Loistoviikonloppu

Maria saapui Singaporeen perjantaina illalla. Olimme löytäneet halvahkon hostellin, A Travellers Rest Stop, Chinatownista läheltä Outram Park –metroasemaa. Asuntolani säännöissä kielletään majoittamasta ketään huoneeseen, mutta sääntöjä ei vissiin niin kirjaimellisesti täällä seurata, vaikka niin luulin. Illalla yliopiston kulttuurikeskuksessa oli kansainvälisiä esityksiä, joilla lähinnä eri puolilta Aasiaa tänne muuttaneet opiskelijat esittelivät omaa kulttuuriaan. Lähinnä opiskelijoista koostunut yleisö oli suomalaiseen yleisöön verrattuna todella eloisa; hurrasi, huuteli, nauroi, taputti ja puhui keskenään. Esitykset vaihtelivat kansallispukujen esittelystä tansseihin ja lauluihin. Kiinalaiset olivat panostaneet todella, sillä heidän esityksensä eteni jouhevasti ollen pitkä taitavine esiintyjine. Maat vaihtuivat tiuhaa, mutta me ehdimme seuraamaan ainakin Bangladeshia, Malesiaa, Indonesiaa, Kiinaa, Etelä-Koreaa, Mauritiusta ja Pakistania.

Esitysten päätyttyä lähdimme Harbour Frontin lähille clubikortteliin. Mukana oli kolumbialainen Huan (en ole varma nimestä), singaporelainen Raf sekä pakistanilainen opiskelija ja unkarilainen vaihtari minun Marian ja Kirsin lisäksi. Menimme ensin kuuntelemaan live-salsa-bändiä todella täynnä olevaan paikkaan. Sisäänpääsymaksuun (15 S$) sisältyi yksi ilmainen drinkki, jonka menimme Marian kanssa juomaan ulos terassille lämpimään. Hyvää musiikkia ja paljon ihmisiä (yllättävän paljon länsimaisen näköisiä). Kävimme syömässä läheisessä kalliin näköisessä ravintolassa, joka osoittautui erinomaiseksi ja aika edulliseksi. Banaanipratani (letun sisällä banaania) oli ihanaa. Yösyömisen jälkeen lähdimme Marian kanssa nukkumaan muiden jatkaessa vielä tutkimaan korttelin muita baareja samalla sisäänpääsymaksulla.

Taksikuski ei oikein muistanut Chinatownin yksisuuntaisia, joten kiersimme siellä suurehkon mutkan ja jätimme Marian hostellille. Matkalla pgp:lle tiellä oli poliisien ratsia. Taksikuski kertoi niiden etsivän rattijuoppoja tai laittomia maahanmuuttajia. Me selvisimme pelkällä silmäyksella sisätiloihin, mutta paikallisia autoja oli tienvieressä muutama. Taksikuski osoittautui hyvin puheliaaksi ja kerroin hänelle jotain Suomestakin. Väsymykseni ja hänen singlish-aksenttinsa takia en kuitenkaan ymmärtänyt kaikkea hänen puheestaan.

Lauantaina oli melontapäivä, joka minun osaltani alkoi liian aikaisin, koska huoltomiehet kuljettivat hitaasti jotain äänekästä ja piipittävää nosturia asuntolan läpi suhteellisen aikaisin aamulla. Yliopiston Canoeing sub-club järjesti melontareissun katsomaan Singaporen keskustaa joelta. Aloitimme reissun 13.00 Kallang-metroasemalla, jossa tosin odottelimme puoli tuntia kaikkien saapumista paikalle. Sen jälkeen käveltiin joen rantaa Kallang Water Sport Centre:lle, jossa meille kerrottiin melonnan perusteita. Paikalla oli lukuisia paikallisia harjoittelemassa soutamista Dragon Boat:lla, joka on kuin 20-hengen melottava kirkkovene.

Meidän melontareissumme alkoi joen toisella puolella olevalta hiekkarannalta, jossa oli kahden hengen kajakkeja. Järjestäjien antamien selkeiden ja varsin yksityiskohtaisten ohjeiden jälkeen pääsimme vihdoin melomaan. Joen vesi näytti varsin likaiselta, joten kanootilla kaatuminen ei vaikuttanut mukavalta vaihtoehdolta. Järjestäjiä oli melomassa omilla kajakeillaan noin viisi, ja sen lisäksi meistä huolehti vielä veneessä olevat noin viitisen henkilöä. Meitä osallistujia oli noin 20; sekä vaihtareita että paikallisia. Kunhan alkukankeidesta selvittiin melominen alkoi sujua varsin hyvin. Tosin osa kajakkipareista meloi kovaa vauhtia välittämättä suunnasta ja törmäili muihin holtittomasti; rasittavaa. Aika usein kokoonnuimme ja muodostimme rivistön pitämällä viereisistä kajakeista kiinni, jolloin järjestäjät pystyivät kertomaan meille erilaisia asioita.

Alitimme mm. mailman toiseksi suurimman sillan, jonka alla kaiku oli aika mahtava. Joen liikenne oli lähinnä meitä melojia sekä Dragon Boat:eja; muutama moottorilla toimiva alus liikennöi myös. Lähellä kääntöpistettä alkoi sataa, suurehkoja pisaroita hitaasti. Puolivälissä pysähdyimme ja olimme hieman “pelejä”. 2-3 ihmistä kerrallaan vaihtoi kajakista toiseen paikkaan kulkien muiden kanoottien kautta. Onneksi minun ei tarvinnut jalkani kanssa lähteä taitelemaan eri paikkaan, mutta jotkut taisivat tykätä tästä pelistä. Saimme myös lounasta, eli suklaakuorrutteisen donitsin sekä jääteetä.

Keskusta näytti hienolta joelta. Singaporeen ollaan kuulema rakentamassa korkeaa pilvenpiirtäjää; kuulema korkeampaa kuin Lodon Eye, mutta kai Hong Kongissa tai Taiwanissa tms. on vielä korkeampi pilvenpiirtäjä. Vaikka sade kasteli meidät aika tehokkaasti, ei meloessa silti ollut kovinkaan kylmä. Kun lähdimme melomaan takaisin, taisi yksi kajakkipari kaatua jokeen. Heitä odotellessa meille taas kerrottiin Singaporesta. Takaisin melominen sujui menomatkaa paremmin ja törmäilyjä oli jo hieman vähemmän, ehkä opimme Marian kanssa väistelemään paremmin. :)

Palasimme hieman eri paikkaan, jossa laiturille nouseminen ja kajakin tyhjentäminen vedestä ohjeistettiin varsin yksityiskohtaisesti. Odottelun jälkeen pääsimme vaihtamaan vaatteista ja puuhakassin kanssa lähtemään. Reissu oli todella mukava, melominen oli hauskaa, nähtiin Singaporesta eri puolia ja paikallisten järjestämään juttuun oli hauska osallistua. Ihmettelimme tosin hieman organisoinnin tehokkuutta, koska asiat tehtiin vaihe kerrallaan eikä lainkaan limittäin. Tällä tavoin turhaan odotteluun meni yhteensä ehkä noin tunti. Ehkä singaporelaiset ovat niin tottuneita odottamaan, etteivät koe tarpeelliseksi tehostaa toimintaa ja ajankäyttöä. No, loistava reissu siitä huolimatta!

Sen jälkeen menimme Marian hostellille suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Siitä suuntasimme ulos ihmettelemään Chinatownin elämää ja ennen kaikkea syömään. Paikallisia täynnä oleva food court löytyi pian ja ruoka oli hiukan heppoisen lounaan jälkeen ihanaa. Kiinalainen vanhahko nainen opasti kumpaakin syömään lusikalla ja haarukalla, koska täällä käytetään veitsen sijasta lusikkaa. :)
Chinatownin kadut oli koristeltu ihanasti, koska kiinalainen uusi vuosi on noin kolmen viikon kuluttua. Kaupunginosan pääkatu oli suljettu, koska lauantai-iltana siellä oli jokin paraati tms. sekä ilotulituksia. Satuimme paikalle, kun kadun varret olivat täynna kiinalaisia, mutta paraati ei ollut vielä alkanut. Päätimme kuitenkin lähteä kiertelemään kujia, koska paraatin katsomisessa voisi helposti vierähtää tovi. Chinatownin kujat pääkadun lähellä olivat täynnä ihmisiä ja tarjolla oli ruokaa sekä kiinalaisia koristeita. Mukavaa katseltavaa.

Aikamme kierreltyämme päätimme vielä kävellä Singapore joen rantaa katsomaan pilvenpiirtäjiä ja rantaa iltavalaistuksessa. Alue on kyllä todella kaunis iltaisin, valitettavasti valokuvaaminen pimeällä ilman jalustaa ei ole vahvin osaamisalueeni. Kävelimme joen vartta ja pysähdyimme vedelle / Tiger Beer:lle (paikallinen ihan suomalaista muistuttava olut) turistikujan ravintolaan, jonka sisäänheittäjät olivat vähiten ahdistavia. Ravintola vaikutti hyvälta ja palvelu ystävälliseltä meidän pienistä tilauksista huolimatta, joten sinne voisi mennä uudelleenkin.

Sitten aktiivisen päivän jälkeen metrolla nukkumaan. Kävin vielä hakemassa omat kanotointi-tavarani sekä äitin lähettämät ruisleivät ja salmiakit Marian hostellilta. Sunnuntaiaamu koitti varhain, ja tapasimme Dhoby Ghaut –metroasemalla ostoskatu Orchad Roadin toisessa päässä. Ihanan Starbucksin kahvin jälkeen kävimme Fort Canning Park –puistossa, joka on avian ostoskadun vieressä. Suomalainen ymmärtää puisto-sanan yleensä hieman toisin, mutta trooppisen alueen vihreys on silti aika ihanaa. Monet siis tulivat puistoon autolla ja puisto oli täynnä erilaisia rakennuksia ja “nähtävyyksiä”. Puiston keskellä oli reservoir (vesiallas, josta ilmeisesti puhdistetaan juomavettä). Yritettiin päästä näkemään vettä, mutta reservoir oli padottu korkealle ja aidattu piikkilangalla. Puistosta löytyi kuitenkin pienehkö spice garden, jossa kasvoi mm. pippuria. :)

Puistovisiitin jälkeen lähdettiin sitten ostoksille. Orchad Roadin varrella lienee noin kymmenkunta suurehkoa (keskimäärin nelikerroksisia) ilmastoitua ostoskeskusta täynnä erilaisia kauppoja. Paikallaiset naiset ovat niin pienikokoisia ja –jalkaisia, että minun on todella vaikea löytää mitään. En tosin kovin aktiivisesti etsinytkään kuin kankaista laukkua, joka sitten lopulta löytyi lukuisten pvc-laukkujen seasta. Vaikka ostoskeskuksissa pääasiassa on merkkituotteita, saattaa välistä löytää halpamyymälöitä, joista sitten ostin trikoopaidan ja shortsit.

Kävimme myös pikamanikyyrissä (15 min, 10 S$), joka tosin sisälsi lähinnä vain kynsien lakkauksen. Ensimmäinen kertani. Shoppaillessa ajan taju häviää aika helposti. Minusta tosin edelleenkin kirpparishoppailu on mukavampaa, koska niiltä voi hyvällä omallatunnolla ostaa paljon kaikkea halvalla. Täällä tosin asenteet lienevät hieman erilaiset, koska lähikaupasta ostamani siivoussanko mainostaa materiaalin olevan 100 % virgin material. Minä olisin ostokseen huomattavan paljon tyytyväisempi, jos materiaali oli 100 % recycled material.

Nälän yllättäessä Singaporessa on aina joitain ruokapaikkoja lähellä. Tällä kertaa söimme nuudeleita seka kala- tai lihanyyttejä niiden kanssa. Onneksi Mariakin sai maistaa vastapuristettua mehua, joka on minun herkkuani. Niitä kojuja ei Chinatownissa näyttänyt olevan lainkaan. Kunhan ostoksia oli tehty tarpeeksi (Maria löysi kivoja kesävaatteita suht. halvalla) päätimme yrittää pasta bussilla Little India –kaupunginosaan. Se ei kuitenkaa onnistunut, kun oikea bussi huristi vauhdilla ohi pysäkin, johon sen meidän järjen mukaan olisi pitänyt pysähtyä.

Metrolla sitten lopulta päästiin. Heti metroasemalla oli lähes pelkästään intialaisia ja kaupunginosan kadut olivat TÄYNNÄ intialaisia miehiä hengailemassa ja juttelemassa. Naisia eikä muita “rotuja” juuri näkynyt, mutta turvalliselta siellä silti tuntui. Käytiin pikasesti yhdessä hindutemppelissä, joka tosin oli aika pieni ja vaatimaton. Miehiä oli joka puolella, kun kävelimme Little Indian katuja hieman. Etsimme jotain jälkiruokapaikkaa, mutta joko ihmeellisen ääntämyksen (puolin ja toisin) tai jälkiruokien olemattomuuden vuoksi emme niitä löytäneet. Paitsi sitten yhdessä paikassa joimme herkulliset mango-lasset (en tiedä, onko kirjoitettu oikein).

Lähdimme vähitellen kävelemään kohti metroasemaa, mutta kävimme sitä ennen Mustafa ostoskeskuksessa, joka oli kuin Veljekset Keskinen potenssiin 3 ahtaine hyllyväleine ja korkeine hyllyineen sekä valtavine tavaramäärineen. Paikallisia oli sunnuntai-iltana noin klo 22 ostoksilla aika paljon. Lisäksi kaduilla myytiin hedelmien & vihannesten lisäksi lihaa ja kalaa. Kala oli pakattu muovipusseihin, ja liekö ollut siellä koko päivän.

Ja lopulta metrolla takaisin majapaikkoihin. Marian hyvästeleminen oli hieman surullista, mutta saattaisin olla menossa käymään Australiassa lomaviikollamme helmikuun puolivälissä. Käynti olisi huomattavasti helpompaa ja halvempaa täältä kuin Suomesta ja en ehkä uskalla vielä tämän jalan kanssa (enkä välttämättä muutenkaan) lähteä reppumatkalle Indonesiaan, Filippiineille, Vienamiin tms, johon moni porukka on menossa.

Viikonloppu oli siis loistava! Tuli nähtyä todella monta puolta Singaporesta ja käytettyä aika todella tehokkaasti. Minullakin oli aivan turisti-olo, kun kävin kämpilläni vain nukkumassa ja suihkussa. Koska tama kirjoitus on aika pitkä ja kuvia toivottavasti aika paljon, laitan ne erikseen ja niitä voi löytää minun hotmailin Space-tilasta (osoite: http://sipietik.spaces.live.com/). Siellä ei vielä ole viikonlopulta kuvia, vaan joitain aiempia otoksia.