bussia väärälle puolelle katua. :) Ihmeellistä täällä on vihreys jokaisessa mahdollisessa välissä. Kuvassa on tästä hyvä esimerkki: monta kaistaa kumpaankin suntaan ja ylhäällä metrolinja.



Jalan vuoksi en ole vielä kunnolla käynyt keskustassa, mutta matkaoppaiden ja kertomusten perusteella siellä on paljon Vivo cityn kaltaisia ostoskeskuksia. Vivo city oli valtava, ilmastoitu ja siisti paikka, jossa oli paljon pienehköjä aika länsimaalaisia kauppoja. Kunhan tämä jalka paranee, on mukava päästä kävelemään esim. intialaisen kaupunginosan kaduilla ja käymään pienissä putiikeissa.

Ennen elokuviin menoa kävimme syömässä hawkew's centerissä. Ruoka oli todella halpaa, noin 3 S$ (=1,5 e) ja hyvää. Ruokakojuja oli lukuisia, joten valitseminen oli suunnattoman vaikeaa. Söin tällä kertaa kiinalaisesta kojusta nuudeleita; todella hyvää! Lautasen reunalle laitettiin myös hieman punaista, todella tulista tahnaa. Tässä kuvassa näkyy vain noin neljäsosa koko hawker's centeristä.



Muutama muukin oli ajatellut tulevansa leffaan lauantai-iltana, joten jonot lipunmyynnissä olivat yllättävän pitkät. Elokuvateatteri oli hieno paikka, mutta salissa oli todella kylmä.

Sunnuntain aamukahvilla juttelin amerikkalaisen vaihtarin kanssa. Ja taas oli suunnitelmissa mennä elokuviin Vivo cityyn, tällä kertaa katsomaan The Curse of the Golden Flower Saaran ja Joukon seka virolaisen & sveitsiläisen vaihtarin kanssa. Kummassakin elokuvassa puhuttiin (ilmeisesti) kiinaa, mutta tekstitys oli englanniksi. Elokuvat olivat aika vakivaltaisia, mutta varsinkin sunnuntain historiallinen elokuva oli todella näyttävä.

Aasialaisia elokuvia, osa II

Liian pitkä postaus, joten täytyi jakaa kahteen osaan.

Leffan jälkeen sunnuntaina käytiin viela asuntolan kuntosalilla. Se ei hirvittävästi auttanut nukahtamiseen, joka on nyt viikonloppuna ollut todella vaikeaa. Kun täällä pitäisi alkaa nukkumaan, on kello Suomessa noin 18-19. Vuosi sitten Peruun matkustettaessa oli paljon helpompi myohentää vuorokausirytmiään, kun nyt sitä pitäisi aikaistaa noin 5-6 tunnilla.

Tässä kuva Vivo cityn (paikan nimi myös Harbour Front) ulkopuolelta, josta johtaa silta Sentosa-saarelle. Sentosa on paikallisten ja turistien vapaa-ajanviettopaikka. Singaporessa taisi olla maailman suurin konttisatama. Ennemminkin vaikuttaa, että suuri osa maan rannasta on satamaa, koska noita konttien siirtelijöitä (en tiedä nimeä) näkyy myös kampusalueelta, joka on todella lähellä rantaa ja noin 5 km kuvanottopaikasta itään.



Satamassa oli tällainen ruotsalainen purjealus, jonka nimi oli Götheborg. 1700-luvun puolivälissä oli samanniminen laiva, joka seilasi täällä päin maailmaa. Se kuitenkin upposi, ja kymmenen vuotta sitten laiva päätettiin rakentaa uudelleen. Nyt se on sitten purjehtinut Ruotsista Singaporeen. Ostoskeskuksessa oli myös näyttely laivasta sekä Ruotsista, jossa kerrottiin mm. Ruotsin luonnosta, jokamiehenoikeuksista yms. :)



Loppuun vielä kuva asuntolamme "aulasta". Vihreää on, ja korkeita taloja aina seassa. Taustalla taitaa näkyä hieman satamaa.



Ostin täältä paikallisen prepaid-puhelinliittymän, joten en kovinkaan usein katso Suomen numeroni tekstiviestejä. Toivon siis saavani teiltä tekstiviestejä numeroon +6594281483. Luulen yhden viestin maksavan noin 20 snt. Minulle saa myös lähettää postia osoitteeseen
Silja Pietikäinen
Block 3 Level 4 Room G
21 Prince George's Park
Singapore 118420

Mahdollisesta postilähetyksestä kannattaa kertoa minulle jollain tavoin, niin osaan sitten kaivata sitä. :)

Perillä

Matka meni hyvin. Ruumaan menevä laukku painoi 26 kg ja sain viedä koneeseen repun lisäksi läppärilaukun. Frankfurtin kenttä oli valtava, ja hitaan kävelyn vuoksi vaihtoaika oli juuri sopivan pitkä. Singapore Airlinesin kone oli todella iso (alkpäässä kaksikerroksinen) ja ystävällistä henkilökuntaa paljon. Jalka selvisi matkustuksesta hyvin, hieman turvonneena ainoastaan. En pidä siinä enää sidettä, jolloin kengätkään eivät purista niin pahasti.

Täällä Singaporessa on todella kuumaa ja kosteaa. Nyt on satanut miltei vuorokauden. Vaikka täällä on paljon taloja ja katuja, melkein kaikissa mahdollisissa väleissä on aina jotain vihreää. Tämä asuntolani on valtava: 2500 opiskelijaa. Tässä minun kerrostaloni alhaalta näkymä asuntolan toisiin taloihin.



Minulla on pieni huone 15 hengen solusta. Solu on oikeastaan yksi kerros yhdessä taloista, ja käytävillä on ovia huoneisiin, kuten Suomen kerrostaloissa asuntoihin. Huoneiden lisäksi käytäviltä pääsee wc:ihin ja suihkuihin sekä keittiöön. Vessat ovat jokapäiväisen siivouksen ansiosta siistejä, mutta homeisia. Keittiön kaapit ovat sotkuisia, eikä sitä taida juuri kukaan käyttää. Tässä kuva huoneeni ovelta.



Ja tässä tuolin edestä ovelle päin. Huoneessa on siis työpöytä, sänky ja kaappi sekä katossa tuuletin. Täällä haisee aika pahalle ja oli todella likaista. No nyt on jo hieman parempi. :)



Kävin tänään hakemassa Student's Passia (suomalaisen opiskelijan viisumi) keskustasta. Ensin mentiin bussilla metroasemalle, josta sitten metrolla hieman keskustan ohi viranomaisten toimistotalon lähelle. Hakeminen kävi vaivatta, eikä huhuista huolimatta tarvinnut jonottaa kauaa. Lämpötila on noin 27 astetta ja ilmankosteus lähellä 100 %. Toimistotalot, yliopiston rakennukset sekä bussit ja taksit ovat ilmastoituja, päinvastainen tilanne kuin Suomessa talvisin.

Lyhyen kaupunkikäynnin lisäksi selvittelin omia kurssejani. Minun oli suunnattoman vaikeaa löytää ympäristötekniikan osaston kanslia, koska kukaan ei kunnolla tuntunut tietävän sen sijaintia. Kun se lopulta löytyi, täytin lomakkeen, jolla hain kaksi opiskeltavaa kurssia lisää. Lisäksi kuulin, että jätehuolto- ja vesien käsittely -kurssit järjestetäänkin eri aikaan. Ne olivat alunperin olleet lukujärjestyksessä päällekäin.

Illalla kävin vielä asuntolan kuntosalilla, joka oli siisti ja ilmastoitu paikka. Jos tämä sade lakkaisi, saisin otettua paremmin valokuvia.

Pakkailua ja lähtöahdistusta

Kotosalla oleilun ansiosta olen voinut valmistautua lähtöön aika perusteellisesti. Matkaan lähtevät tavarat on jo aika lailla mietitty ja matkalaukku ensitestaamisella painoi lähes tasan 20 kg. Sinne kyllä tulee vielä joitamia tavaroita, mutta toivottavasti Finnair tai Singapore Airlines ei laskuta matkalaukun ylipainosta. Ainakaan Peruun matkustaessa Finnair tai KLM ei näin tehnyt.

Kuten minulla suunnattoman tavallista, ennen lähtöä ahdistaa. Ja yleensä: mitä suurempi lähtö, sitä enemmän ahdistaa. Se ei onneksi koskaan ole estänyt lähtemistä ja aina on ollut suunnattoman mukavaa, mutta ei ahdistuksesta ole ainakaan vielä päässyt eroon. Jokohan tämän reissun jälkeen hieman vähenisi...

Ja ikävähän se tulee kavereita, Anttia, äitiä ja isää sekä Otsoa. Äiti ja isä suunnittelevat onneksi kummitädin kanssa reissua Singaporeen tai lähistölle, ja Antti tulee Singaporeen maaliskuun lopussa - huhtikuun alussa. Seuraavan kerran taidan postata sitten Singaporesta, jossa siis olen perillä torstaina 11.1 klo 1:00 Suomen aikaa (kello on siellä silloin 7:00 aamulla). Laitan vielä loppuun kuvan Otso-käärmeestä. :)

Lähdön viivästyminen

Onnistuin nyrjäyttämään nilkkani sekä murtamaan luun jalkapöydältä. Onneksi koko reissua ei tuon tapaturman vuoksi tarvitse perua, lähden vain viikkoa myöhemmin. Valitettavasti menetän hyödyllisiä infoja ja tutustumisia, mutta täytyy sitten tsempata paikan päällä. Lähtö Oulusta on keskiviikkona 10.1 klo 6.00 ja Helsingin ja Frankfurtin välilaskujen kautta olen Singaporessa paikallista aikaa torstaina 11.1 klo 7.

Singapore on siis kaupunkivaltio lähellä päiväntasaajaa Malesian niemimaan eteläkärjessä. Singapore on suurehko saari, jota ympäröi valtioon myös kuuluvia pienempiä saaria. Pääsaari on 42 x 23 km ja valtion pinta-ala on noin 700 neliö-km (Oulujärven ala 930 neliö-km). Asukkaita kaupunkivaltiossa on noin 4,48 miljoonaa, jolloin asukkaita neliökilometrillä on 6400 (Suomessa noin 16).

Asukkaista suurin osa (77%) on kiinalaisia, malesialaisia on 14 %, intialaisia 8 %. Hieman voisin kertoa vielä maan historiasta, mutta muista asioista (ruokailu, nähtävyydet...) on kivempi kertoa sitten omien kokemusten jälkeen. Singapore (tai Singapura)-nimi tarkoittaa leijona-kaupunkia. Maa oli osa Britti-imperiumia, josta se itsenäistyi 1965. Koko itsenäisyyden ajan Singaporea on hallinnut yksi puolue: PAP eli People's action party. Kansalaiset lienevät tähän tyytyväisiä, koska vaaleilla valitussa parlamentissa on vain noin 1 % jonkin toisen puolueen edustajia.

Tässähän pääsee piakkoin jo pakkaamaan, kun lähtö on kohtalaisen lähellä. :)

Edit 5.1.2007: Lisätty kuvat, Kerio-palomuuri ei suostunut niitä näyttämään.