Seuraavana päivänä matkustelimme kaupungissa julkisilla kulkuneuvoilla. Keskustan länsipuolella on suurehko joki, jossa kulkee säännöllinen lauttaliikenne. Sen lisäksi keskustan läpi menee pari kanaalia, joissa pääsee liikkumaan kanaaliveneellä. Jokilautta osoittautui varsin käteväksi ja hyväksi, suhteellisen selkeä käyttää ja hyvät näkymät. Bangkok vaikuttaa vahingossa kasvaneen miljoonakaupungiksi, sen kaavoitusta eikä kulkemista ole juuri suunniteltu. Joen varsi oli pääosin hajoamaisillaan olevia hökkelitaloja, joiden välistä paistoi valkoisia uusia hienoja hotelleja. Helposti ajattelisi, että suurkaupungin joenvarsi olisi varattu ja kunnostettu virkistysalueeksi (eli puisto & kävelybulevardi). Sellaisesta ei kuitenkaan ollut puhettakaan.
Kaupungin liikenne on aivan kaoottista, tällä kertaa tarkoitan autojen määrää en niiden ajotyyliä. Joitain hätäpelastuksia on yritetty tehdä; pääosin rakentamalla muutamakaistainen tie betonitolpilla maanpinnan yläpuolelle. Eli teitä oli parhaimmillaan neljä kaistaa molempiin suuntiin kahdessa kerroksessa, ja siitä huolimatta liikenne ei ruuhka-aikoina edennyt. Ruuhkia helpotettiin myös muuttamalla yksi neljästä kaistasta kulkemaan toisin päin, kun kaupungissa töissäkäyvät ihmiset palaavat koteihinsa ja ilmeisesti aamulla päinvastoin. Kaupunkiin oli muutama vuosi sitten rakennettu yksi metrolinja, jossa oli yhteensä alle parikymmentä pysäkkiä sekä betonipylväiden päällä kulkeva skytrain noin 30 pysäkillään. Näiden hintataso busseihin verrattuna oli kuitenkin moninkertainen, joten paikalliset käyttivät paljon puulattiallisia, vanhoja, halpoja busseja. Tai omaa autoa tai taksia, joten liikennettä oli valtavasti. Kajaanin (ja miksei Helsinginkin) iltapäiväruuhka sai hieman perspektiiviä, kun liikennevaloissa odoteltiin neljä minuuttia (niissä oli laskuri), ja sitten jatkettiin matkaa tovi seuraavaan risteykseen.
Kaupunki vaikutti kuitenkin mukavammalta ja turvallisemmalta kuin Kuala Lumpur, paikalliset ovat usein hyvin ystävällisiä ja turisteja näkyi valtavasti. Torstaina tutustuimme siis kaupungissa liikkumiseen ja perjantaina oli tarkoitus lähteä katsomaan nähtävyyksiä. Antin mahatauti äityi kuitenkin niin pahaksi, että päädyimme viettämään päivän hotellilla. Lähiapteekista ostetut vahvat antibiootit kuitenkin auttoivat heti, ja lauantaina pystyimme lähtemään keskustan pohjoispuolella sijaitsevalle weekend-marketille. Alue oli valtava, ihmisiä paljon ja myytävää tavaraa laidasta laitaan. Paljon oli vaatteita, matkamuistoja, sisustustavaroita, mutta myös myytäviä lemmikkejä ja eläintarvikkeita. Pääosin myytiin kaloja, mutta kissoja, koiria, jyrsijöitä ja matelijoita oli myös useammassa kojussa kaupan. Arvattaen eläinten olot eivät aina olleet kovinkaan hyvät.
Valtavalta torialueelta jatkoimme metrolla matkaa Chinatowniin, jossa päädyimme lähes loputtomalle market-kujalle. Siellä ei sentään myyty eläimiä ja Antille löytyi hyvä hattu. Singaporen Chinatowniin tottuneena luulimme lauantai-iltana löytävämme monta ravintolaa, mutta nälkäisinä jouduimme jatkamaan matkaa hotellimme lähistölle. Sunnuntaina oli vuorossa saksalaisen Sodom-bändin keikka paikallisessa pienessä pubissa. Tunnelma oli loistava, paikalliset fanit innoissaan ja 80-luvun puolivälissä ensimmäisen levyn julkaisseet, nyt keski-ikäiset bändin jäsenet nauttivat selvästi esiintymisestä. Sisällä oli niin kuuma, että 30-asteinen ulkoilma tuntui ihanan viileältä ja vettä kului paljon. Tämän jälkeen lähdettiin paikallisten kanssa seafood-illalliselle. Mukana oli yksi singaporelainen sekä kuusi thaimaalaista metalliskenen paikallista kuuluisuutta.
Maanantaina tapasimme tämän singaporelaisen tyypin paikallisessa levykaupassa, jonka pitäjät tarjoilivat meille juotavaa sekä mangoja shoppailun lomassa. Ennenkokemattoman loistavaa palvelua, paikka on siis Tripple Six, Century Mall –ostoskeskuksen pohjakerroksessa. Lopulta taksi-seikkailuiden jälkeen päädyimme ensin ostoksille Bangkok Night Bazaar:lle ja sitten syömään valtavaan food courtiin. Mukava päivä!
Tiistaina oli vuorossa retki Kwai-joelle. Ostettiin hotellin vieressä olevasta matkatoimistosta valmis retki, jolloin bussikuljetus lähti aivan hotellimme edestä aamulla seitsemältä. Parin tunnin ajelun jälkeen pääsimme perille Kanchanaburi-kaupunkiin, Bangkokin länsipuolelle. Paikalla on siis elokuvasta tuttu Kwai-joen silta, joka on osa toisen maailmansodan aikana rakennettua rautatietä. Japanilaiset miehittivät lähes koko Kaakkois-Aasian ja kärräsivät sotavankeja rakentamaan rautatietä Bangkokista Burmaan (nykyinen Myanmar). Rataa kutsutaan death railway:ksi, koska rakennustöissä kuoli parikymmentätuhatta ihmistä; pääosin paikallisia, mutta myös tuhansia länsimaisia. Ensin kävimme pikaisesti hautausmaalla, johon oli haudattu pari tuhatta länsimaista vankia: pääosin englantilaisia, hollantilaisia ja australialaisia. Sen jälkeen huonohkossa museossa, josta tosin oli hyvä näkymä sillalle. Tämän jälkeen käveleskelimme joen ylittävällä rautatiesillalla. Liittoutuneiden pommikoneet tuhosivat vankien rakentaman alkuperäisen sillan, mutta aika pian paikalle rakennettiin uusi silta. Sitten päästiin juna-ajelulle näkemään kallionrinteeseen rakennettu silta. Tämän jälkeen lounas, pikainen käynti pienehköllä vesiputouksella ja takaisin Bangkokiin.
Kwai-joen silta.
Keskiviikkona päätimme mennä kävellen Grand Palace:en: buddha-temppeliin sekä kuninkaan edustusasuntoon. Matkalla Antti pysähtyi ottamaan kuvaa ja minä katselin kartasta sopivaa reittiä. Minua ”auttamaan” tuli hyvin ystävällisen oloinen, siististi pukeutunut mies, joka kertoi Grand Palacen olevan kiinni ja aukeavan vasta iltapäivällä klo 15. Sen sijaan hän kertoi toisesta hienosta buddha-temppelistä. Lopulta osoittautui, että mies tarjosi tuk-tuk-kyytiä. LP:stä lukeneena kieltäydyimme ja lähdimme kävellen palatsille. Ei se tietenkään ollut kiinni ja LP:n mukaan menisi kiinni 15.30. Meille siis valehdeltiin varsin ystävällisen oloisesti päin naamaa. Rehelliseen suomalaiseen yhteiskuntaan tottuneena tuollainen on todella raivostuttavaa, mutta onneksi emme silti menneet halpaan.
Palatsialueella (kuten temppeleissä vieraillessa) riittävän peittävä pukeutuminen on tärkeää. Ilmeisesti polvien ja olkapäiden pitää olla peitossa ja kenkien olisi hyvä olla umpinaiset. Päivä oli aurinkoinen, ja ulkona paahteessa pitkähihaisessa sekä shortsien päällä olevan hameen kanssa tarkeni kohtuullisen hyvin. Sitä sieti vain ihmetellä, että miksi lämpimissä maissa uskonto pakottaa pukeutumaan peittävästi; muslimeilla ehkä vielä pahemmin. Thaimaassa buddhalaisuus sekä kuningas ovat suunnattoman arvostettuja ja palvonnan kohteita, niiden pilkkaamisesta joutuu varmasti vaikeuksiin. Esimerkiksi postimerkin nuoleminen tai kolikon päälle tallaaminen ovat joko laittomia tai erittäin epäsuositeltavia juttuja, koska molemmissa on kuninkaan kuva. Keltainen on sekä buddhalaisuuden että kuninkaan väri. Paikallisilla näkyi usein keltaisia T-paitoja (yhtenä päivänä erityisen runsaasti) ja Thaimaan sini-puna-valkoisen lipun yhteydessä oli aina keltainen lippu.
Grand Place alue oli loistelias ja todella hieno. Rakennukset olivat mahtavia, koristeellisia ja upeita. Meitä turisteja oli paljon, muttei liikaa. Alueella oli muutama museo, joiden näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja hyviä. Hieman luterilaiseen yksinkertaisuuteen tottuneena ihmettelin buddhalaisten intoa kultaiseen loistoon, koska uskonnon perustaja Siddhartha nimenomaan halusi välttää maallisia rikkauksia. Hän syntyi rikkaaseen perheeseen ja järkyttyi teini-ikäisenä huomatessaan, että maailmassa on valtavasti köyhiä ihmisiä.
Palatsialueella sai helposti kulumaan aikaa pari tuntia. Tämän jälkeen lähdimme taksilla Snake Farmille katsomaan käärmeitä. Hyvän taksin saaminen tuollaisen turistikohteen edestä ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista, kuskit eivät millään meinanneet suostua käyttämään mittaria, vasta kolmas kuski suostui. Hänkin ensin yritti kiinteää hintaa kuten kollegatkin lähtien 250 bahtista. Käärmefarmille päästyämme mittarin mukaan kyyti maksoi 71 bahtia. Farmi oli Punaisen ristin paikka, jonka tarkoituksena oli kehittää vastamyrkkyjä käärmeiden myrkyille.
Thaimaan yli 180 käärmeestä 56 on myrkyllistä, joista kymmenisen elää meressä. Käärmeistä lypsetään myrkkyä, joka sitten injektoidaan hevoseen, joka pystyy tuottamaan vastamyrkkyä. Tällä tavoin tuotettua vastamyrkkyä injektoidaan sitten tarvittaessa ihmiseen myrkyllisen käärmeen puremakohtaan. Farmilla oli myös ei-myrkyllisiä kuristajakäärmeitä. Pääsimme näkemään dia-shown sekä käärmeiden käsittelyesityksen. Esityksessä tuotiin myrkyllisiä kobria vapaaksi lattialle; käsittelijöiden taitavuus oli ihmeellistä. Lopulta saatiin ottaa kuva valtavan ja painavan burmanpythonin kanssa. Farmilla vierailu oli mukavaa, koska työntekijät tykkäsivät käärmeistä paljon, kohtelivat niitä hyvin ja käärmeillä oli hyvät oltavat.
Vasemmalla show:n juontaja, välissä kaksi kobraa ja oikealla niiden taitava käsittelijä.
Torstaina piti sitten lähteä jo takaisin Singaporeen. Bangkokissa on vasta avattu uusi lentokenttä, mutta lentokenttäbussin reitti oli ehtinyt jo muuttua netissä ilmoitetusta. Onneksi pääsimme kuitenkin kyytiin väärässä paikassa odottamisesta huolimatta (saimme kiiruhtaa oikeaan paikkaan). Kenttä oli valtava, lentoja lähti tunnin sisällä noin neljäkymmentä (kiireisimpään aikaan). Jonot passin- ja turvatarkastuksessa olivat hieman ihmeellisiä, luulisi että kenttä olisi suunniteltu niiden varalta varsin toimivaksi. Lähtiessämme näimme suurkaupungin yllä valtavan ja masentavan savusumu-kerroksen. En ole koskaan ennen sellaista nähnyt, eikä sitä kaupungissa olleessaan havainnut, pystyi vain arvaamaan. Kerros oli aika paksu ja todella lähellä kaupunkia, sen yläpuolella oli suurehko ”aukko”, joka jälkeen kauniita pilviä.
Singaporeen päästiin onnellisesti, tänne on aina mukava palata. Nyt enää muutama päivä täällä, ja 27.6 illalla lähtee lento Suomeen Frankfurtin kautta. Blogin kävijälaskuri näyttää eläneen hieman omaa elämäänsä ja unohtaneen noin 500 kävijää. Minusta tällä tavoin tapahtui myös maaliskuun kieppeillä. Bloggerin toimimisen toivossa tekstin sekaan saattaa ilmestyä kuvia, mutta niitä löytyy paljon Antin kuvagalleriasta.
No comments:
Post a Comment