Kambodzha

Nyt jo onnellisesti Bangkokissa kirjoittelemassa tata nettikahvilassa, jonka nappaimistossa ei tietenkaan ole skandeja. Koittakaan kestaa! :)

Angkorin temppeleiden vieressa oleva kaupunki, Siem Reap, oli varsinainen turistikyla, mutta epailematta turvallinen sellainen. Itse temppelialue oli valtava ja sen kiertamiseen saisi kulumaan helposti viikon. Me kaytimme aikaa kolme paivaa, jolloin kiersimme aluetta tuk-tukilla, eli mopolla, jonka peravaunussa istuttiin mukavasti. Kuskimme ajoi meidat jonkun temppelin viereen, jota sitten tutkimme kavellen; erittain paljon kavelya siis paahtavassa helteessa, auringonpaisteessa ja seisovassa ilmassa. Kuskimme oli erinomainen hyvan englanninkielentaitonsa seka maan tilanteen analysoinnin vuoksi.

Temppelit olivat noin 1000 vuotta vanhoja ja niita oli rakennettu useamman sadan vuoden aikana. Eri kuninkaat olivat rakennuttaneet toinen toistaan mahtavimpia rakennuksia, ja valilla kuningaskunnan uskonto oli muuttunut hindulaisuudesta buddhalaisuudeksi. Sen lisaksi etta temppelit olivat valtavan suurella alueella hajallaan, muutamat olivat itsessaan todella isoja muureineen ja useine siipineen.

Lahes poikkeuksetta ne oli rakennettu pienista kivista ja kaiverrettu erittain taidokkaasti ja pikkutarkasti. Temppelien rakenne oli suhteellisen samankaltainen: ulompi muuri, kaytavat jokaiseen paailmansuuntaan ja valeissa / keskella korkeakattoisia huoneita, joihin nyt oli perustettu buddhan palvontapaikka suitsukkeineen (usein myos ihminen myymassa hyvaa onnea dollarilla = korvaus hyvaa onnea tuottavan suitsukkeen sytyttamisesta). Joku temppeleista oli myos rakennettu pyramidi-tyyliin korkeiden portaiden paahan. Kiipeaminen oli paikoin haasteellista ja jannittavaa, mutta hienojen nakymien arvoista.

Naista temppeleista voisi kertoa viela enemman, mutta se lienee vahan tylsaa ilman kuvia. Sen lisaksi maasta on niin paljon muuta kerrottavaa, etta taidan keskittya siihen. Temppelialueella kaupustelijoiden maara oli valtava, usein pienet aika hyvin englantiaosaavat lapset kauppasivat postikortteja, rannekoruja, huiluja yms. Huiveja, vaatteita, ruokaa ja juomaa oli myos saatavilla joka paikassa. Meita turisteja ei ilmeisesti ollut vuodenvaihteen sesongin vertaa, ainoastaan Tomb Raider–elokuvan kuvaustemppelilla pyorivat korealaiset / japanilaiset turistiryhmat muodostivat jonoja seka ihmispaljoutta.

Kaupustelijoihin ei kannattanut hermostua, koska se ei vahentanyt niiden maaraa eika tahan kulttuuriin kuulu hermojen menettaminen. Ihmiset olivat paaosin todella koyhia ja elama varmasti aika vaikeaa. Valtio ei tarjoa minkaanlaista sosiaaliturvaa. Sisallissodan (joka paattyi noin 15 vuotta sitten) vuoksi maassa on 3-5 miljoonaa maamiinaa, joten jalattomia tai jalkapuolia ihmisia nakyi runsaasti. LP:n mukaan yhteiskunta viela syrjii naita ihmisia tarpeettomasti, joten heita oli kerjaamassa, myymassa erilaisia tuotteita seka katusoittajina.

Kolmen paivan temppelikiertelyn paatteeksi kaytiin lyhyella jarviristeilylla. Satamaan ajettiin paikallisen kylan lapi, jossa ihmiset asuivat pienissa (noin 10 neliometria) kokoisissa hokkelimajoissa polisevan tien varrella. Jarvella oli myos asutusta, pienissa veneissa hajallaan aika lahella kaislikkoista rantaa asui kokonainen yhteiso, jolla oli mm. oma koulu, tietysti myos veneessa.

Kambodzhalla on periaatteessa oma valuutta, riel. Sita ei kuitenkaan saatu vaihdettua Singaporessa, joten meilla oli mukana dollareita. Paikan paalla dollari osoittautui kayttokelpoisimmaksi rahaksi, rieleja kaytettiin dollarin senttien asemesta (1 dollari = 4000 rielia). ATM-automaateista saatiin nostettua myos dollareita. Turistipaikan vuoksi rahaa kului hieman arvioitua enemman, mutta liian kalliiksi ei tullut mikaan ja maahan tietysti jatti mielellaan rahaa.

Tuk-tuk-kuskimme oli ilmeisen hyvin perilla maansa politiikasta seka tilanteesta, toisin kuin monet muut kambodzhalaiset. Han kertoi korruption olevan erittain iso ongelma joka tasolla. Turistit tahan eivat varmaan niinkaan tormaa, mutta paikallisille koyhille se epailematta on iso ongelma. Voi vaan olla onnellinen Suomen viisaista paattajista, jotka aikoinaan osasivat ja ennenkaikkea halusivat ajatella koko kansakunnan etua, eivatka pelkastaan omaansa. Nyt meidan paattajien pitaisi osata ajatella tulevien sukupolvien etua ymmartamalla suojella ymparistoamme lyhyempien voittojen kustannuksella.

Kambodzhan historia on varsin synkka ja sotainen. Loiston aika taisi olla tuhat vuotta sitten, kun rakennettiin hienoja temppeleita ja kun heilla oli oma kuningaskuntansa. Angkor-nimi on vielakin lahes kaikessa: oluessa, ravintoloiden, hotellien ja kuljetusyhtioiden nimissa. Taman jalkeen Siam, eli paaosin Thaimaa valloitti maan. Sitten tulivat ranskalaiset siirtomaaisanniksi. Toisessa maailmansodassa maa oli japanilaisten miehittama. Sen jalkeen maa itsenaistyi pian, ja nimeksi tuli Kamputsea. Taman jalkeen he miltei tahtomattaan sotkeutuivat Vietnamin sotaan, 70-luvulla punakhmerit olivat vallassa pari vuotta tappaen talloin miljoonia ihmisia. 15-vuotta sitten paattynyt sisallissota oli ilmeisesti paaosin punakhmerien aikaansaannosta.

Ranskalaisten siirtomaaisannyyden vuoksi liikenne oli oikeanpuolista. Havaitsemiamme liikennesaantoja oli kaksi (tarkeysjarjestyksessa): vaistamisvelvollisuus on aina pienemmalla kulkuneuvolla ja teilla ajatetaan yleensa (mahdollisuuksien mukaan, mahdollisimman pian) oikealla puolella. Silti Siem Reapin liikenne oli varsin turistiystavallista, katujen ylittaminen onnistui vaikeuksitta.

Siem Reapista jai varsin hyva kuva. Ihmiset osasivat puhua todella hyvin englatia, jota ei kuitenkaan opeteta koulussa. Sen vuoksi yksityiset englanninopettajat tienaavat epailematta suuria summia, koska paikallisten turistien kanssa tyoskennellessaan on lahes pakko osata kielta. Ihmeellista politiikkaa... Koulu on kuitenkin ilmaista, tosin joitain kirjakuluja lienee.

Bangkokiin paasimme bussilla, matkaan meni noin 13 tuntia, 400 kilometriin siis. Kambodzhassa teiden kuntoon ei oikein ole panostettu, paatie Siem Reapista rajalle oli erittain kuoppainen hiekkatie. LP:n mukaan Siem Reap – Phnom Phen (maan paakaupunki) -vali ei ole yhtaan parempi. Teiden huono kunto opaskirjan mukaan saattaa johtua jonkun lentoyhtion hallitukselle maksamista lahjuksista. Epailematta lentaminen on houkutteleva vaihtoehto sen kestaessa noin 12 tuntia vahemman ja rajanylityksen ollen huomattavasti miellyttavampaa. Nyt Kambodzha-Thaimaa raja oli aika sekava lahinna bussinvaihdon vuoksi. Jonottaa meidan ei juuri tarvinnut. Bangkokista Siem Reapiin matkatessa reissu voi kestaa noin 20 tuntia, koska kuljettaja haluaa olla perilla mahdollisimman myohaan ja vieda matkustajat oman hostellinsa eteen. Talloin vasyneet matkustajat keskella yota valitsevat hyvin todennakoisesti taman hostellin. Toiseen suuntaan tata ongelmaa ei lainkaan ollut.

Teiden puolesta Thaimaa oli sitten aivan eri maata: asvaltti ja pari kaistaa. Kambodzhassa nahtiin paljon riisiviljelmia teiden molemmin puolin. Maa on paaosin todella tasainen: ainoastaan kaksi parikymmenta metria korkeaa nyppylaa nahtiin kohoavan taysin tasaisesta maasta. Hiekkatie tietysti polisi, aivan valtavasti. Tien varrella olevat kasvit olivat vihrean varin sijasta ruskeita; millaisiahan ihmisten keuhkot / hengityselimet.

Kambodzhasta jai kokonaisuudessaan varsin positiivinen kuva. Thaimaan seikkailuistamme kirjoitan myohemmin lisaa.