Maanantaina taas kouluun. Kävimme kuuntelemassa amerikkalaisen esitelmää tieteen ja päätöksenteon yhteydestä. Esitelmä oli hyvä ja sitä on hieman vaikea lyhentää tähän tehokkaasti. Siinä kuitenkin kerrottiin Missisippi-joesta, Katariina-myrskyn aiheuttamista tuhoista ja siitä, että ne olisivat olleet vähennettävissä, jos päätöksenteossa olisi otettu muutakin kuin taloudelliset näkökohdat huomioon.
Maanantai-illan jätehuolto-kurssilla oli aiheena kierrätys. Asiaa käsiteltiin varsin hyvin ja perusteellisesti. Luennoitsija kuitenkin sanoi, että ihmiset olettavat kierrätysmateriaalista tehtyjen tuotteiden olevan likaisia. Kun yritin kyseenalaistaa tätä, hän ei oikein ymmärtänyt, mutta oli silti kovasti sitä mieltä, että ympäristötietoisuus lisääntyy ja se on hyvä asia. Olette varmaan huomanneet kosmetiikka- yms. pulloissa sellaisen pienen kierrätysmerkin (tumma & vaalea nuoli ympyrässä). Luennoitsija kysyi tätä ja kaksi noin viidestäkymmenestä sanoi huomanneensa merkin (eli joku toinenkin minun lisäkseni oli joskus elämässään siihen kiinnittänyt huomiota). Epäilen, että prosentti voisi olla isompikin, mutta täällä ihmiset näyttävät nuokkuvan / nukkuvan luennoilla yllättävän usein. Joka tapauksessa kierrätys-asia käsiteltiin hyvin ja perusteellisesti.
Tiistaina päätin käydä Holland Villagessa ostoksilla. Otin bussimatkalta muutaman kuvan liikenteestä. Tässä niistä paras:
Minusta on siis ihmeellistä, että yksityisautot ovat täällä todella uusia ja todella isoja. Täällä ei näy pieniä eikä vanhoja yksityisautoja lainkaan. Sen sijaan bussit & "muut hyötyajoneuvot" ovat vanhahkoja ja dieselmoottorissa palaminen ei liene kovin puhdasta eivätkä pakokaasut kulje hiukkassuodattimen (ainakaan mitenkään tehokkaan) läpi. Kai suurilla ja hienoilla yksityisautoilla halutaan osoittaa menestystä, koska ei niitä täällä minusta niitä millään järkisyyllä (hirvivaara, liukkaalla kolarit) voi perustella.
Vasta nyt huomasin kunnolla Holland Villagen länsimaisuuden, koska keskimääräistä suurempi prosentti oli suunnilleen kanssani samannäköisiä. Sieltä ostoskeskuksesta löytyi hame ja kengät. Täällä vaatteiden (ja myös kenkien) koot ovat hieman erilaisia Suomeen verrattuna. Ostin sunnuntaina yhdet capri-housut, joiden koko oli XXL (suurempaa kokoa ei enää ollut) ja Marian ostamien shortsien koko oli L. Hameen koko oli XL, ja Suomesta ostetut hameeni ovat noin M / 40. Enää täytyisi löytää vyö ja jokin lämmin paita luentosaleihin, sitten saa shoppailu riittää muutamaksi kuukaudeksi.
Otsikossa on mainittu purkka: Purkkaa ei siis myydä tavan kaupoissa eikä sitä kai saa tuoda maahan. Sitä saa kuitenkin apteekeista ja Guardian-kosmetiikkakauppaketjun myymälöistä (niissä on sellainen lääkenurkkaus). Purkkaa täytyi erikseen mennä kysymään ja sitä varten minun täytyi näyttää jokin henkilöllisyystodistus, joksi kävi suomalainen ajokortti, jossa ei muuten ole sanaakaan englantia. Sen lisäksi myyjä kirjoitti vihkoon ylös nimeni ja ostamani tuotteen. 20 tyynyä purkkaa maksoi noin 1,8 e.
Illalla kävin koittamassa Girtelin kanssa jousiammuntaa, kun kampuksella toimii Archery sub-club. Se oli mukavaa, mutten aio kuitenkaan jatkaa ammuntaa joka tiistai (ainoa vapaailta viikolla perjantain lisäksi). Ensimmäistä kertaa oli tukahduttavan kuuma, koska ammuntapaikka oli lentopallokentillä, johon paistoi aurinko muttei juuri tuullut. Kaksi aurinkovarjoa pelasti kuitenkin paljon. Paikalliset olivat mukavia ja opastivat meitä aloittejoita kärsivällisesti.
Tänään, keskiviikkona, aloitin päiväni käymällä ostamassa lentoliput Australiaan (Sydneyhyn) helmikuun lomaviikoksi! :) Aika kallista, kun lähdön aikaan on kiinalainen uusi vuosi, jolloin paikalliset matkustavat myös paljon. Halvempaa ja helpompaa kuitenkin kuin Suomesta. Maria on siellä siis vaihdossa, joten minulla on miltei paikallisopas. :) Täällä kampuksella on Statravelsin matkatoimisto, jonka virkailijan nimi oli Leena Toh. Sekoilin hieman päivissä, koska täällä kalentereissa sunnuntai aloittaa viikon. Lennot menevät Kuala Lumpurin kautta ja matkatoimisto hoitaa minulle viisumin.
Lentolippuostosten jälkeen yritin käydä luovuttamassa verta. Toimintatapa oli suunnilleen samanlainen kuin Suomessa: täytettiin kaavake, lääkärin puheille, hemoglobiinin mittaus ja luovutus. Kaavakkeessa oli paljon kysymyksiä ja moni niistä käsitteli HIV/AIDS:a, malariaa ja hepatiittia. Pakkohan malaria-alueellakin on luovuttaa verta, ja kaavakkeessa kyseltiin erilaisia malarian oireita. HIV/AIDS-kysymyksiä oli myös paljon. Lisäksi lomakkeessa luki, että jos antaa vääriä tietoja, voi joutua maksamaan 20 000 S$ tai vankilaan. :) Kun pääsin lääkärin puheille, hän varmisti, että Suomihan on Euroopassa. Ja koska näin oli, en voi luovuttaa verta Euroopassa olleen hullun lehmän taudin vuoksi. Suomessa kysellään oleskelua Briteissä tietyllä välillä riittävän pitkään, mutta se, että on jostain päin Eurooppaa ja ei voi luovuttaa verta! Suomessa on sitten varmasti jokin karenssi verenluovutukseen, kun olen asunut täällä ja matkustellut malaria-alueella (ainakin puoli vuotta). Hauska kokemus kaikesta huolimatta. :)
Tänään vielä vesien käsittely -kurssia ja sitten illalla Singapore slingeille (paikallinen coctail) keskustaan Girtelin kanssa.
No comments:
Post a Comment